Yläsavolaisen Lapinlahden terveyskeskus löytyy kunnan keskustasta, korkean mäntyjä kasvavan mäen päältä. Kun saavumme terveyskeskukseen, on vasta iltapäivä, mutta saapuvan syksyn kylmät tuulet viilentävät jo ilman.

Meidät ottaa vastaan sairaanhoitaja Mari Pohjola. Hän on Lapinlahden yötiimin pomo, tai paremminkin esihenkilö, kuten nykyään sanotaan. Terveyskeskuksen kahvihuoneesta löytyvät Apu-tonnilla palkittavat henkilöt, puolentusinan lähihoitajan tiimi. Heillä on menossa iltapäivän yhteispalaveri. Sen aikana käydään läpi aamu- ja päivävuoron kuulumiset sekä varaudutaan vasta yhdeksän aikaan illalla alkavan yöpartion työtehtäviin. Vuoro kestää aamuseitsemään asti.

Yötiimiin kuuluvat Satu Tuovinen, Anne Paavilainen, Kirsi Kulin, Sari Katainen, Tiina Oikarinen ja tiimiläisiä ajoittain tuuraava Nea-Maria Lötjönen. Heidän ja Mari Pohjolan lisäksi kotihoitoyksikössä työskentelee myös toinen vastaava sairaanhoitaja Satu Pitkänen ja kotihoidon esimies Tuija Kelahaara.

Kotihoito pyörii kolmessa vuorossa eli yöpartion lisäksi hommia hoitavat aamu- ja päivävuorolaiset.

Yöpartioon kuuluu kerrallaan aina kaksi lähihoitajaa. Tänä yönä he ovat Kirsi Kulin ja Satu Tuovinen.

– Koskaan et tiedä, mitä yön aikana tapahtuu, naiset kertovat kuin yhdellä suulla.

Kahvihuoneen täyttää iloinen puheensorina. Ryhmän työilmapiiri on selvästi hyvä. Se onkin suurin syy, miksi juuri yöpartio on palkintonsa ansainnut. Toisiaan kannustavan ja toimintaansa myönteisesti kehittävän työyhteisön hoitajat ovat suosittuja myös asiakkaidensa keskuudessa.

Hoitajat tuovat työvuorojensa aikana asiakkailleen paitsi välttämättömiä lääkkeitä ja hoivaa, myös lämpimän kosketuksen ulkomaailmaan ja toiseen ihmiseen. Monille asiakkaille yöpartion hoitajat ovat odotettuja vieraita.

Apu-tonnin palkinnon perusteluissa sanotaan: Lapin­lahden yöpartion hoitajien ovat aina valmiita auttamaan ja kehittämään työtään ja työyhteisöään. He luovat omalla käytöksellään ja myönteisellä asenteellaan hyvää ilmapiiriä. He muistavat tervehtiä, hymyillä ja käyttäytyä kohteliaasti.

Kahvipöydässä vakuuttuu, että tuossa tuskin on paljon ylisanoja. Tunnelma on välitön. Huumori kukkii ja hymy on herkässä.

– Yököt ovat todella harvoin pois töistä. He uskaltavat kertoa oman mielipiteensä ja kyseenalaistaa toimintaansa tarvittaessa. Lisäksi he ottavat vastuun puheistaan ja teoistaan, Mari Pohjola kehuu tiimiään.

Pohjola on todella iloinen siitä, että ansioituneen työporukan virkistäytymiseen tarkoitettu Apu-tonni tulee nyt juuri tälle porukalle.

– Hyvä työilmapiiri ei synny tyhjästä, ja sillä on myönteisiä vaikutuksia työyhteisössä. Meillä on Suomen paras tiimi, Pohjola sanoo.

Tiimiläiset säestävät sanomaa kahvittelun ja pullansyönnin lomassa. He kehuvat vuorostaan esimiehiään.

– Meillä ovat ihanat esimiehet. Ikinä ei tule sellaista iltaa, että voi itku, en halua lähteä töihin. Emme lähde töistä kotiin silloinkaan, kun itkettää. Asiat selvitetään ensin. Jokainen ottaa vastuuta, tiimiläiset kertovat.

Mihin yöpartio aikoo käyttää tuhannen euron palkintonsa? Kaikki katsovat hetken toisiaan ja sanovat sitten, etteivät he vielä tiedä. Ideoita lentää porukkaa virkistävästä kylpyläkäynnistä lämmittävän webaston hankkimiseen öiseen työautoon.

– Täällä Lapinlahdella voi olla talvisin aika kylmä, ja auto ei aina ole lämmin ennen seuraavaan potilaskohteeseen lähtöä. Webasto voisi olla paleluun aika hyvä apu.

Saman tien tiimiläiset sanovat, että kenties kaikkein parasta olisi jakaa rahasta iloa jossakin muodossa myös aamu- ja päivävuorolaisille.

– Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme ja yhtä porukkaa. Pannaan hyvä kiertämään. Tosiasiassa emme ole vielä päättäneet, mitä rahalla tehdään, Kirsi Kulin toteaa.

Kukaan tiimiläisistä ei tunnusta, että raskaat yövuorot rassaisivat hoitajien terveyttä liikaa. Yövuorojen ja vapaiden rytmitys auttaa jaksamaan. Kolmen viikon työlistan aikana jokaiselle tulee valvottavaksi ”vain” 8–10 yötä. Toki porukalle kuuluu myös lakisääteinen työterveyshuolto.

