Ei mikä tahansa avanto – Maskulaisen uimapaikan historiaan liittyvät niin Toivo Sukari, Spede kuin Lauri Törnikin

Maskusta tulee ulkopaikkakuntalaiselle ensimmäisenä mieleen Maskun Kalustetalo. Harva tietää, että sen perustajalla Toivo Sukarilla on näppinsä pelissä siinäkin, että paikallisella avantoseuralla on uimapaikka. Vapaaehtoisvoimin pyörivä, palkittu ja yhteisöllinen kylmäuintiseura Maskun Jääkarhut vuokraa saunatilojaan yritykseltä, jonka toinen omistaja Sukari on.

Eikä siinä vielä kaikki. Hiekkakuopan ympärille rakennetun saunakompleksin historiaan liittyvät myös tarunhohtoinen Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni sekä Suomen ainoa edelleen asuttu kartanolinna, Kankaisten kartano.

Joten löylyihinhän sitä oli mentävä.

Paula Heikkilä, Henna Laaksonen ja Ulla Rauhala löylyissä.

Kalustetalon liput liehuvat Maskuntien varrella kohdassa, josta löytää avannolle. Syvän hiekkakuopan rannalla on pieniä hirsimökkejä, joiden sisään kätkeytyy saunoja, pukukoppeja, vessoja ja vastaanotto. Olemme Saunaparonin mailla ja meitä ovat vastassa Pasi ja Tiina Niittymäki. Pasi Niittymäki on vuonna 2004 perustetun kylmäuintiseuran perustajajäseniä sekä kylmäuimareille tiloja vuokraavan yrityksen toinen omistaja Toivo Sukarin lisäksi.

– Jäin silloin työttömäksi ja olin juuri löytänyt avantouinnin. Silloin se oli vanhojen ihmisten harrastus, ei mitenkään muodikasta.

Niittymäelle kokemus kylmästä vedestä oli verrattavissa lähestulkoon uskoontuloon. Sitä seurasi tarve julistaa harrastuksen ylimaallisuutta ja jakaa kaikelle kansalle mahdollisuutta siihen.

Maskun kunta ei ollut halukas avantoa järjestämään, eikä avantouimareita seudulla montaa ollutkaan. Niittymäki päätti soittaa kohteliaan teitittelevän puhelun paikalliselle liikemiehelle Toivo Sukarille. Tämä kiinnostui mahdollisuudesta tehdä jotain uudenlaista. Pian miehet perustivat yhdessä Saunaparonin, joka vuokraa saunojaan ryhmille sekä kylmäuintiin liittyvää saunakompleksiaan talvisin avantouimareille. Avajaisiin Niittymäki odotti kymmentä ihmistä. Paikalle saapui 125 uimaria.

– Nykyään olemme hyviä ystäviä, Topi kutsuu minua elämäntapaintiaaniksi. Hän on meistä edelleen se liikemies, kun taas minulle tällä saunalla oli enemmän sellainen kosminen tarkoitus, vammaisten erikoisavustajana ja tukihenkilönä päivätyökseen työskentelevä Niittymäki sanoo.

Hän tarkoittaa sitä, että Maskun Jääkarhuista muodostui lopulta poikkeuksellisen yhteisöllinen ja vireä kylmäuintiseura. Jäsenmaksut on porrastettu sen mukaan, kuinka paljon kävijä haluaa osallistua talkootyöhön, jota ilman ei saunaan tai uimaan pääsisi.

Ehkä siksi Maskun avantosaunassa ei tunne oloaan samalla tavalla asiakkaaksi kuin muualla, vaan seura tarjoaa jäsenilleen merkitykselliseksi ja mukavaksi koettua tekemistä ja päämäärän.

Kylmän maskulaisen veden ääreltä on vuosikymmenten aikana löytynyt avannossa kävijöille ystäviä, metsästysseuraa, matkailukavereita ja jopa puolisoita. Näin kävi myös Pasi Niittymäelle, joka tapasi vaimonsa Tiinan heti avajaisten jälkeen.

– Olen ikäni rakastanut saunomista ja uimista. Tulin tänne ystävättäreni pyynnöstä pian avajaisten jälkeen. Pasi oli täällä saunamajurina ja se oli sitten menoa, Tiina Niittymäki kertoo.

– Näin kävi. Hyvin kävi, Pasi Niittymäki sanoo.

Höyryävä Väinämöinen on avannon ulkopuolella nimeltään Markus Jungman.

Aurinkoisena arki-iltapäivänä Jääkarhujen kahdessa eri saunassa on mukavan väljää. Lauteilla istujat kertovat samaa tarinaa siitä, kuinka saunassa arjen titteleillä ei ole merkitystä. Kaikki ovat vain uimareita. Yhden mielestä hienointa on se, kun joku jota ei periaatteessa edes tunne, saattaa kysäistä, että millainen päivä oli. Toisen mielestä parasta on se, kuinka kaikki tervehtivät kaikkia mennessä ja tullessa, vaikka eivät edes olisi seuran jäseniä. Tunnelma on pidetty leppoisana säännöllä, jonka tuntuvat tietävät kaikki.

– Politiikasta ja uskonnosta ei lauteilla puhuta, sanoo Paula Heikkilä.

Osa kertoo tapaavansa kylmäuinnin kautta tulleita ystäviä myös vapaa-ajallaan, toisille riittää leppoisa tunnelma saunalla.

