Maailmassa on tarpeeksi ruokaa kaikille, mutta silti 815 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Näin kuuluu ensimmäinen virke viime vuonna ilmestyneessä YK:n raportissa ruokaturvasta ja ravitsemuksesta.
On hätkähdyttävää, kuinka nopeasti nälkää näkevien määrä kasvoi vuodessa. Vuonna 2015 nälänhädästä kärsi 777 miljoonaa ihmistä, mutta vuonna 2016 luku oli noussut jo 815 miljoonaan. Heistä 155 miljoonaa oli alle viisivuotiaita lapsia. Nämä kärsivät aliravitsemuksen seurauksena lyhytkasvuisuudesta ja riutumisesta. Nälkä keskittyi alueille, joilla oli konflikteja, köyhyyttä ja kuivuutta.
Vuoden 2017 alussa YK ilmoitti, että käynnissä oli pahin humanitaarinen kriisi sitten toisen maailmansodan.
Vuonna 2050 maapallolla on jo 10 miljardia ihmistä. Ruokaa on tuotettava 50 prosenttia enemmän kuin nyt, ja se täytyy tehdä teknologialla ja menetelmillä, jotka säästävät planeettaa, sillä planeetan rajat ovat tulleet vastaan. Ilmastonmuutos vaikeuttaa viljelemistä, eikä uutta viljeltävää pinta-alaa juuri tule.
Tutkijoiden ja yrittäjien on täytynyt alkaa kehittää uusia tapoja viljellä ja tuottaa ruokaa, ja vuonna 2050 ruokaa valmistetaan esimerkiksi kasvisoluista.
VTT:llä Espoossa bioreaktorit pulputtavat jo. Muutaman vuoden päästä on mahdollista, että kotikeittiöissäkin surisevat pienet bioreaktorit, joissa kasvaa geelihyytelössä kasvisoluista esimerkiksi marjoja ja hedelmiä sähkön ja ilman avulla.
Syömme sirkkoja ja toukkia ja keräämme proteiinimme uusista lähteistä. Tuotamme ruokaa entistä useammin pieneliöistä, hiivasta ja fermentoimalla.
Katseet on suunnattu myös uudenlaiseen viljelytapaan, moderniin kasvihuoneeseen, vertikaaliviljelmään, jonka odotetaan muuttavan viljelemistä jo lähivuosina.
Vertikaalinen viljelmä on suljettu ekosysteemi, jossa kasveille luodaan mahdollisimman täydelliset kasvuolosuhteet, eikä auringonvaloa tai sadetta päästetä sisään. Vertikaalisessa viljelmässä pelto on tuotu sisään.
Vihannekset kasvavat puolet nopeammin kuin pellolla ulkona, ja vettä kuluu 95 prosenttia vähemmän. Lannoitteitakin tarvitaan puolet vähemmän kuin ennen, kasvinsuojeluaineita ei lainkaan.
Vertikaaliviljelmistä voi löytyä apua maailman nälänhätään ja proteiinin tarpeeseen.
Suomi, tarkemmin sanottuna Itä-Uudenmaan Lapinjärvi, on vertikaaliviljelyssä maailman kärkikolmikossa USA:n ja Japanin rinnalla. Jos tämä modernin ruoantuotannon teknologian merkitys ja kehittäminen ymmärretään kansallisella ja valtion tasolla, voi Suomi olla etunenässä helpottamassa maailmanlaajuista ja myös suomalaista nälkää.
On lähdettävä Lapinjärvelle katsomaan.
Robert Jordaksen Pikku Puutarhassa yrtit ja salaatit kasvavat kerroksittain led-valoputkien alla.
Viljelijä Robert Jordas, 40, kävelee sisään kasvihuoneeseen, joka ei ole tavallinen kasvihuone. Yrtit ja salaatit kasvavat kerroksittain kuin kerrostalossa, ja jokaisen kerroksen valaisee led-valoputki, joka antaa violettia valoa. Robben Pikku Puutarha on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin vertikaalinen kasvihuone, jota ulkomaiset seurueet tulevat ihmettelemään kerran viikossa.
Basilikojen kerroksessa valot on sammutettu.
– Niillä on yö, Jordas sanoo.
Basilikat nukkuvat nyt, ja niiden alapuolella kasvaa timjamia.
– Maista, Jordas sanoo ja nappaa lehden timjamin alaosasta. Yrtti on tavallista voimakkaamman makuinen, ja lehden alaosat ovat punaisemmat kuin kaupan timjameissa.
Basilika, rosmariini ja korianteri ovat vaatineet eniten työtä. Kesti vuoden, ennen kuin Jordas sai basilikan maun kohdalleen. Lopulta oikeat olosuhteet löytyivät valoja, spektriä, säätämällä.
Mutta säätäminen kannattaa. Sillä kun yrttien ja salaattien optimaalinen kasvuympäristö loksahtaa kohdalleen, on löytynyt tuhannen taalan resepti.
Onnistuessaan vertikaalinen viljely on mullistavaa siksi, että se onnistuu pienessä tilassa, energiaa reilusti säästäen, ilman päästöjä. Vertikaalisessa viljelyhallissa ei ole tuuletusluukkuja, koska tuulettamisen tarve poistuu: kosteus ja lämpötila pidetään optimaalisena koneellisesti.
