Apu

Tähtihaastattelussa Martin Freeman: ”Kohtaan aamuyön pikkutunneilla omat demonini samalla, kun toivon, että saisin nukuttua edes hetken”

Tähtihaastattelussa Martin Freeman: ”Kohtaan aamuyön pikkutunneilla omat demonini samalla, kun toivon, että saisin nukuttua edes hetken”
Martin Freeman nousi koko maailman tietoisuuteen Konttori-tv-sarjassa ja Hobitti-elokuvasarjassa. Kunnianhimoinen näyttelijä kehitti omasta elämästään televisiosarjan Breeders. Isyys on vienyt hänet välillä hermoromahduksen partaalle, mutta lapsistaan hän ei luopuisi.
Julkaistu: 19.6.2021
Ihmiset yllättyvät, kun en olekaan kiltti, kaikkien paras kaveri, Martin Freeman, 49, kertoo videopuhelussa kotoaan Lontoosta.
Mukavan miehen imago muuttui kertaheitolla ärhäkän huutajan imagoksi, kun Freemanin ideoima ja tähdittämä sarja Breeders näytettiin ensimmäisen kerran televisiossa.
Toisaalta englantilaisnäyttelijä ei ole haastatteluissa peitellyt suorasukaista puoltaan tai sensuroinut kirosanojaan, mutta leppoisan tavallisen tallaajan maine on seurannut häntä siitä lähtien, kun hän esitti Ricky Gervaisin luomassa englantilaissarjassa Konttori hauskaa ja pitkäpinnaista myyntiedustajaa Tim Canterburya.
Nyt Breedersin vuoksi tilanne on toinen, ja Freeman on jopa joutunut miettimään, mitä lasten koulukaverit ajattelevat hänestä.
Tarina kaksilapsisen perheen arjesta perustuu hänen omaan elämäänsä, asioiden suorittamiseen rättiväsyneenä isänä. Silloin myös ärräpäät lentävät.
Tieteiselokuvan Linnunradan käsikirja liftareille (2005) kuvauksissa Freeman oli neljä kuukautta pyjamassa ja kylpytakissa. Kuva: Warner Bros/Courtesy Everett Collection/All Over Press.

Konttorin kautta tähtitaivaalle

Brittiläinen komediasarja Konttori vakiinnutti Martin Freemanin aseman vuonna 2001. Sen jälkeen hänellä oli kredibiliteettiä kotimaassaan.
– Minulla ei ollut urasuunnitelmaa, vaan tein töitä, kun niitä oli.
Freemania kalasteltiin esiintymään myös valtameren taakse.
– Kun Konttoria näytettiin Briteissä, sain ensimmäisen kerran tarjouksia Yhdysvalloista, mutta ne eivät kiinnostaneet minua.
Freeman kävi New Yorkissa Linnunradan käsikirja liftareille -elokuvan ensi-illassa vuonna 2005.
– Silloin minulle sanottiin, että en vaikuta tarpeeksi kunnianhimoiselta. Ajattelin, että fuck you, minun kunnianhimoni on olla hyvä näyttelijä. Olen aina valinnut työni sen mukaan, mitkä roolit kiinnostavat minua. Ja menestyksen ansiosta ovet ovat auenneet mielenkiintoisiin projekteihin.
Tähteys ei ollut Freemanin tavoite.
– Tiesin aina, että se ei itsessään tee elämästä hyvää.
Baftalla palkitussa kulttisarjassa Uusi Sherlock (2010, 2017) Martin Freeman on tohtori John Watson, Sherlockina Benedict Cumberbatch. Parhaimmillaan sarja keräsi yhdeksän miljoonaa katsojaa yksin Britanniassa. Kuva: Hartswood Films/Shutterstock/All Over Press.

