Lapsillani on kaksi kotia, eikä se sovi päiväkodin lomakkeelle – Vuoroasuvat perheet kohtaavat muitakin pulmia, joista yksi on raha

Syksyisin velvollisuuksiini kuuluu tarkistaa, onko päiväkoti-ikäisellä lapsellani ehjät sadevaatteet. Ihanassa päikyssämme jaksetaan ulkoilla säällä kuin säällä. Joka syksy toistuva rutiini on myös hampaiden kiristely, kun päiväkodista saapuu täytettäväksi lapsen perustietolomake. Helsingin kaupungin valmiin lomakepohjan täyttäminen aiheuttaa perheelleni suurta päänvaivaa.

Sinänsä lomakkeessa kysytään, otsikon mukaisesti, yksinkertaisia perustietoja. Asioita, jotka vaikuttavat päiväkotiarkeen ja myös perheiden asiakasmaksuihin: lapsen kotiosoitetta, hänen huoltajiaan ja sisaruksiaan, hoitoaikaansa, ruokavaliotaan.

Me kompastumme ihan ensimmäisiin kysymyksiin osoitteesta ja suhteistamme lapseen.

Perheeni on tällainen: Päiväkoti-ikäinen poikani ja hänen kouluikäinen siskonsa asuvat virallisesti minun kanssani. Heillä on myös toinen koti. Siellä heidän kanssaan asuvat eksäni, eli lasteni isä, ja heidän bonusäitinsä. Lisäksi siellä asuu lasteni pikkuveli, eksäni ja hänen nyksänsä valloittavan hupsu taapero.

Alkupuolella paperia kysytään lapsen kotiosoitetta. Rivejä on yhdelle osoitteelle, eikä siitä voi myöskään rastittaa ruutua, että toinenkin koti on olemassa. Lapseni saapuu aamuisin päiväkotiin toisesta kodistaan aivan yhtä usein kuin kotiosoitteesta, jota lomake kysyy. Päiväkotimme aikuiset eivät kuitenkaan saa tietoa keräävästä lomakkeesta irti tätä tietoa.

Seuraava kohta saattaa olla suosikkini. Lomakkeessa kysytään tärkeiden aikuisten, kuten huoltajien, tietoja. Jokaisen aikuisen nimen perästä pitää rastittaa hänen suhdettaan lapseen kuvaava tieto seuraavista ruuduista:

_ asuu lapsen kanssa

_ asuu toisaalla

_ muu hakija.

Näin lapsen kanssa toisessa kodissa asuvat huoltajat saavat itselleen ”toisaalla” asuvien rastin, vaikka arki lapsen kanssa todellisuudessa jaettaisiin tasan kotien ja huoltajien välillä.

Lomakkeessa kysytään myös lapsen alaikäisiä sisaruksia. Yllätys ei tässä vaiheessa ole kovin suuri: kysymys koskee vain heitä, jotka asuvat lapsen kanssa samassa osoitteessa.

Lasten vuorottelu kahdessa kodissa voi hoitua täysin saumattomasti ja perheen arki rullata kitkattomasti siinä missä yhden katon alla asuvan perheen elämä. Meillä homma sujuu, ja siksi olemme valinneet lasten asumisen puoliksi kahdessa kodissa.

Ongelmia ei tuotakaan vuoroasuminen itsessään. Sen sijaan yhteiskunnan nykyiset käytänteet eivät tunnista todellisuutta, jossa lukuisat perheet arkeaan elävät. Näin toteaa vuoroasumista tutkinut sosiologian väitöskirjatutkija Mari Haapanen Turun yliopiston INVEST-tutkimuskeskuksesta.

– Tuskin se tahallista on. Ehkä siinä kestää aikaa, että yhteiskunta tunnistaa ja osaa ottaa huomioon tällaisen perhemallin, Haapanen sanoo.

Toistaiseksi asiaa ei ole auttanut edes se, kuinka yleistä vuoroasuminen jo on. Tilastokeskuksen vuonna 2018 eronneille vanhemmille suuntaaman kyselyn mukaan kahdessa kodissa asuvia alle 15-vuotiaita lapsia on Suomessa kaikkiaan noin 110 000.

Lasten vuoroasuminen tarkoittaa, että lapset asuvat vuorotellen vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät asu yhdessä. Syynä voi olla ero, tai sitten he eivät ole koskaan asuneetkaan saman katon alla. Esimerkiksi kumppanuusvanhemmat hankkivat yhdessä perheenlisäystä ilman, että ovat parisuhteessa keskenään. He eivät tavallisesti myöskään asu yhdessä.

– Kaikkien erillään asuvien vanhempien lapsista tutkitusti kolmannes asuu vuoroasumisjärjestelyssä, Haapanen kertoo.

