Pian 40 vuoden ajan Lammin lukiolaiset ovat tehneet oman musikaalin – Idean isä on yhä puikoissa, mutta musikaali on opiskelijoiden homma

Vaikka on talvilomaviikon viimeinen sunnuntaiaamupäivä, sisälle kouluun astelee oppilaita. Lammin lukiota käyvät nuoret ovat kokoontuneet musiikkiluokkaan sunnareihin eli sunnuntaiharjoituksiin.

Kyseessä eivät ole bänditreenit vaan musikaalin harjoitukset.

Toisen vuoden opiskelijat tekevät musikaalin osana musiikin opintopistekokonaisuuksia sekä projektiopintoja. Koko lukuvuoden kestävä urakka huipentuu toukokuussa pidettäviin esityksiin.

Lammilla musikaaleja on tehty lukuvuodesta 1986–1987 saakka – joka vuosi. Pian 40 vuoden putki on pieneltä lukiolta saavutus sekä osoitus musiikinopettaja Teppo Koskisen onnistuneesta pedagogiikasta. Hänen alkuperäisestä ideastaan on tullut erottamaton osa lammilaisten tarinaa sekä perinne, jossa opiskelijat innostuvat yhteisestä luovasta projektista.

Lukio perustettiin vuonna 1961 noin viiden tuhannen asukkaan kuntaan. Kuntaliitosten jälkeen Lammista tuli osa Hämeenlinnaa. Kouluverkoston supistaminen on ollut kunnille keino karsia kustannuksia, ja myös Lammin lukion lakkauttamista on pohdittu useasti tällä vuosituhannella.

Viimeksi vuonna 2020 asukkaat kampanjoivat lukion puolesta. Yksi peruste oli elinvoiman ja nuorille suunnattujen palveluiden säilyttäminen. Musikaalikin houkuttelee nuoria jäämään toisen asteen oppilaitokseen kotiseudulle.

Musiikkiluokka on rakennettu väliaikaisesti vanhan koulurakennuksen liikuntasaliin. Vanha musiikkiluokka on jo purettu ja tämäkin rakennus puretaan, kun päärakennuksen kylkeen rakennettava uusi yhtenäiskoulu valmistuu.

Pöydät ja tuolit on siirretty luokan laidalle ja keskellä lattiaa näytellään kohtaukset. Mikrofonitelineet on asetettu rumpujen, basson ja kitaran eteen. Opettajanpöydän vieressä pianon ääressä istuu opettaja Teppo Koskinen.

Läsnä on suurin osa 25 oppilaasta. Yksi pääosan esittäjistä on poissa, mutta Oona Rokkila lupaa paikata roolin, ja sunnarit alkavat. Sade ropisee ja ukkonen jyrähtelee pahaenteisesti. Väkeä on kokoontunut hautajaisiin.

Kohtaukset vaihtuvat, lavasteita rullataan edestakaisin ja soittajat ja laulajat rientävät paikoilleen ääreen sulavasti. Kun yhdestä biisistä puuttuu rumpali, Anna Rahunen menee sijaiseksi. Välillä joukko nuoria kiiruhtaa tanssimaan keskelle lattiaa yhteistä koreografiaa.

Koska on kyse musikaalista, biisejä on runsaasti. Covereita kuullaan muun muassa Anssi Kelan, Riki Sorsan, Ultra Bran, Ariana Granden, Hall & Oatesin ja Haloo Helsingin tuotannosta.

Bändivastaava Manta Kettunen käy välillä säätämässä mikseriä, jotta laulu kuuluu selvemmin. Hänen tehtävänään on varmistaa, että soittimet ovat paikoillaan ja myös merkitä muistiin, jos biisien sanoituksia tai muita osia päätetään muuttaa.

Kun ensimmäinen näytös on saatu läpi, pidetään ruokatauko. Suosituin eväs on valmissalaatti, ja joskus jotkut käyvät hakemassa syötävää marketista, grilliltä tai kebab-pitseriasta.

Kolme nuorta istahtaa sohvalle haastatteluun. Eelis Kärkkäinen on harrastanut musiikkia lapsesta asti.

– Tykkään soittaa, ja sitä pääsee tässä tekemään. Otan musikaalin oppina bändissä soittamisen kannalta.

Rumpujen lisäksi Eelis soittaa bassoa sekä laulaa ja näyttelee yhtä pääosaa. Musikaaliporukan puheenjohtajana hän pitää lankoja käsissään opettaja Koskisen kanssa.

– Teppo ohjeistaa meitä, mutta me oppilaat teemme kaiken. Olemme jakaneet hommia niin, ettei yksittäiselle oppilaalle jää liikaa. Jotkut tekevät enemmän, jotkut vähemmän, oman kiinnostuksen mukaan.

