”On yleinen virhekäsitys, että luomutilat olisivat aina pieniä” – Voisiko luomulla ruokkia koko maapallon väestön?

Luomutilojen määrä kääntyi viime vuonna laskuun. Uusia tiloja aloitti 152 ja lopettaneita oli 194. Suunta näyttää jatkuvan tänä vuonna. Miksi luomu ei enää houkuttele?

Taustalla vaikuttaa monta asiaa. Vuoden alusta meillä alettiin soveltaa uutta eurooppalaista luomuasetusta, joka on tuonut lisää kiristyksiä ja haasteita tiloille, kuten pidennyksen eläinten lääkintään liittyviin varoaikoihin. Lääkkeen antamisen jälkeen pitää odottaa vähintään 48 tuntia ennen kuin lypsettyä maitoa saa myydä kuluttajille, joten sitä menee hukkaan tai sille pitää keksiä muuta käyttöä.

Myös tukipolitiikka muuttui vuoden alussa. Luomutuet ovat laskeneet mutta tuotantokustannukset eivät. Uudet tukiehdot myös ohjaavat sekatiloja pois luomusta. Meillä on ollut paljon tiloja, joilla kasvintuotanto on ollut luomussa ja kotieläimet tavanomaisessa tuotannossa. Luomua on tuotettu rehuksi karjalle.

Uudella tukipolitiikalla Suomi on halunnut ohjata siihen, että luomutuotanto päätyisi luomuruokaketjuun.

Myös hinnat ovat laskeneet. Viime kesänä nähtiin, että luomuvilja oli halvempaa kuin tavanomainen. Myös luomumaidosta tuottajille maksetaan vähemmän luomulisää kuin aikaisemmin.

Eniten luomutiloja on lopettanut Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, kun taas toisilla alueilla muutoksia ei juuri ole tapahtunut. Mikä alue-eroja selittää?

Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on juuri sekatiloja, joilla kotieläimet ovat tavanomaisessa tuotannossa ja rehu luomussa. Alueella on myös pieniä kasvinviljelytiloja, joiden on haastavaa täyttää vuosittainen 30 prosentin myyntivaatimus. Suomen luomutuotanto ylipäätään on hyvin eriytynyttä. Vahvoilla viljantuotantoalueilla Etelä-Suomessa tuotanto on kehittynyt markkinalähtöisemmäksi, kun taas Itä-Suomessa se on enemmän tukiorientoitunutta. Peltopinta-alaa on otettu monissa Itä-Suomen maakunnissa luomutuotantoon suhteellisesti enemmän kuin vaikka Varsinais-Suomessa, Pohjois-Karjalassa jopa 28 prosenttia alueen koko peltopinta-alasta. Tuilla on siellä isompi rooli.

Onko siirtymisellä suurempiin tilakokoihin ja tuotannon keskittymisellä vaikutusta luomun tuotantoon?

On yleinen virhekäsitys, että luomutilat olisivat aina pieniä. Suomalaiset luomutilat ovat itse asiassa keskimäärin suurempia kuin tavanomaiset tilat. Luomu voi myös olla hyvin suurta ja ammattimaista. Tuotannon keskittyminen sen sijaan on haaste myös luomulle, sillä luomukasvituotannossa lannoitteena käytettävää lantaa on kannattamatonta kuljettaa pitkiä matkoja.

Pro Luomun mukaan luomulihan ja -maidon tuotanto on laskenut 2021–2022. Onko jokin luomuala nyt erityisen ahtaalla?

Tiloja on hyvin erilaisia. Osalla menee oikein hyvin tälläkin hetkellä. Paljon on kiinni investoinneista, velkataakasta ja kyseisen markkinan toiminnasta. Luomumaitopuolella meillä on kyllä yleisesti haasteita. Luomulisän pienenemisen ja uuden asetuksen tuomien haasteiden lisäksi maidon kulutus on laskenut. Siirtymää on ollut kasvijuomiin. Luomumaito on ollut tärkeä osa suomalaista luomutuotantoa. Pohjoisissa oloissamme nurmet ovat valttikortti, joten maidontuotantoon on meillä yleisestikin satsattu paljon. Investoinnit navettoihin ja robotteihin ovat tyypillisesti isoja. Joten tokihan se on iso haaste, jos tulorakenne muuttuu, eikä markkina vedäkään niin paljon.

Mihin suuntaan ollaan menossa tuotteiden osalta?

Luomutuotanto on meillä todella vahvasti vilja-, maito- ja naudanlihapainotteista. Viljoista yleisin on kaura, jonka pinta-alat ovat kasvaneet ja kehitys näyttää suotuisalta, osin viennin vuoksi. Paljon on myös nurmituotantoa luomukarjan ruokkimiseen.

Puutarhatuotantoa luomupinta-alasta on vähän. Samoin kotieläinpuolella luomupossu- ja -broilerituotantoa. Olisi varmasti hyvä, että meillä panostettaisiin enemmän esimerkiksi luomuvihannes- ja marjatuotantoon, niin että luomutuotanto vastaisi laajemmin myös ravitsemuksellisiin tarpeisiin. Ja että kuluttajat saisivat kiinnostavia tuotteita luomuna ostettaviksi.

Kaupan hyllyillä luomu kasvatti suosiotaan koko 2010-luvun. Ensimmäinen pandemia­vuosi 2020 oli jopa ennätysvuosi. Viime vuonna luomumarkkinan arvo sukelsi kahdeksan prosenttia edellisvuodesta. Onko suomalaisten kiinnostus luomuun lopahtanut?

