Olen käynyt 16 vuotta leikkipuistoissa tyttäreni mukana ja tiedän, mitä niistä puuttuu
Parhaiden lastenkirjojen tapaan myös leikkipuistoissa pitäisi olla jotain aikuisillekin, kirjoittaa Niklas Thesslund.
Lapsen saaminen tunnetusti mullistaa elämän. Kun saimme esikoisemme 16 vuotta sitten, elämämme mullistui odottamattomallakin tavalla, kun tyttärellämme todettiin Downin syndrooma heti synnytyksen jälkeen. Isku tuntui silloin kovalta, aivan kuin ilmat olisi lyöty pihalle, mutta jo muutaman päivän päästä uskalsin jutella asiasta ja etsiä siitä tietoa. Artikkeleissa ja sellaisten ihmisten puheissa, jotka olivat kohdanneet elämässään Down-ihmisiä, toistuivat usein samat lauseet ja luonnehdinnat, joista yksi kuuluu näin: kukaan ei ole opettanut elämästä niin paljon kuin Down-lapsi.
Nyt 16 vuotta myöhemmin pidän tuota karkeana yleistyksenä. Lause pitää paikkaansa, mutta uudessa ja tilanteessa oleva kaipaa konkreettisia neuvoja ja tarkempia oppeja. Oma ehdotukseni sellaiseksi on: kukaan ei opeta leikkipuistoista niin paljon kuin Down-lapsi.
Kun kehitys on ikätasoa hitaampaa, lapsi haluaa puistoon, vaikka peruskoulu olisikin kohta käyty.
”Puistojen täytyy niveltyä osaksi muuta eri ikäisten kaupunkitilaa ja lasten osaksi tätä kaupunkia.”
Helsingissä on viime vuodet kannettu huolta kaupungin keskustan näivettymisestä, kun korona totutti ihmiset etätöihin ja verkkokauppa ja kauppakeskukset ostosten tekoon muuallakin kuin keskustassa. Keskustelun päälinja on ollut kinailu siitä, mikä on yksityisautoilun merkitys Helsingin keskustalle, mutta helmikuun lopussa suunta viimein kääntyi.
Helsinkiläinen Petteri Hyvärinen oli havahtunut Göteborgissa siihen, että paikalliset leikkipuistot ovat aika kivoja, voisiko samanlaisia olla Helsingissäkin ja vieläpä keskustassa. Entä jos keskustan elinvoimaa kävisivätkin kantamaan lapset ja lapsiperheet.
Helsingin Sanomien artikkelissa Hyvärinen visioi tällaista keskustaa yhdessä tutkija Veera Mollin kanssa, joka tekee väitöskirjaa siitä, miten lapset ja leikkipuistot tulivat osaksi Helsingin kaupunkisuunnittelua.
Artikkelista alkoi keskustaa laajempi keskustelu leikkipuistojen roolista ja ennen muuta siitä, millaisia ne ovat tavanneet olla. Hyvärisen ja Mollin ajatuksissa Helsingin keskustassa voisi olla leikkipuisto tai -alue, joka olisi aikuistenkin mielestä niin miellyttävä ja kiehtova, että sinne tultaisiin varta vasten. Ja kun keskustaan on tultu, on siellä sitten myös syötävä ja juotava, käytävä ehkä kaupassa ja näyttelyssäkin.
Olennaista on siis kaksi asiaa: leikkipuiston vaikutus säteilee puistoa laajemmalle eikä leikkipuistoista kannata puhua ilman aikuisia. Puistojen täytyy niveltyä osaksi muuta eri ikäisten kaupunkitilaa ja lasten osaksi tätä kaupunkia. Samalla tavalla toimivat parhaat lastenkirjat ja -elokuvat: niissä on jotain aikuisillekin.
Usein näinhän ei vielä ole. Leikkipuisto on monesti aitojen takana, ympärillään mieluummin lapsia ja nuoria kiinnostavaa koulu- ja päiväkotimaisemaa kuin jotain, joka saattaisi kiinnostaa aikuisiakin. Tai sitten puisto on nurkkatontilla metsänrajassa, sillä metsä, liukumäki ja kiikku on reipas ja tervehenkinen yhdistelmä, jossa on aikuisia ajateltaessa tullut mieleen vain Tahko Pihkalan nimi.
”Jos sali ja puisto olisivat vierekkäin, kumpikaan ei kieltäytyisi.”
Lasten ja aikuisten samanaikainen palveleminen leikkialueita suunniteltaessa on lähtökohta, mittakaava ja hinta riippuu tarpeesta. Erityisen kallista puuhan ei tarvitse olla. Siitä lähtien kun Helsinkiin alettiin rakentaa hyviä ja uusia ulkokuntosaleja, olen käynyt useammalla sellaisella rehkimässä ja usein pyydän tytärtäni mukaan. Melko usein hän kieltäytyy, niin kuin itsekin silloin, kun hän puolestaan haluaa lähteä puistoon. Jos sali ja puisto olisivat vierekkäin, kumpikaan ei kieltäytyisi.
Jos Helsingin keskustaan tulisi laaja lapsia ja aikuisia kiinnostava leikkipuisto, se täytyisi painaa olemassa olevan kaupunkirakenteen sisään. Tällaisestakin on samassa kaupungissa jo hyviä esimerkkejä. Naapurissamme on pitkä ja leveä rinne, joka alkaa kauniilta vanhalta puutalolta. Rinteen alku on nurmikkopuistoa, vanhoja puita, muutama penkki ja vieressä pieniä viljelypalstoja. Piknikpaikka aikuisille ja juoksentelulääniä lapsille, pulkkamäki talvisin. Tämän jälkeen samassa rinteessä on uusi leikkipuisto ja sen jälkeen ollaankin jo Teurastamon baari ja -ravintola-alueella. Oikein jos menee pitkäksi, vankilakin on vieressä.
Eli asiantuntijat ja suunnittelijat kautta maan, tulkaa tutustumaan. Päivystämme tyttären kanssa alueella, sillä ei aikuisille ja lapsille suunnitelluissa leikkipuistoissa ole lopulta kyse siitä, että niissä on jotain molemmille tai siitä, että ne tekevät hyvää kaupungille, vaan ne voivat tehdä hyvää ihan vain lasten ja vanhempien väliselle suhteelle.
Kirjoittaja on aikakauslehti Imagen päätoimittaja.
