Laura Malmivaara hyppäsi raskaudesta suoraan vaihdevuosi-ikään: ”Kehoni toimi loistavasti, olin ylpeä siitä ja palautumisestani” – Näin hän huolehtii kunnostaan

Laura Malmivaara juo kahvia mukista, jonka kylkeen on painettu hänen kasvonsa. Muki on karonkkalahja Queen of Fucking Everything -sarjan työryhmältä. Suurista ikkunoista näkyy mäntyjä ja valkopeitteinen meri.

Koskaan aiemmin Laura ei ole ollut yhtä suuren huomion kohteena kuin Tiina Lymin käsikirjoittaman ja ohjaaman tv-sarjan ansiosta. Päähenkilö Lindan roolissa hän on antanut sille kasvot – ja tehnyt sen mielellään.

– Varmaan mietin myöhemmin tätä pyöritystä hymyssä suin: olipa hieno kokemus, että sain tehdä sen roolin ja nauttia siitä. Paras voitto on, että sain olla mukana tekemässä sarjaa.

Laura on itse kirjoittanut paljon ja tietää, mitä hyvän draaman tekeminen vaatii. Hän näki Lymin vision, ja oma elämänkokemus antoi kykyä heittäytyä.

– Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän karttuu ymmärrystä asioiden mittasuhteista ja siitä, mikä kaikki on johtanut tähän hetkeen. En myöskään ota itseäni enää niin vakavasti.

Pian kolme vuotta täyttävä Aatos touhuaa olohuoneessa. Leikki-ikäinen poika pitää osaltaan huolen siitä, että äiti ei pääse leijumaan.

– Perhe pitää minut kiinni arjessa kaiken pyörityksenkin keskellä.

Laura sanoo, että itsestä huolehtiminen kuuluu hänen työhönsä. Kun työrintamalla oli viime vuoden lopulla hetken hiljaisempaa, hän kävi kasvo- ja äänimaljahoidoissa, hierojalla sekä stressiä purkavassa tärinä- eli TRE-terapiassa.

Nuorempana Laura treenasi kovempaa ja kuluttavammin kuin nykyään. Silloin hän kävi muun muassa bodycombat- ja bobypump-tunneilla. Iän myötä niiden tilalle ovat tulleet esimerkiksi keppijumppa ja bodybalance.

– Lajini ovat pehmentyneet. Liikunta alkaa olla enemmän itsensä hoitamista kuin tiukkaa treeniä, Laura sanoo.

Viitisen vuotta sitten hän tutustui netissä barreen, jonka liikkeissä yhdistetään balettia, pilatesta ja joogaa. Harjoitukset tehdään balettisaleista tutun tangon avulla. Aiemmin Laura oli vältellyt lajia viimeiseen asti juuri balettimielikuvan takia.

– Harrastin pienenä satubalettia, mutta jouduin jättämään sen kesken, koska kehoni ei sopinut balettiin.

Laura kävi barretunneilla myös silloin, kun hän odotti Aatosta. Hän kuitenkin pystyi tekemään liikkeet mukautettuina hyvin.

– Nautin barresta heti ensimmäisestä tunnista alkaen. Tuntui luontevalta olla tangolla. Olen pitkä, pitkäraajainen ja -selkäinen. Tuntui hyvältä käyttää hyväksi koko pituuttani ja ottaa keho haltuun kokonaisuudessaan, Laura kertoo.

Barre voi näyttää helpolta, mutta kevyttä se ei ole. Harjoitus edellyttää hyvää keskivartalon hallintaa, ja ryhdikäs barreasento on osa treeniä. Lauralle ryhti ja olkapäiden asento ovat tuottaneet ongelmia koko aikuisiän ajan.

Laura sanoo, että barre antaa ryhdikkyyttä ja sisäistä voimaa, sillä kaikki lähtee kehon sisältä. Harjoituksissa venyy ja saa lisää pituutta. Lonkkien liikkuvuus paranee huomattavasti, ja rintakehä avautuu.

– Jos menen barretunnille väsyneenä, palaan sieltä aina hyvällä fiiliksellä. Keho on pehmennyt ja olo euforinen. Arvostan tällä hetkellä sitä, että kehon liikkuvuus on hyvä ja saan liikunnasta kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Laura kuvaa itseään ryhmäliikkujaksi, joka on kuluttanut ”kaikki” ryhmäliikuntatunnit. Hänelle ryhmä, ohjaaja ja musiikki antavat voimaa.