Musikaali on Eeliksen mielestä vaikuttanut ikäluokan ryhmähenkeen. Jos ei kursseilla satu osumaan samaan ryhmätyöhön, kaikkien kanssa ei tulisi välttämättä juuri juteltua.

– Musikaali tuo meitä yhteen ja auttaa tutustumaan paremmin kaikkiin luokkakavereihin.

Eelikselle oli luontevaa tulla lukioon, sillä hänen kolme veljeään ovat käyneet saman koulun. Lammilta on puolisen tuntia automatkaa Hämeenlinnan ja Lahden lukioihin. Kotipaikan lukio on monelle nuorelle tärkeä valtti.

– Halusin tänne myös siksi, etten halua vielä muuttaa omilleni. Siihen menisi niin paljon rahaa. On muutenkin monelle meistä tärkeää, ettei ihan vielä tarvitse matkustaa tai muuttaa kaupunkiin, Eelis pohtii.

Anni Pesonen on syntyjään tamperelainen, mutta asuu perheineen Lammilla, äitinsä kotiseudulla. Aikoinaan hän mietti, että olisi palannut Tampereelle lukioon.

– Loppujen lopuksi se, että saan asua vielä vanhempien luona täällä, missä on kaverit ja tutut opettajat, vakuutti mut siitä, että oli hyvä juttu jäädä. Halusin kokea myös musikaalin.

Anni on nähnyt kaikki musikaalit lapsesta saakka, ja äiti ja täti ovat olleet musikaaleissa mukana. Nyt on Annin vuoro ottaa osaa lammilaisten nuorten perinteeseen laulamalla, tanssimalla ja näyttelemällä.

Oona Rokkila on syntynyt Hämeenlinnan kaupungissa. Lammin lukion hän valitsi, jotta olisi lähempänä hevostaan, jonka talli on Hollolan Hämeenkoskella, Lammin naapuripitäjässä. Hän kaipasi muutenkin muutosta ja uusia kavereita. Myös Lammin lukion luonto- ja ympäristölinja tuntui kiinnostavalta.

Jo tutustumisillassa tuli puhetta musikaalista, mutta se ei silloin vielä innostanut Oonaa. Hänen ei siksi alun perin pitänyt osallistua musikaaliin, mutta kaverit saivat ympäripuhuttua. Hän oli ehtinyt ajatella, että koska ei soita eikä laula, hänellä ei voisi olla roolia musikaaliprojektissa.

– Ehkä takerruin siihen ajatukseen, enkä osannut nähdä itseäni tässä mukana. On ollut tosi kivaa huomata, että jokaiselle löytyy hommia ja olen löytänyt paikan musikaalista.

Oonan paikka onkin yksi keskeisimmistä. Hän on Annin kanssa käsikirjoittanut koko musikaalin. He kokosivat käsikirjoituksen oppilaiden yhteisistä ideoista. Kappaleet valittiin yhdessä, jotta ne istuvat juonenkäänteisiin. Kun tarvittiin biisi riitelykohtaukseen, kaverit antoivat ideoita.

Oona yllättyi siitä, kuinka paljon musikaaliin saa kulumaan aikaa ja miten paljon näennäisesti pientä, mutta tärkeää on toteutettava yhdessä. Hän ajattelee, että jokaisessa ammatissa on hyötyä tällaisen projektin tekemisestä, jossa oppii käsittelemään laajoja kokonaisuuksia.

Oonalla ei ole varsinaista haaveammattia, mutta se voisi löytyä lempiaineiden joukosta. Biologia kiinnostaa häntä eniten, ja sitä voisi opiskella tulevaisuudessa, jos ei muuta tule mieleen. Suorituspaineita lukio- tai jatko-opinnoista ei hänellä ole.

– En ehdi stressata, vaikka aiheita olisi! Päivät ovat ihan täynnä.

Isoveljien esimerkki vienee Eeliksen opiskelemaan isompaan kaupunkiin. Yksi veli on armeijassa, toi- nen Tampereen yliopistossa ja kolmas asuu Lahdessa ja urheilee ammatikseen. Hänellä on monta ”suunnannäyttäjää”, mutta Eelis ei vielä tiedä, mitä opiskelisi.

Teknilliset alat ovat käyneet ajatuksissa, koska Eelis opiskelee fysiikan ja kemian kursseja. Kun hän puhui asiasta hiljattain vanhempiensa kanssa, he sanoivat, että Eelis puhuu ja esiintyy niin paljon, että jaksaako hän päntätä myös laskuja. Se sai pojan pohtimaan asiaa uudelleen.

– Takaraivossa tuntuu, että pitäisi pikkuhiljaa tietää, mitä hakisi opiskelemaan. Ensi vuonna on kirjoituksetkin.

