Liverpool takoo käsittämätöntä tulosta – Real Madridin supertähdelle ankaraa kritiikkiä: "Suurin syypää"

Kun Mestarien liigan uusittu formaatti julkaistiin kauden 2023–24 aikana, alkulohkovaiheeseen perustunut sarjajärjestelmä sai välillä jopa hartaita muistosanoja osakseen. Niin kiintyneitä jalkapalloihmiset ympäri Eurooppaa tuntuivat koko liigan historian ajan toteutettuun konseptiin olevan.

Idea uudesta sarjamuotoisesta liigavaiheesta ennen pudotuspelejä teilattiin sekavana, tylsänä sekä joukkueiden ottelumäärää entisestään lisäävänä. Nyt kun puolet alkusarjasta on pelattu, voidaan ilman minkään värisiä laseja puoleen tai toiseen todeta kahden kolmesta argumentista pettäneen. Mestarien liiga kaudella 2024–25 on selkeä, äärettömän mielenkiintoisen sarjataulukon jo nyt luonut uudistus, joka valitettavasti todella lisää joukkueiden pelimääriä.

Mutta sekin ongelma koskee lopulta ainoastaan maanosan parhaita seuroja, niitä, jotka menevät useimmissa kilpailuissaan loppuun asti ja joiden pelaajat viettävät seuralomansa maajoukkueiden palveluksessa. Valtaosalla eurooppalaisista pelaajista pelimäärät pysyvät edelleen kohtuullisina.

Liigamuotoinen sarjajärjestelmä on entistä mielenkiintoisempi ja monipuolisempi jokaisen joukkueen pelatessa tässä kilpailumuodossa kolmen lohkovastustajan sijaan kahdeksaa eri seuraa vastaan. Vaikka tasoerot joissain peleissä saattavat olla isojakin, olivat ne sitä aivan yhtä usein jo lohkoja tahkottaessa

Yksi sarjataulukko on kahdeksaa helpompi seurattava ja kun viivat on vedetty kahdeksannen ja yhdeksännen, sekä 24. ja 25. joukkueiden väleille, reaaliaikainen tilanne on todettavissa yhdellä silmäyksellä. Ja se, mitä noiden viivojen väleistä tällä hetkellä löytyy, on jotain, mitä lohkovaiheissa harvoin, jos koskaan tapahtui. Useita Euroopan jättejä, menestymään tottuneita seuroja on tilanteessa, missä suora jatkopaikka keväälle on vakavasti uhattuna. Ja miksei olisi, kahdeksan pääsylippua suoraan neljännesvälieriin on eurooppalaisen jalkapalloilun tämänhetkiseen tasoon nähden todella tiukasti rajattu määrä.

Käydään seuraavaksi läpi alkukauden topit ja fopit, kolme puolivälin krouvin isointa onnistujaa sekä pahinta epäonnistujaa.

TOP 3

1. Liverpool

Pakko se on myöntää. Vaikka mestaruuksia ei jaeta marraskuun puolivälissä, Valioliigan sekä Mestarien liigan piikkipaikat tässä vaiheessa kautta kertovat lähes virheettömästä suorittamisesta. Liverpool on voittanut 14 pelaamastaan 16 ottelusta kaikissa kilpailuissa ja vaikka se on varsinkin joidenkin ottelujen alkupuoliskoilla ollut välillä jopa hätää kärsimässä, vastustajien kannalta ikävä yksityiskohta on se, miten Arne Slot taustoineen on pystynyt joukkueensa valmistamaan toisille nelivitosille.

Reagointikyky pelin sisällä tapahtuviin asioihin tuntuu olevan Slotin selkeä vahvuus ja juuri se toi voiton myös kuluneella viikolla Leverkusenia vastaan. Toisen jakson esitys noin kovaa joukkuetta vastaan toi Liverpoolille paitsi käytännössä jo varman jatkopaikan, myös yhden viitan, joita turnauksen mestarisuosikeille tässä vaiheessa kautta jaetaan.

2. Sporting

Vaikka koko joukkueen meno on ollut erinomaista neljän ensimmäisen ottelukierroksen ajan, kaksi nimeä nousee selkeästi puheissa ja kirjoituksissa ylitse muiden. Portugalilaisten valmentaja, Ruben Amorim luotsasi viimeistä kertaa vihreävalkoisia neljännen kierroksen kotiottelussa Manchester Cityä vastaan, ja millä tavalla! Toissa kauden mestari ei kyennyt vastaamaan kotijoukkueen hurjaan toiseen jaksoon, vaan Lissabonin lämmön Manchesterin punaisen puolen sateeseen vaihtava Amorim löysi itsensä pelaajiensa toimesta ilmaan heitettynä, juhlittuna sankarina 4–1-voiton jälkeen.

Yksi voiton arkkitehdeistä oli koko alkukauden puheenaihe ympäri pallon muotoista maailmaa, ruotsalainen maalikone Viktor Gyökeres. Vaikka 26-vuotias hyökkääjä voitti jo viime kaudella Portugalin liigan maalikuninkuuden, nyt estradi on sellainen, joka saattaa johdattaa Brommapojkarnassa ensimmäiset aikuisten pelinsä pelanneen maalikoneen seuraamaan ex-valmentajansa jalanjälkiä pois Lissabonista. Osoite tullee kuitenkin olemaan eri.

