Lapsen koulusta ilmoitettiin, että kännykät kerätään aina tuntien aluksi luokissa oleviin kännykkäparkkeihin. Puhelimia saa käyttää ainoastaan koulutehtäviin opettajan luvalla. Myös älykellot pitää hiljentää tunneilla. Linjaus ei tullut yhtään liian aikaisin.

Koulujen kännykkäkielto on puhuttanut koko kevään. Hallitus haluaa lakiin nykyistä selkeämpiä kirjauksia siitä, minkälaiset valtuudet kouluilla on rajoittaa puhelimen käyttöä. Nykyään käytön voi kieltää ja puhelimen takavarikoida, jos käyttö katsotaan ”häiritseväksi”.

Myös Unesco vaati tuoreessa raportissaan maailman valtioita miettimään erittäin kriittisesti, miten teknologiaa käytetään kouluissa. Syy jyrähtämiseen on se, että älypuhelimien käytön on havaittu aiheuttavan keskittymishäiriöitä ja vaikuttavan oppimiseen kielteisesti.

Entäs me aikuiset sitten – kuka meille jyrähtäisi? Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas kertoi keväällä Avussa, miten hän joutui vieroittamaan itsensä kännykästä. Vaativaa työtä tekevä esihenkilö sai palautetta paitsi kotoa myös töissä omalta tiimiltään siitä, ettei hän ollut palavereissa läsnä, vaan kyttäsi puhelintaan.

Itse jätän väillä vapaa-ajalla puhelimen tarkoituksella toiseen tilaan tai kokonaan kotiin, jos lähden ulos. Se tuntuu ainoalta tehokkaalta tavalta olla siitä erossa. Turhaan puhutaan vain kouluista ja lapsista. Tätä menoa tiukat kännykkäsäännöt tarvitaan pian myös meille aikuisille.