Mondo

Lukijan matkatarina: Unohtumaton valasretki Tongalla


Aissa Paronen kirjoitti Mondolle luontelämyksestä, jonka koki Tyynellämerellä. Kerro sinäkin matkastasi, jolla sattui jotakin jännittävää: ohjeet kirjoittajalle löydät jutun lopusta.
Teksti Aissa Paronen
Kuvat Martta-Kaisa Virta

Olemme heränneet kuudelta aamulla ja istuneet veneen kyydissä kolmatta tuntia. Aikainen herätys painaa, ja navakan tuulen nostattamat aallot tuntuvat vatsanpohjassa asti.

Ympärillä avautuu kaunis Tongan saaristo. Olemme maailmanympärimatkalla, ja tämä on yksi välietapeistamme matkalla Havaijilta Uuteen-Seelantiin.

Tonga ei ole ihan reitin varrella, vaan sinne pitää lentää Fidžin kautta, mutta olemme päättäneet tehdä pienen koukkauk­sen valaiden takia. Tongan Vava’u on yksi harvoista paikoista maailmassa, joissa saattaa päästä uimaan ryhävalaiden kanssa.

Kuljemme pienellä moottoriveneellä, johon mahtuu kuusi asiakasta, kapteeni ja opas. Märkä­puvut, räpylät ja snorkkelit peittävät veneen pohjan. Tähyilemme ulapalle ja yritämme nähdä viitteitä valaista, kuten vesisuihkun, evän tai jopa ilmaan ponkaisevan valaan.

Jos bongaamme ryhävalaita, uiminen niiden kanssa on säädeltyä. Meille kerrotaan, että veteen pääsee kerralla vain neljä asiakasta ja opas. Valaita ei saa jahdata tai mennä viittä metriä lähemmäksi. Oppaat pitävät myös huolen, etteivät GoPro-kepin kanssa snorklaavat turistit lähesty valaita liian innokkaasti.

Saamme kuitenkin kuulla, että hyvällä tuurilla uteliaat valaanpoikaset lähestyvät uimareita. Silloin voi kohdata valaan niin läheltä, että näkee sen silmät ja voi kuvitella, mitä eläimen mieles­­sä liikkuu sen katsellessa sinua.

Tunnelma on odottava, sillä viimeisten kolmen tunnin aikana emme ole nähneet vilaustakaan ryhävalaista. On lokakuu, ja kausi alkaa olla lopuillaan.

Todennäköisyys päästä valaiden kanssa uimaan on nyt paljon pienempi kuin aiemmin syksyllä. Sesongin aikana valaiden näkeminen on lähes taattua jokaisella retkellä.

Valasturistikausi ajoittuu täällä heinäkuusta marraskuuhun. Silloin unelias Vava’un saari sähköistyy ja täyttyy matkailijoista. Muina aikoina kylien kaduilla kuljeskelee lähinnä kotieläimiä.

Tonga on tosin myös purjehtijoiden suosiossa, ja Vava’un satama on täynnä komeita purje­veneitä. Vuosien saatossa moni purjehtija on löytänyt täältä rakkauden, jonka seurauksena Tongalle on syntynyt monikansallisia perheitä. Siksi satamasta löytyy ravintoloita, jotka tarjoavat muun muassa röstiä ja baskilaisia pintxoja.

Valaiden katseluretkellä menee iso osa ajasta odotteluun, onko reissaajilla tuuria ja näkyykö valaita.

Yhtäkkiä kapteenin radio herää henkiin ja rätisee tongankielistä puhetta.

Aivan veneemme lähellä on käynnissä heat run eli parittelu-­uinti. Useampi, joskus jopa toistakymmentä urosvalasta, jahtaa naarasta parittelu mielessään. Innokkuus ei ole ihme. Naaras nimittäin parittelee vain joka toinen tai kolmas vuosi.

Parittelu-uinnilla olevat valaat liikkuvat äärimmäisen nopeasti, mutta yritämme ehtiä näkemään niistä edes vilauksen vedessä.

Heti kapteenin annettua luvan ensimmäiset neljä turistia sekä opas molskahtavat veteen.

Ehdimme nähdä vain tummia hahmoja kaukana syvyydessä, ja sitten valaat katoavat jo kaukaisuuteen. Kapteeni päättää vaihtaa paikkaa, ja kiipeämme takaisin veneeseen.

Radio rätisee taas. Saamme kuulla, että toinen venekunta on nähnyt valasemon ja poikasen eräässä rauhaisassa poukamassa. Olemme innoissamme, sillä tilanne on paras mahdollinen.

Emo ja poikanen ovat pysytelleet jo tovin paikallaan, joten niiden lähelle on helppo päästä. Säännöllisin väliajoin emo sukeltaa syvemmälle ruokailemaan ja jättää poikasen pinnalle odottamaan. Pian saavumme poukamaan ja jäämme etäälle odottamaan vuoroamme. Valaita saa lähestyä vain yksi vene kerrallaan.

Kohta meidän vuoromme koittaa. Hyppäämme veteen ja lähdemme uimaan lähemmäs. Juuri tätä hetkeä varten olemme matkustaneet maailman ääriin.

Samassa jokin suuri lähestyy meitä. Noin kuusimetrinen ja kaksituhatkiloinen ryhävalaanpoikanen ui vain parin metrin päähän ja katsoo minua.

Sitten se sulkee suuret silmänsä, kellahtaa selälleen eviään läpsytellen ja tuntuu nauttivan tropiikin lämmöstä. Kellun liikkumatta sen vieressä ja unohdan melkein hengittää snorkkelista.

Tiedän, että tämä kokemus ei tule unohtumaan.

Tapahtuiko sinulle reissussa jotain outoa tai hurjaa, josta haluat kertoa muillekin? Kirjoita tapahtumista noin 4 000 merkin mittainen juttu ja lähetä se osoitteeseen ­mondo@a-lehdet.fi. Julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio.

Julkaistu: 4.3.2019