Meditaation suosio kasvaa ja nyt sen haitat ovat nousseet esille – ”Kyse ei ole hoitomuodosta”

Jälkikäteen on helpompi selittää, mistä kaikki lähti. Elina Saukkosella se lähti kokemuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä kehon kanssa. Tuohon aikaan, parikymmentä vuotta sitten, hän vietti viikon isoäitinsä kuolinvuoteella.

– Unohdin kaiken muun ja vain olin siinä. En ajatellut töitä tai muita asioita, Saukkonen sanoo ja kuvailee, kuinka hän saattoi noina hetkinä huomata olevansa täysin läsnä.

– Oli hiljaista, ei yhtään ajatusta missään, ja samalla oli sellainen rauha sen kanssa, mitä tapahtui.

Se oli eri asia kuin sellainen rauha ja hyvä olo, jollaisen voi saada urheilemalla tai järkeilemällä. Saukkonen kertoo aina olleensa kehollinen ihminen. Urheillut pienestä saakka, harrastanut joogaa.

Nyt oli kyse puhtaan kokemuksellisesta asiasta. Saukkonen ymmärsi, että hän halusi tutkia sitä lisää. Hän oli kokeillut meditaatiota aikaisemminkin, mutta ei ollut vielä tykästynyt siihen. Nyt hän kokeili uudestaan, harjoitteli itsekseen pari vuotta ja päätyi lopulta Helsinki Zen Centeriin.

– Halusin oppia olemaan sen kanssa, mitä on.

Ryhmä zen-meditaation harjoittajia perusti Helsinki Zen Centerin vuonna 1997. Sitä ylläpitää voittoa tavoittelemattoman yhdistys jäsenmaksujen turvin. Nykyään harjoitustiloja on myös Turussa, Tampereella ja Karjaalla. Eniten kävijöitä on Helsingissä.

Zen Center on nettisivujensa mukaan zenbuddhalainen harjoituskeskus, mutta Saukkonen painottaa, että kaikki ovat tervetulleita mukaan, olivat he buddhalaisia tai eivät. Opettajan lisäksi toimintaa pyörittää noin kahdenkymmenen vapaaehtoisen joukko, joihin Saukkonenkin kuuluu.

Ryhmän opettaja Sangen Salo asuu täyspäiväisesti Karjaalla sijaitsevassa Sannejissa eli zen-harjoitukselle varatussa keskuksessa.

Zenbuddhalaisuus on Kiinassa syntynyt buddhalaisuuden suuntaus, jossa meditaatiolla on keskeinen rooli.

Varsinaisesta harjoituksesta, zazenista on eri muotoja. Kaikissa niissä istutaan paikalla, yleensä seinää kohti silmät puoliksi auki. Aloittelijat laskevat hengityksiä. Myöhemmin laskemisen voi jättää pois ja keskittyä esimerkiksi pohtimaan jotakin niin sanotuista kōaneista, oivalluksia herättävistä kysymyksistä tai tarinoista.

Zen Centerin sivujen mukaan meditaatiossa “mieli on hereillä, hiljaa ja yhteydessä ympäröivään maailmaan – – Hiljentyessä myös alitajunta ja kehotietoisuus osallistuvat.”

Helsinki Zen Centerissä harjoituksia järjestetään neljänä päivänä viikossa, ja niihin osallistuu vaihteleva määrä ihmisiä, yleensä 4–12. Säännöllisesti järjestettäville johdantokursseille osallistuu tavallisesti kymmenkunta ihmistä, joista osa jatkaa säännöllistä harjoittamista keskuksessa.

Pandemian jälkeen johdantokursseille osallistujien määrä on pysynyt tasaisena, mutta Saukkonen arvioi sen pienentyneen hieman hänen omista alkuajoistaan.

– Ajattelen sen johtuvan osaksi siitä, että tarjonta ja erilaiset mahdollisuudet ovat lisääntyneet, Saukkonen sanoo ja pitää kehitystä hyvänä, sillä meditaatioharjoituksissa kuten niitä harrastavien tarpeissa on runsaasti eroja.

Meditaation suosio on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana. Syitä lienee monia: tarjonnan yleistyminen, mielenterveysongelmien parempi tiedostaminen, uushenkisyyden nousu, stressaava työelämä…

Suomessakin voi nykyään harrastaa meditaatiota monessa paikassa. Kursseja ja tunteja voi Helsingissä saada esimerkiksi työväenopistoilta, joogastudioilta tai yksityisvalmentajilta.

Meditaatiolla on tutkimuksissa todettu monia myönteisiä vaikutuksia niin mielenterveyteen kuin terveyteen laajemminkin. Osa tutkimuksista tosin perustuu pieniin tutkimusaineistoihin ja kokeellisiin asetelmiin, mutta etenkin mielenterveyden ongelmissa tuloksia on saatu myös korkeatasoisista tutkimuksista. Ahdistuksen ja masennuksen hoidossa meditaatiosta näyttäisi olevan apua.

