Apu

Miksi Etelä-Suomi sekoaa, kun sataa lunta? – Näin Helsingissä siivotaan kinokset pois silmistä silloin, kun kukaan ei huomaa

Miksi Etelä-Suomi sekoaa, kun sataa lunta? – Näin Helsingissä siivotaan kinokset pois silmistä silloin, kun kukaan ei huomaa
Säätietojen lupaama Siperian talvi ei tammikuussa jysähtänyt Suomenlahden rannalle, mutta parin päivän rankka lumisade sekoitti pääkaupungin. Lumen poisto tiheään rakennetulla pääkaupunkiseudulla ei ole aivan yksinkertaista.
Julkaistu: 24.2.2021
Helsingin Kampin maanalaisessa luolastossa on tammikuisena arkiaamuna hiljaista. Kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staran kaikki lumiaurat, kuorma-autot ja muut lumenpoistolaitteet ovat jo kaupungilla täydessä työn touhussa. Lunta on satanut muutaman päivän tauotta.
Työnjohtajat Jari Kyngäs ja Timo Huittinen osoittelevat tyhjiä parkkipaikkoja, joihin kaikki Wille-koneet, maansiirtotraktorit ja tiehöylät illalla palaavat. Miehet kertovat, että koko 50 koneen kalusto on nyt liikkeellä, ja työmiehet tekevät työtä poikkeuksellisesti kahdessa työvuorossa.
– Aloitimme tänään työt heti keskiyön jälkeen, normaalisti aamuvuoro alkaa kello kuudelta. Iltaan mennessä lunta on luvattu satavan 7–8 senttimetriä, ja 5–10 senttimetriä päivässä on meillä vielä normaalin rajoissa, Jari Kyngäs kertoo hiljaisessa tukikohtaluolassa.
"Monet soittajat kokevat, ettei teitä ole aurattu ollenkaan. He eivät ymmärrä, että olemme siihen mennessä saattaneet aurata jo monta kertaa"
Työmaapäällikkö Anniina Rantamäki, YIT
Tämän tukikohdan vastuulle kuuluu muun muassa Helsingin keskustan ajoratojen, siltojen, jalankulkuväylien ja puistojen auraaminen. Talokiinteistöjen edustalla olevat jalkakäytävät kuuluvat lain mukaan yleensä yksityisten kiinteistöjen omien huoltoyhtiöiden aurattaviksi.
Tiheään rakennettu pääkaupungin keskusta ei ole mikään helppo aurattava. Lumisade tukkii varsinkin eteläisen Helsingin kapeat asuinkadut alta aikayksikön.
Senaatintorin ja Tuomiokirkon ympärillä olevat hallintokorttelit ovat niin ahtaita isoille lumikoneille, että niiden auraamiseen ja hiekottamiseen käytetään erityistä ”käsityöryhmää”.
– Käsityöryhmä hoitaa myös julkisen liikenteen pysäkkien ja portaiden lumenluomisen sekä hiekoittamisen. Muualla aura menee usein edessä, ja hiekoitusauto tulee perässä. Kuskit ovat toistensa kanssa radiopuhelinyhteydessä, että saavat työnsä yhdistettyä, Kyngäs ja Huittinen kertovat.
Staralla on hoidettavanaan noin 70 prosenttia kaikista pääkaupungin talvikunnosapitotöistä, ja lumesta aurattavaa pinta-alaa on noin 2 000 hehtaaria.
– Rannikolla säästä ei koskaan tiedä, Staran työnjohtajat Jari Kyngäs ja Timo Huittinen sanovat.

