”On lapsia, jotka menevät yksin nukkumaan äidin puhelimen ja tuttipullon kanssa” – Supernanny Pia Penttala on nähnyt, miten kännykät ovat vieneet vanhemmuuden

Makuupussissa omaan huoneeseensa moneksi kuukaudeksi sulkeutunut lapsi, sellaisenkin tapauksen Pia Penttala on nähnyt lastensuojelun puolella. Lapsen sosiaalisuus oli heikentynyt sille tasolle, ettei hän halunnut enää nähdä omia perheenjäseniään. Kaiken taustalla oli kännykkä.

Tällaisissa tapauksissa kännykkäriippuvuus ei enää riitä kuvailemaan tilannetta, vaan lapsen toimintakyky on häiriintynyt vakavasti, kuvailee Pia Penttala, joka tunnetaan televisiosta Suomen Supernannynä. Pia on tehnyt töitä lastensuojelussa jo yli 20 vuoden ajan.

Vuosien varrella Pia on nähnyt miten suomalaiset perheet ja vanhemmuus ovat muuttuneet silmissä.

– Kaverivanhemmuus ja yksinäisyys perheiden sisällä ovat asioita, joita osa perheistä kohtaa enemmän kuin koskaan ennen, hän miettii.

Pian mukaan teknologian mukaantulo arkielämään on lisännyt perheiden kriisiytymistä ja vanhemmuuden katoamista aikuisilta. Toisinaan perheissä esimerkiksi kuvitellaan, että aikaa vietetään yhdessä. Kun tilannetta lähdetään selvittämään, perhe on tosiaan saman katon alla, mutta kaikilla on omat ruudut, joita he katsovat. Keskinäistä puhetta ei ole, eikä tunteita käsitellä yhdessä.

– Tunteita ei koeta edes sen vertaa, että tapeltaisiin reilusti.

Tänä päivänä lastensuojelussa ongelma on harvemmin lapsen ruuan tai puhtaiden vaatteiden puute.

– Sen sijaan lapset tarvitsevat vahvaa ammatillista apua ja kuntoutusta. Se on iso haaste. Meillä on lapsia, jotka menevät yksin nukkumaan äidin puhelimen ja tuttipullon kanssa. Emmehän me olisi edes osanneet kuvitella tällaista maailmaa 50 vuotta sitten.

Pia kohtaa työssään pieniä koululaisia, jotka ovat niin kuorrutettuja omalla ruutukuplallaan, että he eivät kykene katsomaan toista ihmistä silmiin.

– Saatamme joutua lähtemään liikkeelle kuntoutuksessa siitä, että lasta voisi katsoa silmiin ilman sitä oloa, että tungemme väkisin hänen reviirilleen. Joudumme olemaan todella sensitiivisiä tällaisten tyyppien kohdalla.

Samalla Pialla riittää ymmärrystä tämän päivän vanhemmille. He ovat ensimmäistä kertaa tällaisen asian äärellä. Hän myös tähdentää, että puhelimet ovat myös valtavan hyvä asia ja niiden teknologiaa tarvitaan ilman muuta.

– Kukaan ei ole antanut heille ohjeita miten digitaalisen kasvatuksen kanssa pitäisi toimia. He kohtaavat tämän ilmiön ensimmäistä kertaa. On selvää, että siellä mennään välillä perseelleen. Siksi olisi tärkeää pysyä avoimena ja tutkia tätä asiaa, että mitä se on? Että kuuntelisimme tutkijoita ja lukisimme tuloksia, joita koko ajan tämän asian ympäriltä valmistuu.

Tällä hetkellä laki laahaa jäljessä nimenomaan juurikin puhelinten suhteen. Kotona jokainen vanhempi voi ottaa teiniltään puhelimen takavarikkoon, kun tämä ei ole jaksanut nousta aamulla kouluun. Lastensuojelussa niin ei voida tehdä, sillä laki määrittää, että lapsilla on itsemääräämisoikeus.

– Kunpa saisimme ottaa lapselta puhelimen pois edes yöksi. Heidän toimintakykynsä palautuisi ja he pystyisivät käymään koulua. Me puhumme kuitenkin todella maalaisjärkisistä asioista. Mutta ihminen on tehnyt tästä niin hienon ja kieron systeemin, että lastensuojelussa on laki, joka peilaa täysin päinvastaiseen suuntaan.

Pia pohtii, että tilanne on epäreilu paitsi toimijoille, myös lapsille. Kun sosiaalityöntekijä joutuu tekemään päätöksen, että lapsi joudutaan sijoittamaan pois kotoa, vaurio on jo suuri.

– Toivon, että asiaan saadaan lakimuutos ennemmin kuin myöhemmin.

Pian mielestä usealta lapselta on tänä päivänä kadonnut syy-seuraus-suhde.

– Yleisesti ottaen lasten väkivalta kotien ulkopuolella on lisääntynyt. Ammattilaisena näen, että läsnäolon puute kodeissa on niin valtava. Ihminen ei pysty oppimaan kuin mallista. Ja mikä olisi parempi malli kuin omilta vanhemmilta saatu?

Pohja kaikelle on Pian mukaan yksinkertainen: ole lapsesi kanssa.

– Monta kertaa viikossa täytyy olla yhdessä perheen kanssa. Vanhemmat ovat lapsille muutakin kuin vanhempia, he ovat omien lastensa asiantuntijoita. Ja se syntyy siitä, että käydään metsässä kävelemässä, ollaan mukana harrastuksissa ja vaaditaan vaikka osallistumaan ruuanlaittoon.

Pia ymmärtää ruuhkavuosia eläviä vanhempia, joiden pitää käydä töissä, harrastaa itse, nähdä omia ystäviä ja pyörittää samalla perhettä. Kun aikuisia väsyttää ja lasta vetää pelikone puoleensa, on helpompaa katsoa sormien välistä kuin alkaa tapella ruutuajasta. Lapsen pitäisi saada tylsistyä, koska se ruokkii mielikuvitusta ja luovuutta. Ruutujen takaa ei myöskään tule kohdattua erilaisia tunteita.

Pia muistuttaa, että huimasta kehityksestä huolimatta ihmisen genetiikka ei ole muuttunut yhtään.

– Nyt olemmekin hyvin erillään toisistamme kotona ja sitten jonkun mielestä leffailta on hyvää laatuaikaa perheen kesken. Mitä laatuaikaa on olla pimeässä huoneessa suu täynnä popcornia eikä kukaan puhu mitään?

Elokuvateatterin sijaan Pia järjestäisi leffaillan kotona.

– Poltettaisiin ne popparit mikroon, palohälytin alkaa huutaa, kaikki alkaa tapella, popcornit kaatuvat sohvalle, sitten tapellaan kuka imuroi. Siinä on oikeaa laatuaikaa! Ja siinä lapset oppivat: joutuvat tekemään kompromisseja, kuka siivoaa, kuka vaihtaa patterit? Joutuu nielemään oman pettymyksen, joutuu tukemaan toista pettymyksessä. Ja lopulta palataan ruudun ääreen, että aloitetaanpas tämä alusta. Ja sitten tulee se tunne, että me tehtiin tämä yhdessä.

Moni aikuinen pelkää tuottaa omille lapsilleen pettymyksen, sillä se on kipeä paikka itselle. Sen sijaan halutaan toimia pelkästään ohjelmatoimistona lapsille. Kaikki haluavat, että omat lapset pärjäävät maailmassa ja koulujen pihoilla. Kaveriporukoissa on kuitenkin mahdoton toimia, mikäli lapsi ei saa kehittää kotona ihmissuhde- ja tunnetaitojaan. Siksi vanhemmuus on joissakin perheissä kriisissä.

– Ilman muuta on perheitä, joissa kaikki on hyvin ja on osaamista. Silti puhelimet ja niiden käyttö on lisännyt riskiä myös näillä lapsilla, joilla on hyvä toimintakyky. Meillä on kaiken ikäisiä koululaisia, joiden toimintakyky on heikentynyt ja alentunut jopa valtavan matalalle tasolle. Ja ihan sen vuoksi, että kännyköissä ei ole rajoituksia.

Kännyköissä tapahtuva toimintakin lamauttaa lapsia. Lapsen käsityskyky ei riitä siihen mitä kaikkea hän puhelimesta näkee ja lukee.

Pia on myös tavannut lapsia, jotka saavat esimerkiksi terapiatilanteessa hirveän eroahdistuksen puhelimen poisantamisesta.

– Tunne on tyyliin samanlainen kuin oltaisiin jonkun läheisen haudalla. Toki nämä ovat marginaalisia esimerkkejä, mutta haluan näistä kertoa siksi, että nämä ovat suuntia joihin voimme ajautua jos emme ole nyt rehellisiä tämän asian suhteen.

Pia muistuttaa, että emme tiedä mitä tapahtuu jos nyt vain luovutamme kännyköiden ja digitaalisuuden suhteen. Se on varmaa, että tavallisuutta ja maalaisjärkisyyttä tarvitaan edelleen. Jos ne palikat ovat hukassa, koko kasvun ja kehityksen perusta murenee. Silloin tarvitaan ammattilaisten apua perheisiin, mutta se ei ole riittänyt pitkään aikaan.

Onko lastensuojelu sitten kriisissä?

– Meitä tarvitaan niin paljon koteihin, kouluihin ja vielä laitostyöhön. Eihän me riitetä. Siksi me tarvitsisimme sitä ihan tavallista arkea koteihin ja tietenkin lisää resursseja lastensuojeluun.

Kun multitaskaa koko päivän, stressitasot ja virittyneisyys nousevat taivaisiin. Aivoihin kertyy päivän aikana valtavasti tietoa, osa sellaista mitä lapsi ei osaa käsitellä. Mahdollisesti kiusaamistakin, mikä luo hirveää painetta.

– Meidän tehtävä on turvata lapsen kasvu ja kehitys eli hellittää tätä painetta. Se ei tapahdu muuten kuin laittamalla puhelimet pois ja kaivamalla vaikka Uno-kortit esiin. Keskitytään tekemään yhtä asiaa eikä aikaa tarvita kuin 20 minuuttia, niin olemme jo saaneet paljon aikaiseksi.

Riittämättömyyden kanssa kamppailevia Pia muistuttaa lempeästi, että vanhemmuus ei ole suorittamista. Joskus mennään pieleen, joskus onnistutaan. Se on vain elämää. Lopulta Pialla on kaikille helppo neuvo.

– Jokaisen vanhemman lempiharrastus pitäisi olla se, että pystyy kehumaan omaa lastaan. Jos et tunne lastasi, et voi sitä tehdä. Ja jotta tunnet lapsesi, hänen kanssa täytyy olla tekemisissä päivittäin. Yksinkertaisesti vanhemman tehtävä on pysyä ajan tasalla.