”Yhä voimakkaampaa luokkayhteiskuntaa rakennetaan paraikaa” – Lapsuutensa maisemiin palannut kirjailija Marjo Niemi on nähnyt, mitä se tarkoittaa pienille paikkakunnille
Eurassa kasvanut Marjo Niemi sai tehtyä luokkanousun palkituksi kirjailijaksi ja dramaturgiksi, vaikka hänet ehdittiin jo lokeroida urheilijaksi ja haavetta helsinkiläisestä taidelukiosta pidettiin haihatteluna.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.
Hirveän monta kertaa olen kuullut sellaisen pöyristyttävän lauseen, että eihän Suomessa ole enää luokkia. Todellakin on luokkia, kirjailija Marjo Niemi miettii.
Nyt hän on tullut lapsuuden kotikuntaansa Euraan perustelemaan väitteensä, ja esittelemään oman huolensa pienten paikkakuntien ihmisistä.
Euran kirjastotalon katosta roikkuu nykytaidetta. Iso pallura, johon on kiinnitetty silmälaseja. Lappu seinässä kertoo Ann Sundholmin teoksen olevan vuodelta 1989, eli samalta vuodelta, jolloin kirjasto avattiin.
Teoksesta ei olisi Kiasman kohokohdaksi, mutta kun helsinkiläiskirjailija Niemi, 47, esittelee lapsuutensa satakuntalaista kotikuntaa, pistäydymme sitäkin katsomassa.
Pieni voi olla isoa. Niemi kertoo teoksen olleen hänelle lapsuudessa tärkeä. Nykytaidetta, Eurassa! Kirjastosta sai myös kirjoja lainaan. Niitäkin Niemi rakasti.
Hänestä on sittemmin tullut palkittu kirjailija ja dramaturgi, mutta täällä Eurassa yleisurheilua harrastanut Niemi ehdittiin lokeroida urheilijaksi. Omaan pienen yhteisön lokeroonsa Niemi törmäsi esimerkiksi hakiessaan koulunsa opettajalta ilmoittautumislomaketta taidetapahtumaan.
– Hän oli, että miten sinä tällaista tulet hakemaan, Niemi hymähtää.
Lokerot saattavat elää syvässä, olla jopa useamman sukupolvien mittaisia. Sitten helposti jämähdetään siihen, mitä ulkoapäin asetetaan, Niemi on miettinyt.