Kun meditaatiota on tutkittu, kohteena on yleensä ollut mindfulness-meditaatio. Se on hyvin erilaista kuin zazen. Viimeksi mainitussa istutaan hiljaisuudessa suhteellisen pitkiä aikoja. Helsinki Zen Centerin harjoituksissa tyypillinen istunto kestää 40 minuuttia, mutta sen aikana voi vaihtaa asentoa.

Mindfulness eli tietoinen läsnäolo on yleensä lyhyempää ja kevyempää. Mindfulnessia voi tavallaan olla mikä tahansa tekeminen, esimerkiksi tiskaaminen, jos sen tekee hetkeen keskittyen. Konsepti on kehitetty Yhdysvalloissa 1970-luvulla, eikä se inspiraation lähdettä lukuun ottamatta liity buddhalaisuuteen eikä muuhunkaan perinteeseen.

Meditaatio, etenkin tietoinen läsnäolo, alkaa olla jossakin määrin valtavirtaista. Tietoisen läsnäolon harjoitteita käytetään myös ilmaiseksi netissä saatavilla olevan Mielenterveystalon omahoito-ohjelmissa. Mielenterveystalon linjaukset edustavat Helsingin yliopistollisen sairaalan psykiatrisen erikoissairaanhoidon linjaa.

Meditaation suosion kasvaessa myös harjoitteiden haittapuoliin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. On esimerkiksi tapauksia, joissa psykoosi on puhjennut tai pahentunut meditaation vuoksi. Usein psykoosisairaus on ollut ennalta tiedossa.

Jossakin määrin kyse vaikuttaa olevan “annoksesta”. Useimmat tutkimukset perustuvat lyhyille harjoituksille, kun taas joissakin pidempää harjoitusta seuranneissa tutkimuksissa on todettu esimerkiksi unen määrän ja laadun heikentyneen.

Toisaalta vuonna 2022 julkaistu, vajaata sataa henkilöä koskeneessa tutkimuksessa todettiin, että meditaatio aiheutti haittoja – ahdistusta, unettomuutta, trauman uudelleenkokemista – yhtä paljon kuin psykologiset hoidot kuten psykoterapia. Se käy sinänsä järkeen, sillä molemmissa tutustutaan omaan mieleen ja työ mielen kanssa täytyy aina lopulta tehdä itse.

On myös olemassa tutkimuksia joiden mukaan intensiivinen tutkiva ote psykoterapiassa voi meditaation tavoin pahentaa ja pitkittää psykoosin oireita.

– Harjoituksessa voi tietenkin nousta esille asioita, Saukkonen sanoo, mutta painottaa, ettei harjoituksen ole tarkoitus korvata terapiaa tai toisinpäin. Kyse ei ole hoitokeinosta.

Myös Zen Centerin sivuilla sanotaan, että mikäli on tiedossa psyykkistä epävakautta, esimerkiksi psykoosisairauksia, harjoituksen soveltuvuus on varmistettava asiantuntijoiden kanssa.

Mielen tonkiminen ei siis ole riskitöntä. Meditaatiossa istuessa täytyy kohdata asioita, joita mieli nostaa esille. Niitä ei pääse pakoon esimerkiksi liikkumalla.

Juuri liikkeeseen Saukkonen oli itse tottunut aikaisemmin pakenemaan. Liikunnalla voi saada hyvänolon tunnetta, mutta myös väistää ikävien asioiden miettimistä.

Liikunta itsessään on tietenkin hyvä asia, ja myös ikävien asioiden väisteleminen on joskus ihan tervettä. Harvat kestävät kohdata todellisuutta suodattamattomana joka ikisen sekunnin ajan elämässään.

Joskus kohtaamattomat asiat voivat aiheuttaa myös kärsimystä. Buddhalaisen ajattelutavan mukaan kärsimystä ei kannata paeta, eikä siihen oikeastaan pakenemalla saa helpotustakaan.

– Kehoa ei voi hallita loputtomasti, eikä keholla voi hallita mieltä, Saukkonen kiteyttää.

Pyrkimys hallintaan on buddhalaisen elämänkatsomuksen mukaan yksi tie kärsimykseen. Ajatus on harjoitella pääsemään irti kontrollista ja hyväksyä jokainen hetki sellaisena kuin se on.

Valmista ei silti tule. Saukkonen harjoittelee joka aamu, mutta töihin mennessä mielen täyttävät luonnollisesti muut asiat.

– Mutta se yhteys ei katoa mihinkään, Saukkonen vakuuttaa.

Harjoittelemalla sen voi löytää aina helpommin.