Plussakeli on auraajille hankala

Lämpöasteiden puolelle menevä lumikeli on kaupungin auraajille yksi ikävimmistä olosuhteista. Esimerkiksi pehmeiksi muuttuvista puistokäytävistä irtoaa helposti aurauksen mukana kerros käytävähiekkaa.
– Hiekkapohjaisille puistokäytäville on pakko antaa lumen kerääntyä jonkin aikaa, jottei aura aja kaikkea sepeliä pois. Sitä kaupungin asukkaat eivät aina ymmärrä. Kun lunta sataa plussakelillä tai lumi pöllyää pakkaskelillä tuulen mukana, mikään kalusto ei riitä auraukseen.
Sääennusteet tulevat lumenluontityössä tutuiksi, mutta niihin ei voi rannikolla aina luottaa. Suomenlahti muuttaa säätä usein arvaamattomasti, varsinkin lumisadekelillä.
– Sääsovelluksia tulee katsottua monta kertaa päivässä. Kaikki ne näyttävät vähän erilaista tilannetta, Stara Helsingin Jari Kyngäs ja Timo Huittinen toteavat.
Kansalaiset antavat hanakasti palautetta lumen määrästä ja lumikasoista, jotka ovat heidän mielestään väärissä paikoissa. Harmia aiheuttavat lisäksi katujen varsille pysäköidyt autot, jotka saa näppärästi pois auraamisen tieltä vain kaupungin siirtokehotuksella.
Helsingin keskustan vanhimpien osien ahtailla asuntokaduilla asukkaat valittavat myös, että auraus on hidasta.
– Meidän toimenpideajaksemme tietyillä kaduilla on määritelty kolme vuorokautta lumisateen loppumisesta, ja yleensä olemme nopeampia, Kyngäs ja Huittinen kertovat.
Hernesaaren lumenvastaanottopiste mahdollistaa sen, että lumet saadaan ahtaasta kantakaupungista pois.

Kansanedustaja teki rikosilmoituksen

Helsingissä on viisi vastaanottopaikkaa, joihin taivaalta satava lumi voidaan viedä, ja kaksi lumensulattamoa, joissa lunta sulatetaan puhdistetulla jätevedellä. Hernesaaren lumenkaatopisteessä lumi kipataan mereen. Kuudes lumenvastaanottopiste maalla odottaa toimenpidelupaa.
Espoossa, Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, on vain yksi lumenvastaanottopiste.
Vaikka ulkona on pakkasasteita vain viisi, Etelä-Helsingin äärimmäisellä rantaviivalla Hernesaaressa tuuli viiltää kylmästi. Kuorma-autot kippaavat lunta mereen laiturin reunalta, ja vedessä pienehkö Carmel-alus pitää merenpintaa auki potkurivoimalla. Samaa tekee laiturille pysäköinyt keltainen kaivinkone, jonka kauha pyörii tasaisesti meressä.
Piste on auki ympäri vuorokauden.
Ennen Helsingissä oli useita laitureita, joilta lunta kaadettiin mereen, esimerkiksi Hakaniemessä ja Eirassa. Nyt jäljellä on enää Hernesaaren piste, ja sekin närästää monia.
Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) teki tammikuussa rikosilmoituksen Hernesaaren lumenkaatopisteen oletetuista ympäristörikoksista. Poliisi ei ottanut asiaa edes esitutkintaan, sillä toiminta on täysin laillista.
Kärnä väitti rikosilmoituksessaan, että Helsingin kaupunginvaltuusto on tehnyt Hernesaaren kaatopisteen lopettamisesta päätöksen jo vuonna 2019, vaikka kyseessä oli vain valtuuston ponsi.
– Hernesaaren vastaanottopaikan lopettaminen edel­lyttää uuden, korvaavan paikan löytämistä, sanoo Helsingin kaupunkiympäristön toimialan tiimipäällikkö Tarja Myller.
– Pyrimme vähentämään Hernesaaren ympäristöhaittoja: pilotoimme veteen asennettua verhopuomia, joka estää lumen mukana mereen joutuvien roskien leviämistä merelle, ja kelluvat roskat saadaan kerättyä. Hiekoitus­sepeli ja muut painavat jätteet nostetaan pohjasta ruoppaamalla merenpohjaa säännöllisesti.
Herttoniemen lumenvastaanottopaikan rekkaralli hermostuttaa paikallisia asukkaita.