– Työn vaihtelevuus auttaa, Kirsi Kulin sanoo.

Lisäksi Mari Pohjola järjestää niin, että porukka pääsee joskus yhdessä viettämään myös vapaapäiväänsä keksimissään harrastuksissa.

Kun kysyn, mitä ne harrastukset ovat, saan aluksi vastaukseksi vain naurunremakan. Sitten naiset kertovat kokoontuvansa yhteen muun muassa kuntosalille ja venetsialaisiin.

Illan pimennettyä tapaamme Kirsi Kulinin ja Satu Tuovisen lähdössä öiseen työvuoroon pakettiautossaan. Edessä on käyntejä ryhmäkoteihin ja asiakkaiden omiin koteihin ja kaikenlaista mahdollista hoitotyötä lääkkeiden jakelusta asiakkaiden hyvinvoinnin seurantaan ja perushoidosta erilaisiin mittauksiin.

Ennalta sovittujen käyntien lisäksi tehdään vielä sosiaalihuollon päivystyksen kautta tulevia hälytyskäyntejä. Niitä voi kertyä yön mittaan useita. Tarvittaessa partio pystyy hälyttämään paikalle ambulanssin, vartijan ja poliisin. Se voi myös neuvotella osaston ja päivystyksen kanssa.

– Olemme kyllä saaneet myös elvytyskoulutuksen, jolla voi joskus olla käyttöä.

Joskus voidaan tarvita vartijoidenkin apua, vaikka hoitajat sanovat liikkuvansa Lapinlahdella pelotta. Heidän työautonsa kyllä tunnetaan, ja ihmiset tuntevat pienessä kunnassa muutenkin toisensa.

– Ei pelota ja apua saa napin painalluksella.

Lapinlahdella asuu hieman yli 9 000 ihmistä, mikä tarkoittaa vain runsasta kahdeksaa ihmistä neliökilometriä kohti. Kunnassa on paljon vesistöjä, ja lähimmät kaupungit lovat Kuopio ja IIsalmi. Molempiin on pitkä matka.

Partio työskentelee 40 kilometrin säteellä terveyskeskuksesta. Sillä on vastuullaan koko Lapinlahden alue, muun muassa Martikkala, Nerkoo, Alapitkä ja Heinäaho.

Talvella kannattaa varoa pikkuteillä kurvaillessa hankeen ajamista tai auton hyytymistä, sillä vaikka apua saa, se ei välttämättä ehdi paikalle hetkessä.

Tänä yönä tiimin ensimmäinen käyntikohde ei onneksi ole selkosilla vaan aika lähellä kunnan keskustaa.

Kirsi Kulinin ja Satu Tuovisen työvuoron ensimmäinen asiakas on Raija Kärki. Hän on nuorena sairastunut harvinaiseen ja yhtäkkiä puhjenneeseen tautiin, joka sokeutti hänet yhdessä päivässä ja on vienyt hänet sittemmin kokonaan sänkypotilaaksi. Myöhemmin näkö palautui osittain. Hoitajat käyvät hänen luonaan useasti päivässä.

Kärki ilahtuu silmin nähden, kun saavumme hänen kotiinsa. Se on suuri, siisti, valoisa ja lämmin. Potilas pyytää hoitajia hieman siistimään häntä, ennen kuin häntä saa kuvata.

Kun Kärki kertoo vieraille pitkään suuresta rakkaudestaan, jo edesmenneestä aviomiehestään, joka hoiti sairastunutta, nuorta vaimoaan vuosikymmeniä, hänen silmiinsä nousevat kyyneleet. Yöpartion hoitajat ovat selvästi myös terapeutteja potilailleen.

– Minulla oli älyttömän hyvä avioliitto. Elämä on ollut hyvää. Mieheni antoi minulle sen. On mukavaa, kun tietää, että hoitaja on tulossa. Voi vaihtaa kuulumisia, mikä on erittäin tärkeä asia, Kärki sanoo Satu Tuovisen pöyhiessä hänen tyynyään parempaan kuosiin.

– Tutut hoitajat ovat kivoja. Heidän kanssaan voi keskustella henkilökoh­taisista asioista.

Vakava hetki päättyy siihen, kun Raija Kärki kertoo kuuntelevansa paljon musiikkia, kaunista klassista, sekä jatsia ja jive-kappaleita nuoruudestaan.

Yöpartion on aika lähteä seuraavaan kohteeseen. Taivas on kirkastunut. Täysikuu hohtaa taivaalla ja tähdetkin näkyvät taas pitkän, lämpimän kesän jälkeen.

Kirsi Kulin kertoo, että joskus työkeikkojen välissä hänen on oikein pakko pysähtyä katsomaan kaunista taivasta, lunta, järvimaisemaa tai muuta luontoa. Kauneus antaa voimia seuraavaan keikkaan.

Yötiimiläiset sanovat, että partiossa oleva kaksikko on hioutunut yhteen kuin vanha aviopari.

– Ei kyllä olla aina yhtä hiljaa kuin vanha aviopari. Uskaltaa heittää ideoita, kun on niin hyvä henki, työpari sanoo ja lähtee lähellä olevaan taukotupaan kahvikupposelle.

Sitten taas yön selkään.