Löydä upeat museot, edulliset ravintolaelämykset ja leppoisat baarit – Tartto on vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupunki

Ensi vilkaisulla talo vaikuttaa tyypilliseltä modernilta museolta: suuria lasi- ja betonipintoja, geometrisiä muotoja. Mutta kun kiertää rakennuksen sivulle, näkymä nostaa ihon kananlihalle. Viron kansallismuseo kohoaa maasta massiivisena jatkona kiitoradalle. Näyttää kuin rakennus olisi lähdössä lentoon.

Eesti rahva muuseumin eli ERMin komea talo avattiin vuonna 2016. Hajallaan olleille museokokoelmille löytyi koti symbolisesta paikasta: tontilla, jossa neuvostoaikana sijaitsi sotilas­lentokenttä, esitellään nyt Viron kulttuuria ja historiaa.

Symboliikkaa liittyy myös siihen, että kansallismuseo sijaitsee juuri Tartossa. Kun Tallinna on hallinnon ja talouden pääpaikka, Tartto on kiistatta Viron kulttuurikeskus.

Vuonna 2024 se on myös yksi Euroopan kulttuuripää­kaupungeista (muut ovat Norjan Bodø ja Itävallan Bad Ischl lähialueineen). Tartto aikoo tarjota paljon tapahtumia, joista yhdessä tullaan suutelemaan julkisesti – palataan siihen vielä.

Tartto levittäytyy Emajoen kahdelle rannalle. Tasangolla, hyvien kulkuyhteyksien äärellä on ollut kaupunki kirjallisten lähteiden mukaan tuhat vuotta, asutusta varmasti paljon kauemmin. Sijainti on altistanut Tarton myös valloittajille. Kaupunkia ovat hallinneet niin saksalaiset, puolalaiset, ruotsalaiset kuin venäläisetkin.

Pientä keskustaa vartioi Toomemäen puisto. Sen keski­aikaisen tuomiokirkon raunioiden vieressä tarttolaiset pelaavat kesäisin tennistä ja istuskelevat kahvilassa. Puistoon johtaa kaksi maamerkkiä, mukulakivikatujen yli kaartuvat Enkelin- ja Pirunsilta.

Kivenheiton päässä sijaitsee kaupungin sydän, Raatihuoneentori. Sitä reunustavat 1700- ja 1800-lukujen matalat, pastellisävyiset rakennukset, ja aukion keskellä on kaupungin symboliksi noussut veistos. Siinä kaksi opiskelijaa suutelee sateenvarjon alla.

Muutama korttelinväli, ja torilta päätyy Emajoen rantaan, josta perjantai-iltana kajastaa violettia valoa ja kuuluu basson tamppaava ääni sekä iloinen porina. Naiiv on yksi Tarton suosituimmista baareista. Kelluva vaaleanpunainen ravintola ja sen terassi houkuttelevat varsinkin opiskelijoita.

Tarton yliopisto perustettiin vuonna 1632, mikä tekee siitä yhden Pohjois-Euroopan vanhimmista. Yliopistokaupungista tuli 1800-luvun lopussa Viron kansallisen heräämisen keskus. Tartossa perustettiin esimerkiksi maan ensimmäinen ammattiteatteri, yhä toimiva Vanemuine.

Yliopiston vaikutus kaupunkiin on edelleen merkittävä. Monet keskustan vanhoista rakennuksista ovat opinahjon käytössä, majesteettisimpana klassisen tyylin pää­rakennus Ülikooli-kadulla. ­Korkeakoulu tuo kaupunkiin myös työpaikkoja ja osaajia.

Suurin merkitys on kuitenkin sillä, että Tarton vajaasta 100 000 asukkaasta noin 13 000 on opiskelijoita. Heidän tulonsa kaupunkiin aina elokuun lopussa sähköistää muuten leppoisan ja jopa uneliaan tunnelman.

Mustaan toppiin, housuihin ja farkkutakkiin pukeutunut nainen kävelee vanhan talon vierustaa ja kääntyy sitten tottunein liikkein valokuvaajaa päin. Isabella Heido on lääkäri ja somevaikuttaja, joka pitää perhe- ja lifestyleaiheisiin keskittyvää blogia. Hän on kaupungilla tekemässä sisältöä sosiaalisen median kanaviinsa. Heido kertoo opiskelleensa kaupungissa ja olevansa henkeen ja vereen tarttolainen.

