Lääkevastaisuus voi tappaa – Jokainen, joka hyväntahtoisuuttaan levittää yleistä psyykenlääkevastaisuutta, on vastuussa seurauksista
Psykoosisairauksissa lääkevastaisuus on todellinen ongelma, koska potilaalla voi olla jaksoja, jolloin hän ei tahdo syödä lääkkeitä, koska uskoo olevansa elämänsä kunnossa, kirjoittaa Auli Viitala.
Psykiatriaan liittyy eräs kummallinen piirre: siihen ottaa kantaa moni ei-lääkäri ihan vain oman elämänkokemuksen perusteella. Tai mikä uskomattominta – myös kokonaan ilman kokemusta.
Suomalaiset luottavat yleensä lääketieteeseen ja syövät lääkärin määräämät lääkkeet, jos vain suinkin on varaa. Terveyttä edistävistä hoidoista raskaudenehkäisy on niin suosittua, että lapsia syntyy yksi tai kaksi naista kohden. Suhtautuminen psyykenlääkkeisiin kuitenkin poikkeaa pääsäännöstä. Niihin kohdistuu paljon epäluuloja ja moni suorastaan kavahtaa niitä.
Kyse on tietenkin pääosin peloista. Tuntuu epämukavalta ajatukselta, että mielialaa tai jopa ajatuksia voisi muuttaa lääkkeillä. Se uhkaa uskoa siihen, että ihminen on omien ajatustensa herra.
Tiedämme kyllä, että mieleemme vaikuttaa vaikka vallan mikä – etenkin vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa läpi koko elämämme, tahdoimme tai emme. Silti mieli vaalii ajatusta itsenäisyydestään. Kai se turvallinen ajatus, ja turvaa toki tarvitsemme monimutkaisessa todellisuudessa.
”Laajassa mitassa SSRI-lääkkeet vähentävät itsemurhia, jopa vaikka joidenkin lääkkeiden sivuvaikutus on itsemurha-ajatusten lisääntyminen parin ensimmäisen viikon aikana.”
Vaikka ymmärrän lääkkeisiin kohdistuvia ennakkoluuloja, en hyväksy niiden levittämistä. Se voi tappaa. Ei ole pieni asia, että joku höpöttelee oppimattomia mielipiteitään ja toinen kuolee niiden vuoksi. Tosiasia nimittäin on, että nykyaikaisten masennuslääkkeiden tulo markkinoille romahdutti itsemurhaluvut.
Laajassa mitassa SSRI-lääkkeet vähentävät itsemurhia, jopa vaikka joidenkin lääkkeiden sivuvaikutus on itsemurha-ajatusten lisääntyminen parin ensimmäisen viikon aikana. Mahdollinen sivuvaikutus merkitsee sitä, että potilaasta pitää pitää erityistä huolta lääkehoidon alussa ja hänelle täytyy kertoa, mistä on kysymys.
Psykoosisairauksissa lääkevastaisuus on todellinen ongelma, koska potilaalla voi olla jaksoja, jolloin hän ei tahdo syödä lääkkeitä, koska uskoo olevansa elämänsä kunnossa tai vihdoin ymmärtävänsä suuren totuuden.
Jokainen, joka silkkaa hyväntahtoisuuttaan levittää yleistä psyykenlääkevastaisuutta, on osaltaan vastuussa siitä, millaisia seurauksia hoitamattomalla psykoosisairaudella voi olla sairastuneelle, hänen läheisilleen tai sivullisille.
”Olen huolissani siitä, että lääkäreille ei tunnu olevan riittävästi aikaa psyyken sairauksien diagnosointiin, mikä tietenkin vaikeuttaa oikean hoidon löytämistä.”
Sitä, mikä tai millainen lääke kenellekin sopii, ei tiedä heti kättelyssä edes lääkäri, sillä mieli on monimutkainen osa ihmistä.
Olen huolissani siitä, että lääkäreille ei tunnu olevan riittävästi aikaa psyyken sairauksien diagnosointiin, mikä tietenkin vaikeuttaa oikean hoidon löytämistä. Huono tai riittämätön hoito ei tarkoita sitä, että kuka tahansa maallikko osaisi paremmin.
Omien, kavereiden ja perheenjäsenten lääkehoito kannattaa jättää asiantuntijoille, vaikka tuntisi vaikeassa tilanteessa epämukavia tunteita, niin kuin pelkoa, inhoa, epätoivoa, riittämättömyyttä, surua tai vihaa.
Kaikki tunteet menevät ajan kanssa ohi. Jos jää kokonaan vaille hoitoa, lopullisesti.