Nuori Bilbo joutui eroon lapsistaan

Kuka on tämä tavallisen oloinen, mutta silti elokuvatähden mitat täyttävä Martin Freeman? Mistä hänet tunnemme?
Maailma tuntee hänet erityisesti 2010-luvun alun menestyselokuvista. Hän näytteli muutaman vuoden aikana kolmessa Hobitti-elokuvassa sekä sarjoissa Uusi Sherlock ja Fargo. Freeman alkoi lukea J. R. R. Tolkienin teoksia sen jälkeen, kun sai osan Hobitti-trilogiasta.
– Olen kiitollinen ohjaaja Peter Jacksonille, sillä hän jousti elokuvien kuvausten kanssa niin, että sain hoidettua muut työt.
Freeman näytteli kolmessa Hobitti-elokuvassa: Odottamaton matka (2012), Smaugin autioittama maa (2013) ja Viiden armeijan taistelu (2014) perä perään. – Pitkien kuvauspäivien aikana nukuin huonosti, unohdin urheilla, ja säännöllinen ruokailu jäi. Kuva: Touchstone Pictures/Courtesy Everett Collection/All Over Press.
Jackson oli vakuuttunut, että Freeman oli ainoa oikea näyttelijä Bilbo Reppulin rooliin.
– Kommentti imarteli, mutta en ole samaa mieltä Peterin kanssa. En ollut ainoa näyttelijä, joka pystyy eläytymään Bilboksi. Yhteenkään rooliin ei ole vain yhtä oikeaa näyttelijää, hän toppuuttelee.
Taistelu Keski-Maan tulevaisuudesta Freemanin Uuteen-Seelantiin. Siellä hän ystävystyi Elijah Woodin kanssa. He kuuntelivat yhdessä Beatlesia. Aika oli silti henkisesti rankkaa, koska hän oli erossa silloisesta avopuolisostaan, näyttelijä Amanda Abbingtonista ja heidän lapsistaan, Joesta, 15, ja Gracesta, 12.
– Aluksi se oli vaikeaa, mutta lopulta hallitsin tilanteen.
Silloin Freeman sai tuta, millaista on olla kaukoisä.
Martin Freeman ja hänen ex-avopuolisonsa ja lastensa äiti Amanda Abbington. Kuva: Jon Furniss/Getty images.

Merimiehen poika

Lontoon lähiöissä varttunut Freeman muistelee isäänsä ikuisena merimiehenä. Hän palveli laivastossa 1950-luvulla, mutta oli viimeiset vuotensa taidemaalari.
Vanhempien avioeron jälkeen Martin asui isänsä kanssa, kunnes Geoffrey kuoli 1980-luvun alussa sydänkohtaukseen. Silloin poika muutti Philomena-äidin ja James-isäpuolen luokse.
Freeman kuvailee lapsuuttaan neljän vanhemman sisaruksen kanssa onnelliseksi.
– Meillä ei ollut paljon rahaa, mutta sitäkin tärkeämpää oli se, että tunsin oloni aina rakastetuksi.
Isän kuolema kolahti tunteisiin ensimmäisen kerran, kun Freeman oli 18-vuotias.
– Olin elokuvissa ensimmäisen tyttöystäväni kanssa. Kun krediitit pyörivät, näin, että yhdellä näyttelijällä oli sama nimi kuin isälläni. Se nosti tunteet pintaan, ja aloin itkeä. Lapsena en kohdannut surua samalla tavalla, vaan keskityin harrastuksiin kuten jalkapalloon ja kössiin.
Romanttisessa komediassa Rakkautta vain (2003) Martin nähdään sijaisnäyttelijänä, joka rakastuu toiseen sijaisnäyttelijään. Kuva: Landmark Media / Alamy.
Kauhuelokuvassa Cargo (2017) vesikauhu on vallannut maailman. Martinin hahmo yrittää suojella perhettään. Kuva: Netflix/Courtesy Everett Collection/All Over Press.

Epävarmuudestakin oppii pitämään

Näyttelemisestä Freeman kiinnostui koulussa. Äiti kannusti häntä, sillä Philomena oli itsekin haaveillut näyttelemisestä nuorena.
– Liityin nuorisoteatteriryhmään 15-vuotiaana. Rakastin näyttelemistä, mutta kesti pari vuotta ennen kuin aloin suhtautua siihen vakavasti. Opin näyttelemisen alkeet ryhmässä. Sen vetäjä, Eric, oli minulle kuin mentori. Hän kannusti minua ja oli ylpeä urastani. Myöhemmin kutsuin häntä ensi-iltoihin, erilaisiin tapahtumiin ja kuvauksiin.
Freeman kuvailee ensimmäistä koe-esiintymistään katastrofiksi.
– Ohjaaja sanoi, että minun olisi pitänyt opetella vuorosanat ennen kuin tulin paikalle, mutta kutsui minut uuteen koe-esiintymiseen. Sekään ei mennyt hyvin, sillä silloin lauloin nuotin vierestä. Sain silti osan. Kuvittelin hetken, että tämähän on helppo ammatti, mutta ymmärsin nopeasti, että roolit ovat kiven alla.
Sarjassa Confession (2019) Freeman esittää etsivää. – Minulla on analyyttinen mieli, mutta en haluaisi olla vastuussa murhatutkimuksesta. Vaativassa tilanteessa pystyn kontrolloimaan itseäni, mutta saatan suuttua pienistä, tyhmistä asioista. ITV/Shutterstock/All Over Press.
Myöhemmin hän aloitti opinnot Royal Central School of Speech and Drama -teatterikoulussa.
– Lopetin sen kolmantena vuonna, koska sain töitä kansallisteatterista. Esiinnyin siellä vuoden kahdessa eri produktiossa, ne olivat Kettu ja Äiti Peloton ja hänen lapsensa.
Sitten Freeman kiersi eri teattereissa ympäri Englantia.
– Minulla on ollut onneksi aina töitä, mutta en ole aina menestynyt, eikä minulla ole ollut aina rahaa.
Silloin, kun matti on ollut kukkarossa ja itsetunto nollassa, Freeman on kyseenalaistanut ammatinvalintansa. Silti hän on jatkanut.
– Näyttelijän työ on epävakaata. Varsinkin uran alussa oli mahdotonta tietää, venytänkö penniä seuraavalla viikolla vai loksahtavatko asiat paikoilleen. Opin pitämään epävarmuudesta, muuten olisin hankkinut vakaan päivätyön.
Freeman esiintyi kaverinsa Sacha Baron Cohenin elokuvassa Ali G Indahouse vuonna 2002. Kuva: Universal/Courtesy Everett Collection/All Over Press.