Meri on päästötön energianlähde

Esille ei tuoda mereen kaatamisen etuja, Tarja Myller huomauttaa. Meren lämpö on tehokas, päästötön ja ilmainen energianlähde lumen sulattamiseen. Lisäksi meri on lähellä lumikasoja.
Kaupungin tavoitteena on löytää lumille vastaanottopaikka kantakaupungista, mutta tiheään rakennetussa Helsingin keskustassa se ei ole helppoa.
Hernesaaren ranta on keskustaa lähellä, Myller muistuttaa.
– Hiilidioksidipäästöjä, ruuhkautumista ja melua syntyy vähemmän, kun lumenkuljetusmatkat ovat lyhyempiä, ja kadut saadaan nopeammin palautettua turvallisiksi liikkua. Lumi valuu sulaessaan mereen myös kaduilta hulevesiviemäreiden kautta.
Viemäreiden siiviläkaivoista isot roskat eivät tietysti etene mereen, mutta valitettavasti mikromuovia toden­näköisesti päätyy Suomenlahteen yhtä lailla.
Kaupungilla on meneillään selvitys, kuinka paljon ja minkälaatuista roskaa lumikasa sisältää.
Kolmen auran letka tekee puhdistustyöstä nopeaa.

Vastaanottopiste hiertää kaupunkilaisia

Myös Herttoniemen lumenvastaanottopiste itäisessä Helsingissä hiertää kaupunkilaisia. Se on hankalasti keskellä asutusta, Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueiden ympäröimänä, ja alueella liikkuu paljon ulkoi­lijoita – puhumattakaan lapsista, jotka kulkevat tiheään asutun lapsiperhealueen kaduilla vilkkaasti.
Kaupunkiympäristön toimialan tiimipäällikkö Tarja Myller on tietoinen Herttoniemen lumirekkarallista. Hän sanoo, että lumenvastaanottopisteelle johtavalle Majavatielle on suunnitteilla liikennejärjestelyjä turvallisuuden parantamiseksi ”ensi kesänä”.
Staran kaupunkitekniikan ylläpitoyksikön johtaja Ville Alatyppö puolestaan myöntää auliisti, että Herttoniemen ”lumiralli” on maankäytöllinen suunnitteluhaaste – mutta jos esimerkiksi lähivuosina kovasti kasvaneiden Herttoniemen ja Laajasalon kaupunginosien lumia ei tuotaisi lumenvastaanottopaikkaan, miten esimerkiksi koululaiset pääsivät kouluihinsa?
– Paljon on mietitty, miten Herttoniemen lumenvastaanottopaikka saataisiin turvalliseksi. Kaupunkisuunnittelijoilta pitää kysyä, miksi pisteen on oltava siellä.
Alatyppö muistuttaa, että noin 50 senttimetrin lumisade aiheutti Helsingissä heti sen, että kaupunki joutui avaamaan kymmenkunta lisävastaanottopistettä lumen tuonnille. Vastaanottopaikkoja ei vain ole tarpeeksi.
"Parempi ajokeli on lumiauran perässä, ei sen edellä. Joidenkin autoilijoiden on pakko päästä ohittamaan lumiaura. Meillä on leveät aurat, ja ohittaminen on vaarallista touhua."
Työmaapäällikkö Anniina Rantamäki, YIT

Espoo käyttää dieseliä lumen sulattamiseen

Espoon kaupungilla on käytössään tänäkin talvena dieselkäyttöinen lumihirmu eli lumensulatin. Helsinki kokeili sitä vuosina 2015–2016, muttei ottanut fossiilisella polttoaineella käyvää laitetta lopulta käyttöönsä.
– Kävimme Pietarissa katsomassa uusia, käytöstä poistettuja vastaavanlaisia lumensulattajia muutama vuosi sitten. Osaa koneista olisi voitu käyttää biopolttoaineella. Kun ne uudenkarheat koneet odottivat rivissä vain ostajaansa, oli houkutus sellaisen kokeiluun ottamiseen suuri. Jostakin syystä sen hankkiminen ei ole saanut kannatusta muissa helsinkiläisissä virkamiehissä, kertoo Staran yksikönjohtaja Ville Alatyppö.
Lumensulattimen käytössäkin suurin ongelma oli lumen mukana tuleva sepeli.
Pääkaupunki etsiikin nyt uusia sulatuskeinoja. Kolme vuotta sitten pidettyyn lumenkäsittelyn innovaatiokilpailuun saapui 20 hyvää ideaa, ja niistä neljä valittiin mahdollisiksi jatkokehityshankkeiksi.
Niistä loppusuoralla on nyt lumensulatuskontti. Sen sulatustehoa kokeiltiin Hankasalmella tammikuun lopulla ensimmäisen kerran.
– Se on tavallisen tavarakontin kokoinen, ja lumi sulaa kaukolämmöllä. Konttia voi siirrellä eri paikkoihin, ja toivottavasti Helsingistä löytyisi paikkoja, johon sen voisi talvisin laittaa. Sulatuskontinkin haasteena on ollut laitteen pohjalle jäävä hiekoitussepeli, mutta siihen on löydetty ratkaisu, Alatyppö kertoo.
Helsingin kaupunki on on suunnitellut Vuosaaren Satamakaaren lumenkaatopaikan laajentamista muuhunkin käyttöön.

Ilmastonmuutos lisää ääri-ilmiöitä

Ilmastonmuutos näkyy selvästi Helsingin talvissa, sanoo Staran Ville Alatyppö. Vuoden 2020 talvella Helsingissä tuli lunta eniten huhtikuussa, kun taas tänä vuonna on nähty ennätyksellisiä hiihtokelejä jo tammikuussa.
– On harvinaista, että Helsingissä tulee kahdessa vuorokaudessa lähes puoli metriä lunta. Kyllä ääri-ilmiöt ovat selvästi lisääntyneet minun virkaurani aikana vuodesta 2008, Alatyppö toteaa.
Viime talvena Staran lumiaurat pysyivät sisähalleissa, sillä yhtään kunnon lumipäivää ei ollut.
– Osastomme täytyy olla kuin pelastuslaitos, joudutaan varautumaan kaikenlaisiin tilanteisiin, ja siksi on oltava paljon kalustoa. Viime talvena teimme paljon kunnostustöitä, kun maa ei ollut roudassa eikä lunta ollut.
Innovaatioiden lisäksi Helsingin kaupungin ympäristötoimiala on onnistunut viestinnässään. Kaupunkiympäristön toimialan Twitter-tili on kuuluisa humoristisesta sävystään, siellä vitsaillaan kaupunkilaisten kärsimättömyydenkin kustannuksella lempeästi.
Ville Alatyppö muistelee, että Twitter-tili perustettiin rakennusvirastossa edellisinä pahoina lumitalvina 2008–2011. Kaupungin rakennusviraston viestintäammattilainen Lauri Hänninen oli ensimmäinen, joka ryhtyi vitsikkäitä tviittejä kirjoittamaan. Nyt niitä laatii jo kokonainen viestintätiimi.
– Lunta tuli, emme voineet tehdä asialle mitään. Halusimme muistuttaa kaupunkilaisia, että isompiakin murheita maailmassa on, ja elämä voittaa. Viestintämme on rauhoittanut aika paljon ihmisiä, ja se herättää ajattelemaan muitakin aiheitamme, Alatyppö kertoo.
Katolle kertyvä lumi on vaaraksi ihmisille, omaisuudelle ja talon rakenteille.