Asia selvisi vuonna 2020 tutkimuksessa, jossa Mari Haapanen oli yhtenä tutkijana. Iso hanke tehtiin Turun yliopiston, Kelan tutkimusyksikön ja Tampereen yliopiston yhteistyönä. Sen oli tilannut vuoroasumista selvittänyt valtioneuvoston kanslia.

Monissa perheissä painiskellaan vuoroasumisen yhteiskunnallisten kipukohtien tuottaman harmin kanssa jatkuvasti eikä minun tapaani kerran vuodessa. Silloin kyse on myös ohimenevää lomakeraivoa isommista asioista.

Tutkimus päätyi toteamaan, että yhteiskunnan monet sellaiset palvelut, jotka on nimenomaan suunnattu perheiden tukemiseen, eivät tue vuoroasuvien lasten perheitä. Sekin selvisi, että kahden kodin perheissä tärkeä tieto ei aina kulje varhaiskasvatuksesta molempiin koteihin. Etävanhemmat kokivat näin hieman useammin kuin lähivanhemmat, eli lasten kanssa virallisesti kirjoilla olevat vanhemmat.

En ole palvelumuotoilija enkä tutkija, mutta voin vilkaista. Liittyisikö asia edes etäisesti sellaisiin lappusiin, joista päiväkodin ammattilaiset eivät saa riittävästi tietoa lapsen asumisesta ja perhesuhteista?

Suomessa virallisen vuoroasumisen edellytyksenä on se, että lapsi asuu vähintään 40 prosenttia ajasta kummankin vanhempansa kanssa. Lasten vuoroasuminen tuli laissa viralliseksi asumismuodoksi vuonna 2019, kun lapsenhuoltolaki uudistettiin.

Tämä ei tosin käytännössä muuttanut perheiden arkea. Lapsen voi nykyisin ilmoittaa kaikin mokomin väestötietoihin vuoroasujaksi. Mutta en ole itsekään jaksanut tehdä sitä, koska asialla ei ole mitään merkitystä. Edelleen lapsella, kuten muillakin, voi olla vain yksi virallinen osoite.

Monien perheiden pulmana on se, että tämän virallisen osoitteen perusteella tehdään koko joukko aivan ratkaisevan tärkeitä päätöksiä lapsen ja vanhemman arjelle. Esimerkiksi päätös siitä, kuinka paljon asumistukeen oikeutettu vanhempi tukea saa, perustuu ruokakunnan eli samassa osoitteessa asuvan perheen kokoon.

Lapset voivat siis asua virallisesti vain yhdessä osoitteessa. Lisäksi jokainen henkilö voi olla vain yhden ruokakunnan jäsen. Toisessa kodissa asuva vanhempi ei saa lapsia ruokakuntaansa, vaikka hän asuisi lasten kanssa yhtä paljon saman katon alla kuin virallinen lähivanhempi.

– Vuoroasuminen on myös aika kallis ratkaisu, koska esimerkiksi molempien vanhempien kotien pitää soveltua lapsen asumiseen, Haapanen huomauttaa.

Molempien kotien pitää olla tarpeeksi tilavat, ja kumpaankin pitää järjestää lapselle nukkumapaikka ja hankkia monet muut olennaiset kalusteet ja tarvikkeet. Ja kaikki tämä maksaa.

Perhesuhteissakin raha siis ratkaisee, jos vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Toisin sanoen: vaikka vanhempi haluaisi tarjota lapselle toisen kodin kattonsa alta, hänellä ei välttämättä ole siihen varaa.

Lasten vuoroasuminen onkin tutkitusti sitä yleisempää mitä varakkaampia vanhemmat ovat.

Parhaillaan Haapanen kollegoineen tutkii sitä, kuinka paljon enemmän vuoroasuvien lasten arjessa syntyy erilaisia kuluja verrattuna pysyvästi yhdessä kodissa asuviin lapsiin.

Ihannemaailmassa lapsen asumisen ratkaisisi rahan sijaan lapsen paras, sanoo vuoroasumisen tutkimushanketta vetänyt Kelan tutkimuspäällikkö Anneli Miettinen.

– Vanhemmat saattavat nyt ratkaista sen, kuinka paljon lapsi asuu toisessa kodissa, esimerkiksi sen mukaan, miten se vaikuttaa jommankumman vanhemman saamiin etuuksiin, Miettinen sanoo.

Lapsen virallinen osoite vaikuttaa asumistuen lisäksi esimerkiksi koulukyyteihin ja vammaispalveluihin. Tällaisia palveluita voi lähtökohtaisesti saada vain viralliseen kotiosoitteeseen.

Lapsilisääkään ei voi jakaa kahtia. Omissa kodeissaan asuvien vanhempien pitää päästä keskenään yhteisymmärrykseen, kumman tilille raha kilahtaa – vaikka molemmat maksaisivat lapsen kuluja.

– Vuoroasumista etenkin pienituloisissa perheissä voisi helpottaa se, että yhteiskunta tukisi lasta hänen molemmissa kodeissaan, Mari Haapanen sanoo.

Yhteiskunnalla on perhe-elämästä erilaisia ihanteita. Perhevapaat uudistettiin hiljattain, sillä isät haluttiin talkoisiin jakamaan hoivavastuuta lapsistaan äitien kanssa. Ennen isien vastuulla oli elättää perhe. Nyt heiltä onneksi odotetaan henkistä läsnäoloa, leikkimistä ja metatöiden tekemistä yhtä lailla kuin äideiltä, ja yhteiskunta sanoo tämän ääneen perhevapaamallillaan.

Eron jälkeen yhteiskunta kuitenkin tukee hankalilla järjestelyillään normia, että lapset jäävät asumaan pysyvästi yhden vanhemman luo. Tilastoista näkyy, että lähivanhemmaksi on valittu hyvin usein äiti.

– Meillä on ehkä vähän hitaasti herätty siihen, että yhä suurempi joukko lapsia jakaa vanhempien eron jälkeen aikansa lähes puoliksi kahden kodin välillä, tutkimuspäällikkö Miettinen pohtii.

Suomalaiset vanhemmat ovat tutkitusti maailman uupuneimpia. Iso osa perheistä taas on ydinperheitä. Lasten kaksi kotia voi parhaimmillaan taata vanhemmalle tärkeän breikin arkeen ja mahdollisuuden jopa säännölliseen lepoon.

Monet kaverini ovat eronneet lastensa toisesta vanhemmasta. Useampi sanoo ihan suoraan, ettei enää palaisi ydinperhe-elämään päästyään vuorovanhemmuuden makuun.

Toki vuorovanhemmuudessa voi kiristää hermoja erityisesti yhteydenpito toiseen vanhempaan, jos välit eivät ole hyvät, Anneli Miettinen muistuttaa.

Suomessa lasten vuoroasuminen on kaikesta huolimatta Euroopan mittakaavassa hyvin yleistä. Silti ruotsalaiset ovat meitä selvästi edellä tässäkin asiassa.

Länsinaapurissa lasten vuorottelu kahdessa kodissa on yleisintä Euroopassa, Mari Haapasen ja kumppaneiden tutkimuksessa selvisi. Ruotsissa puolet erillään asuvien vanhempien lapsista asuu vuorotellen molempien vanhempien kanssa.

Haapasen mukaan se voi johtua valitusta perhepolitiikasta, joka tukee myös vuoroasuvien lasten vanhempia. Sattumaa tai ei, Ruotsissa vuoroasuminen myös vaikuttaa Suomea kattavammin perheiden etuuksiin. Tutkimuksen tekohetkellä Ruotsissa kumpikin vanhemmista saattoi saada lapsen asumiseen asumistukea, ja myös lapsilisän pystyi jakamaan vanhempien kesken.

Kerran vuodessa saan päiväkodin kafkamaiselta perustietolomakkeelta muistutuksen, kuinka mahdottomana yhteiskunta näkee erittäin mukavasti rullaavan arkemme. Tai kuinka mahdottomaksi yhteiskunta sen tekee yksinkertaisissakin kohdissa, kuten pakolliseen lappuseen valituissa kysymyksissä.

Vastauksena olen ryhtynyt vastaamaan perustietolomakkeen kääntöpuolelle niihin kysymyksiin, joita lapseni arjesta pitäisi kysyä mutta ei kysytä. Kirjoitan sinne lapseni toisen kodin osoitteen ja listaan siellä asuvat perheenjäsenet.

Ajattelen, että maailmaa muutetaan toimimalla, yksi pikku lomake kerrallaan.

Kysyin myös kotikaupungiltani perusteluita lomakkeen kysymyksille. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta vastattiin, että perheet voivat aina kertoa päiväkodille lapsen tärkeitä tietoja paitsi lomakkeessa myös kasvokkaisissa keskusteluissa henkilökunnan kanssa.

Toisaalta kaupunki vakuutti päivittävänsä perustietolomaketta säännöllisesti – ja myönsi, että tieto lapsen useammasta kodista voisi olla tulevaisuudessa hyvä lisäys lomakkeeseenkin.

Luen rivien välistä toivonkipinän: että jonakin tulevana syksynä kaikki me kahden kodin perheet voimme kertoa lomakkeessakin, miten perheemme oikeasti elää.