– Tavallisessa kasvihuoneessa kasveista syntyy kosteutta ja se täytyy talvisin tuulettaa pois, sillä muuten hallista tulisi kuin suljettu ilmapallo, joka on täynnä vettä, Jordas selittää.
Led-valaistus vie puolet vähemmän energiaa kuin perinteinen valaiseminen. Robben Pikku Puutarhan led-lampuista syntyvä ylimääräinen lämpö kerätään talteen, ja sillä lämmitetään viereiset tilat. Oikeastaan juuri led-valaistuksen takia suljetun tilan viljely on mahdollista.
– Auringonvalo olisi suljetussa ekosysteemissä suorastaan häiriötekijä, koska se lämmittää hallin liian kuumaksi, Jordas sanoo.
Suljetut viljelmät voidaan sijoittaa minne vain: autiomaahan tai arktisiin oloihin.
Jordaksen idea vertikaalisesta viljelystä syntyi perheen tilalla alun perin harmistuksesta. Hän mietti 2000-luvun alussa, oliko todella niin, että vain pellolla saattoi viljellä. Miksi sato piti korjata rankkasateen ja säätilan ehdoilla? Mitä asiakkaat sanoivat siihen, että tavaraa ei tullutkaan, koska satoi?
Sitä miettiessään Jordas kouluttautui Helsingissä näyttelijäksi samalla kun teki viikonloppuisin töitä viljelmällä. Teatterikorkeakoulussa hänet opetettiin sisäistämään, että kaikki, aivan kaikki on mahdollista.
Niin YK:ssakin ajatellaan. YK:n humanitaarisen hätäavun edellinen koordinaattori Stephen O’Brien muistutti viime vuonna, että nälkäkriisin suunta on mahdollista kääntää, jos ymmärretään, että se tehdään poliittisin ja kansainvälisen rahoituksen keinoin. Hätäapu ja avustustyö eivät pitkällä tähtäimellä kriisiä O’Brienin mukaan ratkaisisi.
Jordaksen oli aluksi kyseenalaistettava ajatukset perinteisestä viljelystä. Hän tiesi, ettei peltokaan ole luonnontila, vaan ihmisen muokkaama. Eikä luontoa voi pakottaa käyttäytymään haluamallaan tavalla. Jos sataa, niin sataa.
Olisiko muita tapoja viljellä, hän mietti.
Vertikaalisen viljelyn termiä ei vielä silloin tunnettu. Jordas työntekijöineen viljeli herneenversoja ja päätti ladota ne päällekkäin itämisvaiheessa, koska niiden piti joka tapauksessa olla pimeässä. Sitten hän huomasi, että jos laatikot vielä erotteli toisistaan muutaman päivän jälkeen ja piti päällekkäin rullakossa, pimeässä pitämisen aikaa saattoi pidentää.
Jordas kokeili ja testasi, erehtyi ja epäonnistui. Ensimmäinen kokeilun hän teki tilalla omilla rahoillaan, eikä kukaan tiennyt, millainen lopputulos olisi. Jordas päätti kuitenkin jo alussa, että viljeleminen ja investoinnit eivät saisi tulla kalliimmiksi kuin tavallisessa kasvihuoneessa, sillä ihmiset eivät maksaisi yrteistä ja salaateista enempää kuin ennenkään.
Jordas yritti hakea investointitukea, mutta siinä vaiheessa ELY-keskuksessa ei ollut tarjolla tukia jollekin niin uudelle, jolle ei löytynyt edes sanoja (nyt on). Robben Pikku Puutarha sai muutaman tonnin – mutta synnytti keskustelun.
– Ministeriön ja ELY-keskuksen edustajat saapuivat paikan päälle tutustumaan. Pikkuhiljaa asetuksiin saatiin muutos.
Ja Jordaksen sato onnistui.
Jos vertikaalinen viljeleminen yleistyy, suljetut viljelmät voidaan sijoittaa minne vain: ideaalitilanteessa autiomaahan, arktisiin oloihin eli sinne, missä ilmastonmuutos vaikeuttaa viljelemistä eniten.
Suomen kaltaisessa maassa viljelmät voisi sijoittaa lähelle kaupparyhmittymien logistiikkakeskuksia niin, että pitkiä kuljetusmatkoja ei enää tarvittaisi.
Jordas haaveilee siitä, että tulevaisuudessa ruokaa voitaisiin kasvattaa suljetussa ekosysteemissä vaikka kontissa, maalla tai merellä. Hänellä on jo kontin suunnitelmat ja piirustukset työpöydällä.
– Mutta olemme vasta alussa.
Robben Pikku Puutarhassa katsotaan tulevaisuuteen. Vähän aikaa sitten viljelmällä testattiin uutta, vielä salaista lajiketta, ja jossakin vaiheessa Robert Jordas haluaisi kasvattaa myös puun tai lääkekasvin taimia.
– Minua motivoi se, että olen mukana tekemässä muutosta.
Teksti Hanna Jensen, kuvat Timo Pyykkö