– Joskus on tultu kaupassa sanomaan, että eihän sinua meinannut tunnistaa vaatteet päällä, Sami Saarinen nauraa.

Paula Heikkisen mukaan nimillä ja titteleillä ei ole merkitystä, sillä harrastuksen äärellä kaikki ovat ensisijaisesti uimareita.

Seitsemänkymppinen Mirja Heikkilä istuu uuden kärrysaunan perällä kahden nuoren miehen ympäröimänä. Hän kertoo perheessään olevan avantouimareita jo neljässä polvessa. Heikkilän äiti kuului seuran perustajajäseniin ja tällä saattoi vierähtää kylmäuintireissulla jopa neljä tai viisi tuntia. Puhelias nainen jäi aina suustaan kiinni, kun uusia kävijöitä lappasi sisään lauteille.

Nyt Heikkilä istuu lauteilla poikansa Oskari Vuorion ja pojanpoikansa Sebastian Vuorion kanssa. Mieleenpainuvinta avantomuistoa ei tarvitse Heikkilältä pitkään tivata. Hän kertoo kannustaneensa kolmevuotiasta Sebastiania kädet levällään kylmässä vedessä: tule vaan veteen! Poika ei millään uskaltanut tulla ja isoäidin huomio kiinnittyi hetkeksi toisaalle. Juuri silloin pieni Sebastian päätti hypätä veteen. Isoäiti sai pojan naamalleen ja molemmat painuivat pinnan alle uppeluksiin.

– Pelästyin, että hukutaanko me, koska minusta tuntui siltä, että hetkeksi lähti taju. Lasten kanssa vedessä tulee olla tosi tarkkana.

Ylös silti päästiin. Pienen tauon jälkeen koko perheen kylmäuintiharrastus jatkui.

Maskun Jääkarhut tarjoaa kylmäuimareille kuumaa mehua. Siitä nautiskelevat Ulla Rauhala (edessä) ja Henna Laaksonen. 

Kylmäuintikokemus Maskussa on omanlaisensa, sillä se tapahtuu suuren hiekkakuopan puhtaassa pohjavedessä. Suihkuja ei ole, vaan talon tapana on käydä avannossa aluksi ja lopuksi. Viimeinen käynti vedessä jättää puhtaan ja raikkaan tunteen iholle, eikä suihkua jää kaipaamaan.

Pitkä ja syvä hiekkakuoppa on myös näyttävä. Ei mikään ihme, että Ere Kokkonen ohjasi Vesa-Matti Loirin tähdittämän Spede-elokuvan Pohjantähteet hiekkakuopan kallionkielekkeellä.

Aikoinaan Saunaparonin maat omisti maskulainen Kankaisten kartano. Aminoffin suvun aikana kartano kaivoi ja myi runsain määrin Maskun hienoa hiekkaa, kun sotien jälkeinen rakennusbuumi alkoi. Hiekkakuopan syvyys vaihtelee paljonkin eri kohdissa, sillä jos vastaan tuli savea tai kalliota, oli kaivamista jatkettava toisesta paikasta.

Maskun hiekalla on rakennettu ainakin kolmea kaupunkia: Naantalia, Raisiota ja Turkua. Nykyään hiekkakuopan vesissä ui jopa istutettuja rapuja ja kaloja.

– Pyöräilevät pikkupojat toivat 1950-luvulla Maskun joesta tänne muovipusseissaan kaloja. Ahven- ta, särkeä, haukea ja rapuja, Pasi Niittymäki kertoo.

Viimeinen selvitettävä asia maskulaisen avannon monihaaraisessa historiassa on sen yhteys Vietnamissa kadonneeseen sotaveteraaniin ja Mannerheim-ristin ritariin Lauri Törniin.

Saunaparonin vuokratiloissa on nimittäin Pasi Niittymäen ja Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry:n perustama Lauri Törni -huone, johon on koottu aseveljien valokuvia ja muistoesineitä.

Maskun uintipaikan erikoisuus on Lauri Törni -huone.

Itse Törni oli vain yksi monista suomalaisista Mannerheim-ristin ritareista, mutta hänen tarinassaan on poikkeuksellista seikkailun tuntua. Mies istui Suomessa aikanaan maanpetoksesta vankilassa, soti lopulta kolmen eri maan armeijoissa ja muutti loppuelämäkseen Suomesta Amerikkaan. Siellä hän katosi helikopterilennolla Yhdysvaltain armeijan erikoistehtävissä Vietnamissa, josta suomalais-amerikkalainen retkikunta löysi hänen jäännöksensä vasta vuonna 1999. Pasi Niittymäki oli mukana myöhemmin ja löysi lisää hajonneen helikopterin osia 2004.

Vuonna 2008 Saunaparonin tiloihin murtauduttiin ja Törnin lasivitriinissä esillä ollut asetakki varastettiin.

Kansa reagoi voimakkaasti, kun tieto varkaudesta levisi lehdistössä ja Poliisi-TV:ssä.

– Takki oli kadoksissa viisi viikkoa, mutta palautettiin lopulta jätesäkissä anteeksipyynnön kera, Niittymäki kertoo.

Hän sai aikoinaan sellaisen käsityksen, että Kakolassa istuneet vanhemmat vankilakundit olisivat lähettäneet kentälle käskyn etsiä asetakki ja palauttaa se omistajilleen. Myös Törni itse oli istunut aikoinaan Turussa Kakolan vankilassa. Enää asetakkia ei Maskusta löydä.

– Se on turvassa Helsingissä.