Lexus RC vm. 2016 – Jos tyyli on tärkeämpää kuin tila, niin tämä Lexus on se oikea – Hyvin pieni kulutus, ekomiehen valinta jos mikä!

Lexus ei ole erityisen halpa, mutta tämä yksilö on ikäisekseen todella vähän ajettu. Niin harvinainen malli, ettei toista samanlaista tule joka päivä vastaan.

Teksti Lauri Larmela

Kuvat Heidi Koivunen

6.5.2025 Tuulilasi

Vähän kuin elokuvissa, ja suuren maailman tyylin. Olimme näissä tunnelmissa, kun päädyimme nappaamaan koeajoon Lexus RC:n. Tämä menopeli on perinteisen tyylisuunnan coupé, jonka mittasuhteet ovat klassiset – pitkä keula ja simpsakka perä. Kun sivuprofiilia katsoo, on helppo arvata, että tämä Lexus on takavetoinen. Selvin vinkki tästä on niukka etuylitys.

Ovia on tietysti vain kaksi kappaletta, ja ne ovat todella pitkät, varmaan lähelle metriset. Näiden ovien takia Lexus tuntuu parkkipaikoilla todella kömpelöltä, sillä ovet eivät oikein millään mahdu avautumaan riittävän suureen kulmaan. Niinpä kulku autoon ja autosta pois on aikamoista akrobatiaa. Asiaa ei helpota yhtään se, että Lexuksessa istutaan todella matalalla. Kyllähän me kaikki tiedämme, että coupé on se kaikkein epäkäytännöllisin korimalli, mutta nyt emme sorru turhiin valituksiin, kun kerran tyyli on pääosassa. Auton ovista vielä sen verran, että niissä ei ole lainkaan ikkunankehyksiä. Tämäkin on mitä klassisin ratkaisu.

Ovet ovat karmitonta mallia. Klassisen tyylikäs ratkaisu.

Ohjaamo on tyylikkään tummanpuhuva.

Kun kuski on saanut väännettyä itsensä ratin taakse, hänellä on aika mukavat oltavat. Nahalla – totta kai – verhoiltu istuin on muhkea, ja se säätyy sähköllä. Kuskin vieressä on hyvin tilaa sille tärkeälle kyyditettävälle – olipa kyseessä sitten koira tai tyttöystävä. Sallikaa tässä kohtaa hippunen sovinismia! RC:n takapenkki on niin sanotusti viitteellinen. Rekisteriotteen mukaan taakse saa istuttaa kaksi matkustajaa, eli tämä auto on nelipaikkainen. Noin lonkalta sanoisin, että yli 150-senttisiä ihmisiä takapoteroihin on turha yrittää istuttaa. Samat manauslaulut voisi laulaa takakontista, joka on vain 340-litrainen. Tällä asialla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä ei tällaisia autoja rahtikäyttöön hankitakaan.

Kurkkasin ihan vitsin vuoksi Lexuksen konehuoneeseen, vaikka tiesin toki jo etukäteen, miltä siellä näyttää. Tilaa olisi vaikka kuinka, mutta nyt se on vajaakäytöllä, sillä RC:n moottorissa on vain neljä sylinteriä. Kyllä tämän näköinen auto vaatisi keulalleen kuutoskoneen – vai mitä? Nelikko on 2,5-litrainen, ja sen apuna on itselataava hybridijärjestelmä mallia Toyota. Moottorista irtoaa 181 hevosvoimaa, ja sen jatkeena on kahdeksanpykäläinen automaattiloota. Näillä eväillä ei päästä ihan oikeiden sporttien suorituskykytasolle. 8,6 sekuntia sataseen on mukiinmenevä lukema, mutta ei millään muotoa säväyttävä.

Farkut jalkaan

Jos coupé on se kaikkein epäkäytännöllisin korimalli, niin mitä ajattelisimme muun mallisista autoista? Kyllä rättikattoinen cabriolet on lähes yhtä onneton tapaus, mutta kokoon taittuvalla peltikatolla varustettu avokas on jo vähän asiallisempi tapaus – ainakin Suomen oloissa.

Neliovinen sedan ei saa minulta kovin hyviä pisteitä, sillä tällaisen auton takakonttiin on vaikea lastata mitään vähänkään isompaa tavaraa, koska peräluukku on usein harmittavan pieni. Näin ollen ruumaa ei voi hyödyntää vaikka tilaa olisi periaatteessa hyvinkin tarjolla.

Jenkit suosivat jostain kumman syytä avolava-autoja. Sinne lavalle heitellään sitten ihan mitä vaan – satoi taikka paistoi. Lava-autoja on myynnissä myös takapenkillä varustettuna. Tällainen vehje on kaksipaikkaista selvästi käytännöllisempi kapistus.

Mutta kyllä se kaikkein paras korimalli on ehdottomasti farkku, reilun kokoisena tietty.

– Lauri Larmela –