Idolina Michael Caine

Haastattelutilanteessa Martin Freemanin takana on elokuvajuliste Hautajaiset Berliinissä. Michael Caine esitti pääroolia vuoden 1966 vakoojafilmissä.
Caine on ollut yksi Freemanin suosikkinäyttelijöistä lapsesta asti. Idolin jännityselokuvaa Pirullista peliä tuli katsottua jossakin vaiheessa melkein päivittäin.
– Olin lapsi 1970-luvulla ja leikin usein sotaleikkejä, jotka sijoittuivat toiseen maailmansotaan. Katsoin myös paljon sotafilmejä ja haaveilin urasta sotilaana, kunnes tajusin, että en halua tappaa ketään.
Myös Al Pacinon varhaistuotanto kuten Kummisetä ja Serpico – kadun tiikeri, kiinnosti Freemania. Vastapainoa synkkyyteen hän sai komedioista Ohukainen ja paksukainen, Hyväkkäät, Pitkän Jussin majatalo ja Monty Pythonin lentävä sirkus.
– Pidän nauramisesta.
Se oli tärkeää varsinkin silloin, kun Freeman kävi lääkärissä astman tai lonkkavian takia.
Vuosina 2001 – 2003 esitetty sarja Konttori oli Martin Freemanin läpimurto. Aikoinaan hän sanoi, ettei halua olla Tim Konttorista vielä 50-vuotiaana. Eikä hän ole. Kuva: BBC/Courtesy Everett Collection/All Over Press.

Unettomuuden kirous

Palataan vanhemmuuteen. Siitä Freemanilla on paljon sanottavaa. Hänestä tuli Joen ja Gracen isä, kun hän oli tavannut näyttelijä Amanda Abbingtonin televisioelokuvan Men Only kuvauksissa vuonna 2001.
Avoliitto päättyi eroon vuonna 2016, mutta lapset jäivät.
– Huomasin aikoinani, että varsinkin isät, jotka eivät ole pahemmin kotona, ylistävät vanhemmuutta.
Kun Freeman palasi Lontooseen, hän näki merkittävän unen. Hän oli menossa toppuuttelemaan mölyäviä lapsia ja lupasi itselleen, että ei huuda heille, mutta korotti silti äänensä ja tunsi siitä syyllisyyttä.
Martin kertoi unesta Amandalle, ja televisiosarja totuudenmukaisesta pikkulapsiarjesta alkoi itää hänen mielessään. Breeders-sarjassa ei vältellä parisuhdeongelmiakaan.
Breeders perustuu Freemanin omiin kokemuksiin. – On tärkeää yrittää tulla toimeen joka päivä, mutta ymmärrän, että kukaan ei voi olla koko ajan mukava, varsinkaan minulle, koska minun kanssani on vaikea asua. Kuva: FX Networks/Courtesy Everett Collection/All Over Press.
– Olin turhautunut siihen, että useat pienten lasten vanhemmat hehkuttavat, kuinka mahtavaa vanhemmuus on ja kaunistelevat asioita sosiaalisessa mediassa myöntämättä tekevänsä mitään väärin tai kertovat, että pikku-John kaatoi vaniljakastiketta matolle ja kaikki nauravat sille.
Freeman ei piilottele vaikeita hetkiä.
– Tilanteita, joita kadut ja toivot, että saisit ne tekemättömiksi. Silti toistat samat virheet, vaikka et haluaisi enää ikinä puhua lapsillesi ikävään sävyyn.
Pahimpana Freeman pitää unen puutetta.
– Se vaikuttaa mielialaan, en ole silloin henkisesti tasapainossa. Ainakin minä kohtaan aamuyön pikkutunneilla omat demonini samalla, kun toivon, että saisin nukuttua edes hetken. Siitä tilasta voi puhua rehellisesti vain niiden kanssa, jotka ovat kokeneet saman. Ja turhaudun, jos toinen ei puhu asioista avoimesti, Freeman tunnustaa.
Freeman sai Emmy- ja Kultainen maapallo -ehdokkuudet sarjasta Fargo (2014). Kuva: FX Networks/Courtesy Everett Collection/All Over Press.