En usko, että kiinnostus sinänsä on lopahtanut, mutta kukkaro on noussut tärkeämpään rooliin. Elinkustannusten nousu on saanut ihmiset pohtimaan myös ruokakustannuksia. Luomu on meillä kaupassa tavanomaisia tuotteita kalliimpaa. Ymmärrän hyvin, että perheet joutuvat tekemään valintoja. Samansuuntainen lasku luomun kulutuksessa tapahtui viime vuonna muuallakin. Esimerkiksi Tanskassa, missä kulutetaan luomua paljon enemmän kuin Suomessa.

Miten paljon ostamme luomua muihin Pohjoismaihin verrattuna?

Kulutus on meillä aika paljon vähäisempää kuin Ruotsissa tai Tanskassa mutta suurempaa kuin Norjassa. Suomessa luomun osuus päivittäistavarakaupan elintarvikemyynnistä oli viime vuonna 2,2 prosenttia. Ruotsissa se oli vajaa yhdeksän, ja Tanskassa vajaa 13 prosenttia. Niissä myös euroissa laskettu kulutus henkeä kohden on paljon suurempi.

Ruotsi ja Tanska ovat satsanneet todella paljon ja laajasti luomuun, ja Tanskahan on luomun kärkimaita koko maailmassa. Valikoimaa on paljon, ja myös vienti on vahvaa. Kumpikin maa on suosinut luomua myös julkisissa ruokapalveluissaan.

Miksi luomu on kaupassa kalliimpaa?

Luomutuotanto vaatii paljon osaamista, tuotanto on valvottua ja sadot sekä tuotostasot ovat vähän alhaisempia kuin tavanomaisessa tuotannossa. Mutta kuitenkin luomutuotannosta on haluttu maksaa enemmän tuottajille, jotka siihen panostavat.

Erityisesti jalostetuissa tuotteissa hintaa tulee siitä, että tuotanto on pienimuotoista. Hinnoissa tuskin tapahtuu paljoakaan muutosta ennen kuin luomun volyymit kasvavat, ja sitä kautta koko ketju kehittyy kustannustehokkaammaksi.

Volyymien kasvu vaatisi, että kulutus kasvaa. Siinä luomun käytön lisääminen julkisissa ruokapalveluissa olisi tärkeä askel, koska ne ovat isoja ostajia ja vakiintuneita toimijoita.

Myös alan osaamistasoa pitäisi nostaa. Meillä on mahdollisuus nostaa satotasoja ja siten tehostaa luomutuotantoa viljelytekniikoita kehittämällä.

Pitäisikö luomun olla kaupassa halvempaa, jotta kulutus kasvaisi?

Pitäisi pohtia, onko luomu lopulta kallista, vai onko tavanomainen ruoka liian halpaa. Maailmalla on laskettu, että jos katsotaan ruuantuotannon todellisia kustannuksia, joissa huomioidaan myös tuotannon aiheuttama ympäristökuormitus, luomu voi olla edullisempaa kuin tavanomaisesti tuotettu ruoka. Tässä ajassa emme laske tuotannon ympäristövaikutuksia ruuan hintaan, mutta jokuhan lopulta maksaa esimerkiksi kemikaalikuormituksesta aiheutuneen vedenpuhdistuksen tai muun ympäristön heikkenemisen hinnan tulevaisuudessa.

Pitäisikö ruuan hintaan alkaa laskea mukaan myös sen tuottamisen ympäristövaikutukset?

Mielestäni pitäisi. Uskon, että jollain aikajänteellä ne tulevat huomioitaviksi. Haaste on tietysti, että tuotannon ulkoisvaikutusten hintaa on vaikea arvioida, laittaa hintalappua esimerkiksi luontokadolle tai ilmastovaikutuksille.

Viime vuonna luomuviljasta saatiin Suomessa ennätyssato, 177,8 miljoonaa kiloa. Silti se oli vain viisi prosenttia koko viljasadosta. Uskotko, että luomulla voitaisiin joskus ruokkia suurin osa suomalaisista?

Luonnonvarakeskus on laskenut, että jos siirryttäisiin luomuun 50-prosenttisesti, sillä pystyttäisiin tuottamaan peruselintarvikkeet. Ylipäätään maailmalla on tutkimusta, että luomulla voitaisiin ruokkia koko maapallon väestökin, mutta se edellyttäisi muutoksia kulutustottumuksiin. Pitäisi esimerkiksi siirtyä kasvispainotteisempaan ruokaan, vähentää selkeästi ruokahävikkiä ja miettiä, mikä määrä ruokaa meille riittää.

Mielestäni kokonaisuuden ja ruokajärjestelmän haavoittuvuuden kannalta on kuitenkin hyvä, että meillä on erilaisia ruuantuotantotapoja. En ajattele, että meidän pitäisi alkaa tuottaa kaikki luomuna, vaan että kaiken ruuantuotannon pitää mennä kestävämpään suuntaan.

Miltä luomun kaupallinen tulevaisuus Suomessa näyttää?

Uskon, että kun meneillään olevista taloudellisista haasteista selvitään, luomun kulutus lähtee taas kasvuun Suomessa. Mutta meidän pitää tehdä töitä sen eteen, että kuluttajat ymmärtäisivät paremmin luomutuotannon lisäarvon. Vastuullinen ruuantuotanto ja vastuullisuusmerkinnät ovat joka tapauksessa tulevaisuutta. Luomun vahvuus on, että se on hyvin tunnettu brändi maailmalla, ja sillä on jo olemassa valmis sertifiointi- ja valvontajärjestelmä.