– Olen aina ollut huono treenaamaan kotona, mutta ryhmässä jaksan vaikka mitä! Tämä on tuttua myös teatterista. Ryhmässä oma voima tuplaantuu.

Laura käy tanssijataustaisen Niina Harjun energisillä ja rytmikkäillä barretunneilla. Hän lähtenyt pari kertaa ohjaajan vetämälle hyvinvointimatkallekin.

– Olen myös saanut barretunneilta ystäviä, ja meillä alkaa olla jo oma porukka. On ollut kivaa tutustua eri alojen ihmisiin.

Laura synnytti hartaasti toivotun kuopuksensa Aatoksen 48-vuotiaana. Ikänsä vuoksi hän oli riskisynnyttäjä ja raskauden aikana erityistarkkailussa. Raskaus ja synnytys sujuivat kuitenkin mainiosti. Laura oli hyvässä fyysisessä kunnossa, ja hänellä oli vahva ja levollinen olo.

– Kehoni toimi loistavasti. Olin ylpeä siitä ja palautumisestani. Toki ymmärsin, että keholle pitää antaa aikaa palautua.

Kun vauva-arjen alkuvaiheiden tiukka sumu oli hälventynyt, Laura pystyi miettimään, mitä hän oli käynyt läpi saadessaan lapsen lähes 50-vuotiaana. Jaksaminen ei ollut ongelma.

– Energiaa riittää nyt hyvin. Pikkulapsivaihe on kuitenkin jo ihan erilaista aikaa kuin vauva-arki.

Laura on pohtinut myös, millaisia mielen myllerryksiä ja kehon muutoksia on edessä vaihdevuosissa. Termissä on hänestä jotain vanhanaikaista ja ankeaa, mutta onneksi asiasta puhutaan enemmän ja avoimemmin. Kyseessä on vaihe, joka kuuluu naisen elämään.

– Kun on itse keskellä raskautta ja vauvavaihetta, ei pysty ymmärtämään, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu ja miten kovan myllyn läpi menee. Sen tunnistaa vasta jälkeenpäin. Ajattelen, että voin olla 52-vuotiaana keskellä vaihdevuosia ja olen hypännyt niihin suoraan raskaudesta.

Laura teki nuorena mallin töitä, ja sen jälkeen häntä on kuvattu paljon niin työssään näyttelijänä kuin mediassakin. Kuvissa hän näkee muutoksen itsessään. Laurasta on vaikuttavaa katsoa kuvia ihmisistä, joita on kuvattu nuoruudesta vanhuuteen asti. Sellainen on esimerkiksi näyttelijä Seela Sella.

– Alan suhtautua vanheneviin ihmisiin yhä suuremmalla kiinnostuksella ja lempeydellä.

Laura on viihtynyt myös kameran takana jo vuosien ajan. Valokuvaus oli hänen nuoruuden harrastuksensa, ja hän myös opiskeli sitä Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvulla. Hän ajautui aina kuvaamaan ihmisiä, mikä hänen mielestään on linjassa näyttelemisen ja kirjoittamisen kanssa.

Hän pitää yksinkertaisista ihmiskuvista. Sellaisten kuvaaminen voi näyttää helpolta, mutta vaatii taitoa. Kuvaaminen on intensiivistä työtä, jossa keskittyy hetkeen ja toiseen ihmiseen. Kameran takana on Lauran mielestä helpompaa kuin sen edessä, koska kuvaajana ei ole tekemisissä häpeän kanssa.

– Kaikki kuvattavina ja katsottavina olevat tietävät, että tilanne laukaisee ahdistuksen ja häpeän tunteita. Tunnistan sen itsessänikin: olenko hyvä, sädehtivä ja läsnä oleva? Kelpaanko?

Jos itsetunto on hyvä, katseen kohteena oleminen ei tunnu pahalta. Mutta jos omakuva on hutera, kelpaamattomuus nousee esille.

– Helpottaa sekä kameran edessä että takana oloa, että on hyvä olla itsensä kanssa. Silloin ihminen kelpaa pienine puutteineen ja voi keskittyä olennaiseen.

Laura Malmivaaran esikoisromaani Vaiti ilmestyi vuonna 2017. Kirja herätti paljon huomiota myös siksi, että se oli autofiktio. Kun hän alkoi kirjoittaa, hän ei tiennyt, mitä tekstistä syntyisi. Oli monen tekijän summa, että siitä kehittyi romaani.