Vanhemmuutta ei voi opiskella

Freeman ei lukenut kirjoja isyydestä eikä hakenut apua ammattilaisilta.
– En uskonut, että vanhemmuutta voi opiskella. Puhuin asioista kavereiden ja äitini kanssa. Huomasin, että myös miehet kertovat avoimesti vaikeista asioista, jos niistä kysyy suoraan. Pääsääntöisesti tein silti kaiken yhdessä exäni kanssa, niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Kaikesta huolimatta Freeman pitää lapsiaan maailman parhaina lahjoina. Perhearjessa on eletty tunteiden koko kirjo.
– Siihen kuuluu rakkautta, suukottelua, naurua, halaamista, juttelua ja joskus myös raivoa ja huutamista. Se on minusta normaalia, vaikka ei olekaan mukava myöntää julkisesti, että joskus huudan ja kiroilen lapsilleni. Mutta en usko, että olen ainoa, joka tekee niin.
"Karanteenin aikana lapsilla on ollut ikävä koulukavereitaan. Olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan."
– Martin Freeman –
Sarja ei tullut yllätyksenä Joelle ja Gracelle. Isä kertoi heille ideasta alkaessaan kehittää sitä.
– Olen miettinyt, mitä heidän koulukaverinsa ajattelevat. Ovatko he sokissa, koska heidän isä huutaa heille toisinaan. Se riski on olemassa, mutta toisaalta se on pieni riski. Tämä on komedia tärkeimmästä ja haastavimmasta asiasta, jota ihminen voi tehdä. Lasten ja seuraavan sukupolven kasvattamisesta.
Jälkipolvi on pyytänyt osinkoa sarjan tuloista, huumorilla. Perustuhan se heidän elämäänsä.
– Tavallaan he saavat palkkansa, se vain tulee heille vaatteina ja koulumaksujen maksamisena.
Lapset asuvat vuoroin äidillään ja isällään.
– Karanteenin aikana lapsilla on ollut ikävä koulukavereitaan. Olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan. Lisäksi olen lukenut käsikirjoituksia ja kirjoja sekä pitänyt yhteyttä ystäviin. Minulla on puutarha, ja siitä on ollut paljon iloa näinä aikoina.
Martin Freeman viihtyy kotona. – Saan olla siellä rauhassa ja tunnen oloni turvalliseksi. Se on tärkeää, koska ammattini on epävakaa. Kuva: Nathaniel Wood / New York Times / MVphotos

Home sweet home

Koti on Freemanin linna.
– Saan olla siellä rauhassa ja tunnen oloni turvalliseksi. Se on tärkeää, koska ammattini on sen verran epävakaa.
Freeman toivoo, että tulevat työt haastavat hänet ammatillisesti.
– En tiennyt, että halusin esittää Richard III:a teatterissa kahdeksan vuotta sitten tai Lester Nygaardia Fargo- sarjassa. Pidän yllätyksistä. Käsikirjoituksista, joita en edes tiennyt haluavani tehdä. Haluan myös tuottaa. Pidän siitä, että voin vaikuttaa lopputulokseen.
Freeman saa roolinsa näyttämään helpoilta.
Konttorin jälkeen minun piti tehdä paljon töitä, että minut otettiin vakavasti myös draamanäyttelijänä. Nyt olen tyytyväinen, että saan rooleja sekä komedioissa että draamoissa.
Epäonnistumista Freeman ei pelkää.
– Kaikki ovat epäonnistuneet tai pelänneet joskus. Haavoittuvaisuuden näyttäminen on yksi näyttelijän parhaita taitoja. Jos ajattelen paineita, onnistumista tai fanien reaktiota, latistan roolin.
Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »