Tuulilasi

Luddiitti Aalto-yliopistossa? Töhrijä suivaantui sähköauton latauksesta Otaniemessä

3


Luddiitti Aalto-yliopistossa? Töhrijä suivaantui sähköauton latauksesta Otaniemessä

Sähköauton lataamisen herättämät tunteet saivat jonkun syyllistymään lievään vahingontekoon Aalto-yliopiston parkkipaikalla.
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Teemu Lehtinen

Yllättyisitkö jos olisit kahvilassa läppärillä laturinpiuha seinässä, kävisit vessassa jättäen läppärin pöytään (jossain ruuhkattomassa pikkukahvilassa näin uskaltaa tehdä), ja palatessasi takaisin joku olisi kirjoittanut tietokoneen laturiin punaisella tussilla suttuisella käsialalla VARKAUS? Näin kävi Nissan Leaf -kuskille Otaniemessä, tosin läppärin tilalla oli sähköauto. Henkilö kertoo tapahtuneesta sähköautoilijoiden Facebook-ryhmässä.

Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella on pari julkistakin sähköauton latauspaikkaa, mutta tässä tapauksessa lataaminen tapahtui lohkolämmittimen pistorasiasta kahden tunnin ajastimella. Kuljettaja käytti sähköä työpalaveriin ajamiseen (eikä kodin ja työpaikan väliseen matkaan), joten verotuslainsäädännönkään kannalta asiassa ei ole mitään epäselvää. Varkaudesta puhuminen on absurdia senkin takia, että jättämällä kilometrikorvaukset laskuttamatta ja lataamalla muutaman kymmenen sentin edestä sähköä, autoilija itse asiassa säästää työnantajan rahoja. Kahden tunnin ajastimella ladattuna Leaf kuluttaa 4,6 kilowattituntia sähköä, eli "varkauden" arvo on alle 46 senttiä.

Olen reilun vuoden aikana ladannut sähköautoa milloin mistäkin pistorasiasta kysyen aina paikan haltijalta luvan lataamiseen. Raha ei ole koskaan kelvannut vaikka olen sitä erikseen tarjonnut (poikkeus: oma taloyhtiö, koska säännöllinen lataaminen kartuttaa jo useamman kympin summan kuukausien saatossa).

Kusip… anteeksi siis häijyjä ihmisiä on olemassa aina, mutta kuinka vastaavilta tapauksilta vältytään jatkossa? Mieleeni tulee ainakin:

  • Kysytään lataamiseen aina lupa.
  • Valistetaan ihmisiä, että sähköauton lataaminen sukopistorasiasta maksaa sen vain noin 20 senttiä tunnissa, eli vaikkapa kahvilayrittäjälle on ihan kannattavaa antaa matkalaisen latailla autoaan sen ostetun kahvikupillisen ja donitsin ääressä.
  • Sovitaan lataamisen pelisäännöistä työpaikalla. Verotus- ja palkanlaskentabyrokratia hoituu helpoiten sillä, että sähköautoilija maksaa latauksestaan työpaikalle esim. kympin kuussa tai muu arvioon (tai mittaukseen) perustuva, sähkön käypään arvoon pohjautuva realistinen summa (verotarkastuksessa tätä voidaan kysyä).
  • Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: noudatetaan Suomen lakia eikä syyllistytä vahingontekoon / lievään vahingontekoon toisen omaisuutta sotkemalla. Jos joku lataa pistorasiastasi sähköautoa luvatta, soita vaikka poliisit. Ei toki ole uusi juttu, että uusi tekniikka herättää intohimoistakin vastustusta.

Sähköautot ovat niin uusi juttu, että oikeuskäytäntöä asiasta ei vielä ole. Kahdenkymmenen sentin karkin näpistäminen tuo sakot, mutta esimerkiksi luvaton vessassa käynti (ainakin jos vessan ovessa ei ole mitään varoitustekstejä) ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä. Tuskin sähköauton lataaminenkaan, mutta käytäntö tästä muodostuu osaksi kauppatapaa pikku hiljaa. Esimerkiksi alussa mainittu kännykän tai läppärin sähköjen ottaminen pistorasiasta on niin vakiintunut käytäntö, että siitä korvauksia tai näpistyssakkoja vaativa saisi tyytyä syyttämättäjättämispäätökseen. 

Julkaistu: 12.4.2016