
Mercedes-Benz E 200 D vm. 2022 vetää pidemmän korren SUV-buumista huolimatta – mutta matala kori ja takapään käytännöllisyys jakavat mielipiteitä
E-sarjan Mercedes ei esittelyjä kaipaa. Löysimme hienon yksilön, jolla oli ajettu vain 129 000 kilometriä.
Mercedeksen mallisto on nykyään hyvin lavea. On pienemmän pään A-sarjaa, ja monipuolisesti erilaisia sähköautoja sekä katumaastureita. Jos tuon kaiken tavarapaljouden keskeltä pitäisi poimia se yksi ja ainoa oikea Mercedes-Benz, se olisi eittämättä E-sarjan tähtikeula, ja nimenomaan sedan-versiona. Tällaisessa Mercedeksessä tiivistyy se merkin olennaisin perimä – hillittyä tyyliä on vaikka muille jakaa.
Päätimme löytää edustavan E-sarjalaisen SAKA:n valikoimista. Tarjontaa oli vaikka kuinka paljon, mutta lopulta valinta oli hyvin helppo. Valitsimme mielitietyksemme E200 -dieselin. Auto oli rekisteröity vuoden 2021 lopulla, mutta se oli seuraavan vuoden mallia. Iloksi totesimme, että tämä Mersu oli ihan aito Suomi-auto, eikä mikään maailmalta tänne uitettu yksilö.



E-sarjan edustajalla erinomainen kunto, mutta käytettävyydestä paljastuu kompromissi
Kun tutkimme autoa lähemmin, saatoimme todeta, että se oli kauttaaltaan aivan erinomaisessa kunnossa. Tämä ei ollut sinänsä mikään ihme, sillä Mersun mittarissa oli vain 129 000 kilometriä, mikä on tälle tähtikeulalle erittäin kohtuullinen lukema. Tummanharmaa maalipinta oli uudenveroisessa kunnossa, samoin sisustus. Pikantteina yksityiskohtina mainittakoon kiiltävän mustat, viisipuolaiset alumiinivanteet sekä kojelaudan saarnikoristeet, nekin mustat.
Muodissa oleviin SUV-luokan autoihin verrattuna E-Mercedes on todella matala. Korin mittasuhteet ovat klassiset: pitkä keula, iso matkustamo ja sopusuhtainen ahteri. Jos kärsii jäykkäselkäisyydestä, niin E-sarjalainen ei ole ehkä se paras valinta. Tämän auton ohjaimiin nimittäin laskeudutaan. Se vielä sujuu sutjakasti, mutta nousu ulos autosta voi tehdä tiukkaa, jos selkäruoto on päässyt jäykistymään.
E-Mercedes on hyvin yleinen taksikäytössä. Takapenkki on mukavan tilava, mutta ei nyt kuitenkaan samaa tasoa kuin vaikkapa 90-sarjan Volvossa tai Skoda Superbissa. Takakontti on iso, mutta sen luukku on sen verran pieni, että vähänkään isompien esineiden sovittaminen kyytiin on tarkkuustyötä.


Pienempi moottori, kovempi suoritus: Mersun 200 D rikkoo perinteistä logiikkaa – ja yllättää
Vanhaan aikaan Mercedeksen mallimerkinnän numerot kertoivat moottorin iskutilavuuden. Jos peräpeilissä luki 200, niin keulalla oli kaksilitrainen kone. Nyt tämä logiikka ei enää päde, sillä tämän 200d-mallin voimanlähde on 1,6-litrainen. Se ei ole kuitenkaan mikään nuhapumppu, sillä moottorista irtoaa 160 hevosvoimaa. Kone on dieseliksi siis aika korkeavireinen. Automaattilaatikko on peräti yhdeksänportainen, eli joka tilanteeseen löytyy takuulla oikea pykälä. Mersun voimalinja on klassista klassisempi, sillä veto on takapyörillä.
Varusteita tässä yksilössä oli mukavasti. Mainittakoon nyt vaikkapa avaimeton kulku, LED-valot, navigaattori, 360 asteen kamera ja lohkolämmitin.
Ajettavuudeltaan Mersumme on niin miellyttävä kuin olettaa saattaa. Jousitus on miellyttävän pehmeä, mutta hyvin vaimennettu. Suuntavakaus on erinomainen. Ohjaustuntuma jättää hiukan toivomisen varaa, mutta nythän ei pelata missään tiukkojen pikkusporttien sarjassa. Matkustamon äänieristys on erinomainen. Dieselin nakutus ei kantaudu korviin, kun matkaa tehdään pintakaasulla. Jos pedaalin painaa pohjaan, keulalta kuuluu matalaa murinaa.
Poltetaan kumia
Pääsin ensimmäisen kerran E-sarjalaisen Mercedeksen rattiin vuonna 1988. Se oli W124-sarjan 300E. Tuo auto olikin aika peto, sillä sen keulalla kehräsi kolmen litran suora kuutonen, josta irtosi muistaakseni noin 190 hevosvoimaa. Vaihteistona oli tietysti automaatti, jonka valitsin liikkui siinä tyypillisessä Mercedes-hahlossa. Kuutoskoneen käynti oli silkinpehmeää ja täysin värinätöntä.
Koska olin nuori mies, oli tällä Mersulla tietysti pakko vähän leikkiä, eli polttaa kumia. Pienet donitsit irtosivat helposti, kun jarrulla ja kaasulla pelasi sopivasti yhteen.
Viitisen vuotta sitten sain heittää lenkin toimittaja Pasi Piirosen 500E-Mercedeksellä. Joissain lähteissä tästä mallista käytetään nimeä E500. Kyseessä on huima erikoisauto, joka kuuluu sekin W124-sarjaan. Mallimerkintä kertoo moottorin iskutilavuuden. Viisilitrainen kone ei ole kuutonen, vaan aito veekasi, joka puhaltaa maailmalle yli 300 hevosvoiman tehot. Tämä auto on todellinen salaherkku, sillä vain asiantuntija erottaa sen tavallisesta taksi-Mersusta.
– Lauri Larmela –