Lumiraivo herää herkästi

Kaupunkiympäristön lisäksi pääkaupunkiseudulla pitää saada suuret moottori- ja kehätiet ripeästi puhtaiksi lumikelillä. Eteläsuomalaiset autoilijat tulevat kärsimättömiksi, jos teitä ei aurata pikavauhtia, ja liikenneonnettomuuksien riski kasvaa.
Rakennusliike YIT on yksi suurista urakoijista, jotka hoitavat pääkaupunkiseudun maanteiden talvihoitoa. Koko maassa yrityksellä on 30 000 tiekilometriä huollettavanaan. Vantaalla aurattavaa tietä on noin 550 kilometriä, ja kevyen liikenteen väyliä 200 kilometriä.
– Talvihoitotöihin kuuluvat auraukset, liukkaudentorjunta ja lumitilojen teko. Silloin, kun lunta tulee paljon, teemme aurauksien jälkeen lisää tilaa, eli siirrämme lunta pyöräkuormaajilla silloilta, risteyksistä, liityntäkaistoilta ja melumuurien vierustoilta, työmaapäällikö Anniina Rantamäki kertoo.
Helsingin Ullanlinnan Pietarinkadulla pyöräilykeli on arkiaamuna vähintään haastava.
Lumiraivosta kärsivät autoilijat lähettävät herkästi palautetta liikennekeskukseen, jos auraus on heidän mielestään hidasta.
– Lumisadepäivinä olemme huomanneet, että monet soittajat kokevat, ettei teitä ole aurattu ollenkaan. He eivät ymmärrä, että olemme siihen mennessä saattaneet aurata jo monta kertaa, jotta saamme teistä puti­puhtaita.
Hyvin yleinen palaute on myös ”sohjoa tiellä”. Jumalan tai säiden valtiaan sijaan siitä syytetään auraajaa.
– Ajatuksena on ilmeisesti, että jos tiellä on sohjoa, emme ole tehneet mitään. Että tarttis tehdä jotakin. Ihmiset ovat kärsimättömiä: vaikka poliisi kehottaa pitämään kunnon turvavälit liikenteessä, ihmiset eivät aja hiljempaa, vaan lähtevät sohjoiselle kaistoille ohittamaan muita autoilijoita, vaikka ajokaista olisi jo aurattu, Rantamäki kertoo.
Työmaapäälliköllä on viesti lumikelissä autoilijoille.
– Parempi ajokeli on lumiauran perässä, ei sen edellä. Joidenkin autoilijoiden on pakko päästä ohittamaan lumiaura. Meillä on leveät aurat, ja ohittaminen on vaarallista touhua.
Ilmastonmuutos näkyy Helsingissä selvästi. On harvinaista, että lunta tulee kahdessa vuorokaudessa lähes puoli metriä.

Se kuuluisa lumi-inferno

Helsingin Ullanlinnassa vallitsee tammikuisena aamuna ennusteiden mukainen lumi-inferno. Teiden aurauksen vuoksi katujen varsille pysäköityjen autojen eteen on kasautunut vaikuttavia lumipenkkoja. Jalkakäytävät ovat tukossa pehmeästä lumimuhjusta, töihinsä kiiruhtavat kaupunkilaiset koikkelehtivat paksussa lumessa parhaansa mukaan.
Asukkaiden autot on pysäköity kaduille miten sattuu, tilanpuutteessa poikkeuksellisesti jopa eteläeurooppalaiseen tyyliin vinottain.
Puoli kahdeksalta aamulla äiti vetää lastaan pulkassa keskellä Helsingin vilkkainta asutusta. Viereisessä Kaivopuistossa hiihtäjät suihkivat laduillaan.
Pietarinkadulla vastaan marssii päättäväisesti kiinteistöpalvelu Kurkiauran työntekijä vanhanaikainen lumi­lapio kädessään. Tähän pystyy enää vain perinteisin konstein.
Kommentoi »