”Kaupunki on söpö, ja täällä kaikki on lähellä: ystävät, puistot, ravintolat. Elämä on leppoisaa ja turvallista”, Heido sanoo.

Hänen suosikkipaikkansa on Tähtveren alue Toomemäen takana. Se on täynnä vanhoja taloja, joissa aiemmin asui enimmäkseen yliopiston professoreita.

Heido ylistää Tarton kulttuurielämää. Hän käy pienten lastensa kanssa AHHAA-tiedekeskuksen ja ERM-museon inter­aktiivisissa näyttelyissä. Teattereissa on hyvää tarjontaa lapsille, eikä sovi unohtaa ruumiinkulttuuria.

”Käymme koripallopeleissä. Niissä on loistava tunnelma, ihan sama menestyykö oma joukkue vai ei”, Heido kehuu.

Tartolla on kokoaan suuremman kaupungin kulttuuri- ja ravintolatarjonta. Myös hinnat ilahduttavat: fine dining -paikat ovat edullisempia kuin Tallinnassa, ja kahvi­loissa voi saada kelpo lounaan viidellä, kuudella eurolla.

ERMin lisäksi kaupungissa on esimerkiksi yliopisto­museo, 1800-luvun elämää esittelevä Tartu Linnamuuseum sekä urheilu- ja olympiamuseo. On myös virolaiseen taiteeseen keskittyvä Tartmus, joka sijaitsee viehättävässä vinossa talossa Raatihuoneentorin laidalla.

Elokuisella Tartuff-festivaalilla voi katsoa rakkaus­elokuvia Raatihuoneentorilla taivaan alla. Yliopiston kasvitieteellinen puutarha on keidas keskellä kaupunkia ja aivan kutsuu istahtamaan kirjan kanssa puiden varjoon.

Luettavaksi voi valita vaikkapa paikallista kirjallisuutta. Viron tunnetuimmista kirjailijoista esimerkiksi runoilija ja kulttuurivaikuttaja Jaan Kaplinski oli tarttolainen, ja Tartto-­yhteytensä oli myös kansallisrunoilija Lydia Koidulalla. Moni virolainen lapsi tuntee Soppalinnan lasten seikkailut. Suositun kirjasarjan on luonut Suomesta kotoisin oleva tarttolaiskirjailija Mika Keränen.

Onkin sopivaa, että Tartto on pian Euroopan kulttuuri­pääkaupunki. Vuoden teema on Ellujäämise ­kunstid eli selviytymisen taide ja taidot. Ohjelmassa korostuvat vastuullisuus, tietoisuus, paikallisuus ja yhdessä tekeminen. Tapahtumat levittäytyvät muuallekin maan eteläosaan.

”Etelä-Viro on pääosin maaseutua, ja moni ajattelee, että syrjässä tapahtuvat asiat eivät kiinnosta muualla Euroopassa. Yksi kuttuuripääkaupunkivuoden tavoitteista on voimauttaa paikallisia tekijöitä koko alueella ja saada aikaan pysyviä vaikutuksia”, kertoo Oliver Berg, Tartu with Europe -ohjelma­linjan johtaja.

Tapahtumia ja sisältöä on luvassa moneen makuun. Iloisimmasta päästä on Suuteleva Tartto. Siihen kuuluu esimerkiksi seksuaali­terveyteen liittyvää opetusta: koululaisille on tarjolla Ensisuudelma-­ohjelma. Toukokuussa Raatihuoneentorilla pidetään suutelevien opiskelijoiden patsaan lähellä koko kansan iloinen massapussailutapahtuma, johon yhdistyy suosituimpien euroviisukappaleiden konsertti.

Muissa tapahtumissa esimerkiksi kansainvälinen taiteilija­ryhmä tutkii võrumaalaista savusaunaperinnettä. Baltian elokuvia nähdään omalla festivaalillaan, ja BARTU-tapahtuma juhlistaa baareista nousevaa kulttuuria. Viljandi tuled ­-festivaali tuo installaatioissa ääntä, valoa ja multimediaa ­Viljandiin, noin 80 kilometrin päähän Tartosta.