3. Barcelona

Samoin kuin Liverpool, on Barcelona valmentajan vaihtonsa jälkeen ollut lähes pelkkää rautaa. La Ligaa jo tässä vaiheessa kautta yhdeksällä pisteellä johtava Barca pelaa Hansi Flickin alaisuudessa viihdyttävää, sopivasti suoraviivaisuuden, rohkeuden sekä pallokontrollin yhdistävää tuloksekasta jalkapalloa, mikä on totta kai käypä resepti siihen, millä Kataloniassa valmentava ulkomaalainen saa työrauhan ja ainakin jonkinlaisen varmuuden pestin jatkuvuudesta.

Vaikka joukkue koki ensimmäisellä ottelukierroksella tappion Monacossa, on meno sen jälkeen ollut vakuuttavaa. Varsinkin 4–1-kotivoitto Flickin entisestä seurasta Bayern Münchenistä oli silmiä avaava, ja viimeistään sitä seurannut kotimaan liigavoitto Real Madridista sai ne apposen auki. Kuudennen ottelukierroksen vierailu Dortmundiin kannattaa laittaa kalentereihin jo nyt.Real Madridin luotsilla Carlo Ancelottilla on ollut pähkäiltävää.

Kylian Mbappella ei ole kulkenut kohusiirtonsa jälkeen. KUVA: Daniel Gonzalez / EPA-EFE / All Over Press

FLOP 3

1. Real Madrid

Euroopan jättiläisten alakulon Mestarien liigan sarjataulukossa täydentää itse kuninkaallinen Madrid, joka seuraa Bayernia jo heti sijalla...18! En ole varma, osaako Carlo Ancelotti laskea niin pitkään, ainakaan harjoitusta siihen eivät miehen kaudet Realin peräsimessä ole antaneet. Mestarivalmentajan kentälliseltä on kuitenkin tällä hetkellä tasapaino täysin hukassa, ja suurin syy siihen on nyky-Galacticoista kirkkain, Kylian Mbappe. Ranskalainen supertähti horjuttaa tasapainoa hyökkäyksessä, missä hän ei todellakaan viihdy kenttää pituussuunnassa venyttävänä sentterinä.

Keskikentän tasapaino taas järkkyy sen seurauksena, että kun Mbappe ei tee, jostain syystä, miehen ominaisuuksille hyvinkin sopivia syvyysjuoksuja, jonkun muun täytyy niitä juosta. Viikolla kärsityssä kotitappiossa AC Milanille suurimpana kärsijänä edellisestä johtuen oli Jude Bellingham, jonka oma rooli kentällä muuttuu täysin Mbappen hortoilujen seurauksena. Tähtikarttojen muotoilu oikeaan asentoon onkin Ancelotin suurin haaste pitkään aikaan ja mikäli italialainen ei siinä onnistu, seuraavan ottelukierroksen vierailu Liverpooliin saattaa eksyttää Mestarien liigaa omanaan pitävän Realin yhä oudoimmille sarjataulukon syrjäseuduille.

2. Bayern München

Ennen tätä kautta eteläsaksalaisten edellisiä tappioita Mestarien liigan alkuvaiheissa sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Nyt niitä löytyy jo kaksin kappalein, kun niin Aston Villa kuin Barcelonakin ottivat kotivoitot yhdestä Euroopan suurista. Bundesliigassa joukkue löytyy tutulta sijalta taulukon kärjestä, mutta Mestarien liigan vastaavasta saadaan luisua aina sijalle 17. Vaikka hyvin todennäköistä on, että Bayern hoitaa itsensä ainakin pudotuspelien karsintakierrokselle, kahdeksan parhaan joukkoon tekee jo tiukkaa.

Jos on Arsenalilla ongelmia ympäri kenttää, Bayernin pulmat kovempia vastustajia vastaan löytyvät sen alakerrasta. Manuel Neuer on jo auttamatta liian heikko maalivahti joukkueeseen, jonka tavoitteet ovat ainoastaan mestaruuksissa, eikä ikämiehen tehtäviä ainakaan helpota erittäin virheherkkä topparipelaaminen erityisesti Dayot Upamecanon toimesta. Harry Kane saattaa kauden päätteeksi nostaa vihdoin pokaalia, mutta iso vaade näyttäisi tällä hetkellä olevan sille, että se on se isokorvainen.

3. Arsenal

Vaikka tykkimiesten tilanne sarjataulukossa ei ole vielä erityisen hälyttävä, on sen viimeaikaiset esitykset alleviivanneet sitä kuilua, mikä kannattajien odotuksissa ja reaalimaailmassa vallitsee. Mikel Artetan joukkueista näyttää kausi toisensa jälkeen kuoriutuvan ikuinen haastaja, jolle mestaruuksien esteinä ovat vuodesta riippuen oman pään kestävyys, oman pään pitävyys tai pelkästään se karu fakta, että varsinkin Euroopassa oma materiaali on liian kevyt.

Jos yhden norjalaisen pelintekijän puuttuminen saa koko joukkueen luovuuden jäihin, on ehkä syytä kysyä, onko esimerkiksi Declan Rice sittenkään kaikkea sitä, mistä Pohjois-Lontoon punainen puoli kohisee. Bukayo Saka on marraskuun alkupuoleen mennessä pelattu yhtä puhki, kuin Emiratesin nurmikon oikea laitakaista, Euroopan topparieliittiin hehkutettu William Saliba-Gabriel merkkaa haamuja eikä Kai Havertz edelleenkään ole ysi. Seuraavat kaksi kierrosta kovavireisiä Sportingia sekä Monacoa vastaan ovatkin yhtäkkiä tulos tai ulos -paineen alaisia.