Mercedes-Benz CLE Cabriolet – Avoautolla pitää ajaa rätti alhaalla – satoi taikka paistoi

Jörn Donner julkaisi aikoinaan kirjan nimeltä Houkutusten aamu. Maestro kertoi teoksessaan, että hänen maailmassaan tuo aamu on se, jolloin uuden elokuvan kuvaukset alkavat. Avoautoilijan elämässä jokainen kesäaamu on täynnä vaikka minkälaisia houkutuksia – tekee yksinkertaisesti mieli lähteä ajelemaan vailla päämäärää.

Ensimmäinen herkkuhetki on käsillä, kun avaa Mercedeksen pitkän oven, ja taittaa itsensä kuljettajan istuimelle. Matalalinjainen katto painaa pään kumaraan, mutta onneksi vastassa on pehmeää, valkoista nahkaa. Istumaan päästyä onkin sitten aika laskea katto. Se käy sähköisesti yhdellä napin painalluksella – ilman mitään erillisiä lukkojen avaamisia tai muita kommervenkkejä. Kattomekanismin täsmällistä toimintaa on ilo seurata. Se on todellista insinööritaidetta jos mikä. Ensin aukeaa takakontin päällä oleva kansi, ja sitten katto taittuu luolaansa. Lopuksi kansi sulkeutuu, ja kun prosessi on valmis, Mercedes ilmoittaa tästä vaimealla piippauksella.

Nyt onkin sitten tie auki niin sanotusti taivasta myöten. Koska aamu on vielä varhainen, nostan takin kauluksen pystyyn, ja kietaisen paksun villapaidan harteille. Yläselkään ja niskaan kohdistuu nimittäin väistämättä vetoa, vaikka nostaisi kabiinin takana olevan tuulensuojan yläasentoonsa.

Sitten vaan moottori käyntiin ja baanalle. Näin hienon auton kohdalla pieni elitismi on sallittua. Niinpä rohkenen moittia Mercedeksen moottorin sylinterimäärää. Pyttyjä kun on vain neljä kappaletta. Kuusi olisi minimimäärä tällaiseen autoon ihan vaan sen takia, että kuutosen laulu toisi ajoon aivan oman romanttisen vivahteensa. Onneksi kaksilitraisen nelosen pakoputkeen pultattu turbo sentään pihauttelee aika kutkuttavalla tavalla.

Cabrion koeajo osui siihen heinäkuun hetkeen, jolloin rypsi- ja rapsipellot olivat täydessä kukassa. Hakeuduin Länsi-Uudenmaan vainioille haistelemaan näitä keltaisia kukintoja. Nehän tuoksuvat aivan huumaavilta. Yksi avoautoilun kiehtovimmista piirteistä on juuri se, että mitään tuoksuja ei voi välttää – nenään tulvii niin viljelykasvien, nuotiosavujen kuin uuden asfaltinkin aromeja.

Tämä Mercedes ei ole mikään sportti, vaan lipumiseen tehty nautintoväline. Alusta on mukava, mutta silti jämäkkä. Kori on ihastuttavan jäykkä, mikä ei avoautoissa ole aina itsestäänselvyys. Tähtikeulassa banaanin lailla taipuva kori olisikin pyhäinhäväistys.

Jottei tämä tarina jäisi ihan rakkausrunon tasolle, kerrottakoon, että CLE-Cabrion katon voi nostaa ylös vielä kuudenkympin vauhdissa. Erittäin kätevää, jos sadekuuro pääsee yllättämään.