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaiset pidetään 26. tammi­kuuta. Järjestäjät odottavat jopa miljoonan kävijän osallistuvan vuoden yhteensä lähes tuhanteen tapahtumaan.

”Uskomme, että ne houkuttelevat kävijöitä ulkomailta, mutta meille on tärkeää, että mukana on ilmaisia tilaisuuksia, joihin paikallisilla on matala kynnys osallistua”, Berg sanoo.

Mustavalkoinen kissa makaa kerällä nojatuolissa kirja­kaupan oven vieressä. Unet vaikuttavat sikeiltä – tai sitten katti on niin tottunut ohikulkijoiden ihasteluun, että sillä ei ole tarvetta lotkauttaa korvaansakaan kehuille. Kissan nimi on Gutenberg. Se on Tarton Aparaadi­tehaksen pitkäaikaisin asukas ja kunniajäsen, jonka mukaan on myös nimetty klubi.

Noin 1,5 kilometrin päässä Tarton keskustasta, Karlovan puutalo­alueen laidalla sijaitseva Aparaaditehas on paitsi luovien alojen myös suosittujen ravintoloiden ja puotien keskittymä. 1950-luvulla täällä avautui Neuvostoliiton suurin sateen­varjotehdas, jossa tosin valmistettiin salassa myös sukellusveneiden osia.

”Eri puolilla isoa rakennusta töissä olleet ihmiset eivät tienneet, mitä muut tekevät, ja se aiheutti juoruja. Huhuttiin, että täällä valmistetaan ydinaseen osia”, kertoo Ilo Tuule Rajand, yksi Aparaaditehaksen työntekijöistä, omien sanojensa mukaan jokapaikanhöylä.

Nyt keskuksessa on taiteilijoiden työtiloja ja arkkitehti­toimistoja. Täällä järjestetään näyttelyitä, työpajoja ja muita kulttuuri­tapahtumia. Isoikkunaiset teollisuusrakennukset kiertävät asfalttipihaa, jonka yllä killuu discopallo, ja seinille on maalattu muraaleja. Aparaaditehas on kuin pienempi versio Tallinnan Telliskivestä, ja paikoilla onkin sama omistaja.

Ränsistyneen tehtaan paikalle aiottiin 2000-luvun alussa tehdä moderneja rakennuksia. Kun rosoinen ympäristö houkutteli kulttuuriväkeä ja vapaa-ajanviettäjiä Tallinnassa, omistaja päätti kokeilla samaa Tartossa. Niin keskus säilyi.

Rajand kehuu paikan henkeä. Yhteisten aamukahvien ja tapahtumien lisäksi tänne puuhataan aurinkopaneeleja tasaamaan energian hintaa. Kattopuutarhasta huolehditaan kollektiivisesti, ja sen anti myydään paikan kukkakaupassa. Vuokra-asuntoja on ukrainalaisten pakolaisten käytössä.

Samoilla sanoilla kuin Aparaaditehasta Rajand kuvaa myös Tarttoa: yhteisöllinen, välittävä, ihmisen kokoinen.

”Tartossa elämä on hidasta ja vähän boheemia. Asiat eivät muutu nopeasti”, Rajand kertoo.

Tallinnasta muutetaan Tarttoon leppoisamman elämänrytmin perässä, ja moni jää kaupunkiin yliopistosta valmistuttuaan. Niin teki myös Rajand.

”Täällä on rento ja tervetullut olo. Kaupunkilaisia kuullaan meitä koskevissa asioissa. Kun asukkaat esimerkiksi toivoivat lisää pyöräteitä, niitä rakennettiin.”

Kaupungilla on vahva identiteetti, jota paikalliset kutsuvat Tarton hengeksi. Mitä se tarkoittaa? Rajand on pitkään hiljaa.

”Minulle se tarkoittaa sitä tunnetta, kun koen kaupungin kauneuden. Yhteen aikaan keskustassa oli katusoittaja. Hän seisoi soittamassa päivästä toiseen siinä kauniiden vanhojen rakennusten keskellä, ja hänet nähdessäni ajattelin, että siinä ruumiillistuu tämän kaupungin henki.”

Sitten Rajandin kasvoille nousee hymy. ”Olen itsekin pohtinut ulkomaille muuttoa, mutta en vain ole voinut lähteä. Ehkä se on Tarton henki, joka pitää minut täällä.”