Kirjoittaminen sinänsä ei ole Lauralle uutta. Hän on kirjoittanut draamaa ja kohtauksia, tv-sarjojen ja elokuvien käsikirjoituksia, tehnyt dramaturgiaa sekä kommentoinut käsikirjoituksia. Hänelle ei ollut identiteettikysymys olla kirjailija ja saada kustannussopimus.

– Lähden aiheesta käsin. Olen kyllästynyt purkamaan sitä, mikä olen. Minua kiinnostaa se, mitä teen – ja olenko hyvä siinä, mitä teen.

Kirjoittaminen on Lauralle voimavara ja sisäisen myllerryksen erittelyä. Vaikka se on lähtenyt omien elämäntilanteiden purkamisesta, ymmärtämisestä ja itsetuntemuksesta, draaman ammattilaiselle on luontevaa ajatella asioita tarinallisesti ja kohtauksina.

– Minua kiinnostavat helposti samastuttavat tilanteet omien yksityisten havaintojeni kautta. Vaikka ammennan omasta elämästäni, tarkoitus on tarinankerronta.

Laura on etsinyt nuoresta asti naisten kirjoittamia tarinoita, joihin hän pystyy samastumaan ja joista hän löytää jotain yllättävää ja voimaannuttavaa, niin kliseinen kuin sana onkin.

– Kirjoissa on se hyvä puoli, että ne jäävät. Joskus myöhemmin joku voi löytää tarinan siitä, millaista oli olla nainen 2020-luvulla.

Äitiyden sävyistä Laura kirjoittaa romaanissaan Iltatähti, joka ilmestyi viime syksynä. Kirjassa kulkevat rinta rinnan suhde vauvaan ja kahteen tyttäreen, jotka ovat nuoria aikuisia. Lauran aiemmassa liitossa syntyneet tyttäret ovat nyt parikymppisiä.

– Pieniä vain hoitaa ja on heille äiti. Yhtäkkiä suhde muuttuu. Aikuisten lasten kanssa on sekä vanhempi että toinen aikuinen. Se on hieno siirtymävaihe.

Laura sanoo, että omia vaikeita kohtiaan ei ole helppoa havaita. Seuraavalla sukupolvella voi kuitenkin olla uudenlaista ymmärrystä, koska sillä ei ole samanlaisia kokemuksia tai taakkoja.

– Se on paikka ottaa vastaan ja tulla kuulluksi. Ei koskaan ole helppoa kuulla kritiikkiä itsestään, mutta se tulee aina rakkaudella. Lapset kuitenkin rakastavat minua.

Ristiriitatilanteet ovat olleet Lauralle vaikeita. Hän on mieluummin vältellyt niitä tai ohittanut ne.

– Olen kasvanut siihen. En voi kuitenkaan loputtomiin välttää vastuuta ja sanoa, että sain sellaisen mallin.

Nuorena mallin työssä hän oppi mukautuvaksi, sillä taitoa tarvittiin ammatissa.

– Mukautuvuus on voimavara ja osa ammattitaitoani. En ole liian kulmikas, mikä on auttanut minua monessa tilanteessa. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Joskus on asetettava rajoja, vaikka kuinka haluaisi olla mukava ja helppo.

Rajojen asettaminen taas tarkoittaa mahdollisuutta konfliktiin. Laura sanoo, että hän sietää ristiriitoja nykyään paremmin kuin ennen.

– Ihminen opettelee uusia kykyjä vasta sitten, kun on pakko. Nyt on ollut pakko. Rajojen laittaminen ei edes aiheuta konflikteja. Se ei ole millään tavalla aggressiivista, vaan kyse on siitä, että pystyn toimimaan ja jaksan. Olen mennyt harppauksen eteenpäin.

Lapsen kanssa puuhaava puoliso tulee näyttämään, miten paperista taiteltu kissa kävelee laudalla. Laura sanoo, että parisuhde on oman ja toisen kasvun tukemista ja yhdessä kasvamista.

– Olemme olleet pitkään yhdessä. Sanotaan, että ihminen hioo toista ihmistä. Meidänkin suhteemme on kehittynyt ja muuttunut. On suuri onni, että on hyvä kumppani, jonka kanssa voi jakaa onnistumisia ja epäonnistumisia.