Anni haluaa lääkäriksi ja tietää, että lääketiedettä lukemaan on vaikeaa päästä. Todistusvalintaan perustuvassa järjestelmässä luonnontieteellisten aineiden arvosanoilla on merkitystä. Anni käyttää siksi paljon aikaa koulutöihin ja on päättänyt kirjoittaa monta ainetta ylioppilaskirjoituksissa. Ensimmäinen koe englannista on jo maaliskuussa. Se tuntuu helpoimmalta suorittaa pois alta.

– Olen vähän stressannut tärkeiden aineiden opinnoista. On tässä aika paljon kaikkea, hän naurahtaa.

Annin vanhempia mietitytti, onko musikaaliprojekti liian työläs opintojen rinnalla, kun kirjoitukset lähestyvät. Anni on huomannut että musikaali on ollut kuin mukava harrastus, vastapainoa lukuaineille.

– Musikaali tuo mulle iloa ja auttaa pikemminkin jaksamaan paremmin.

Annin mielestä musikaali myös kannustaa heittäytymiseen.

– Pelkästään luokan edessä laulaminen ja näytteleminen jännitti mua aluksi ihan sikana. Se, että oppii esiintymään isomman porukan edessä, on varmasti hyödyllistä tulevaisuudessa.

Musikaalissa käsitellään toimeentulon epävarmuutta. Vaikka niukat ajat eivät sinänsä innoittaneet nuoria, rahaan liittyvät asiat ovat monella lukiolaisellakin mielessä. Etenkin omaa rahankäyttöä tulee mietittyä. Se että hinnat nousevat ja hallituksen tekemät leikkaukset kohdistuvat vähävaraisiin, huolestuttaa.

Anni toivoisi pääsevänsä opiskelemaan lääketiedettä Tampereelle, koska perheen toinen koti on siellä. Kotona asuminen auttaisi opiskelijan taloutta.

Lääketieteellisen ovet saattaisivat avautua myös esimerkiksi Kuopiossa. Anni arvelee, että silloin säästöt tulisi käytettyä asumiseen ja opintojen ohella olisi mentävä töihin. Tampereella kotikaupungissa hän voisi keskittyä opiskeluun. Vanhemmat ovat tarjoutuneet auttamaan häntä rahallisesti, jos siihen on tarve. Opintolainan ottamista hän haluaa välttää.

Lääkärin ammatin vakavaraisuus on Annille merkittävä seikka.

– Palkkataso vaikuttaa ammatinvalintaani ehkä eniten, vaikka toki haluan myös nauttia töistä.

Oonalle töiden tekeminen opiskelujen ohella ei tunnu mahdottomalta ajatukselta, mutta mieluiten hän keskittyisi vain opiskeluun täysillä. Vanhemmat voisivat tukea häntä rahallisesti.

– En mieti tulevaisuuden ammattiani rahan kannalta. Haluaisin vain, että työ tuntuu merkitykselliseltä.

Vaikka Eeliksen suunnitelmat ovat vielä avoimet, hän on lukio-opiskelijanakin ottanut raha- asioistaan vastuuta. Hän tienaa käyttörahaa tekemällä töitä viikonloppuisin ja lomilla.

Kun opiskelujen aika tulee, hän toivoisi voivansa keskittyä niihin. Tärkeille musiikki- ja urheiluharrastuksillekin olisi hyvä jäädä aikaa.

– Vanhempani tukisivat varmasti opiskelua myös rahallisesti, mutta suurin vastuu jää omiin käsiin. Opintolaina on hyvä vaihtoehto, jotta pääpaino jäisi opiskeluun, ei työhön.

Vaikka 2020-luku on ollut monenlaisen mullistuksen aikaa, nuoret koettavat kaikesta huolimatta suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti ja rennosti. Anni asennoituu niin, että ei ole maailmanloppu, jos kirjoituksista ei tule niin hyviä arvosanoja kuin toivoisi. Lääketieteelliseen voi pyrkiä pääsykokeillakin, ja jos se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, Anni pitää välivuoden ja lukee lisää. Oona arvelee menevänsä töihin, jos ei heti pääse opiskelemaan.

– Kunhan ei vain mitään niin radikaalia tai kurjempaa tapahtuisi maailmassa, että pääsisi kuitenkin opiskelemaan, Eelis miettii.

Tauko on ohitse ja toinen näytös harjoitellaan läpi. Dramaattisten käänteiden jälkeen lopussa kaikki roolihenkilöt kokoontuvat yhteen. Enempää ei saa paljastaa, nuoret toivovat.

Puoli kolmelta he lähtevät sunnuntai-iltapäivän viettoon. Huomenna on taas tavallinen koulupäivä.

All In! – Panos rakkaudelle -musikaalia esitetään Lammin liikuntakeskuksessa 7–10. toukokuuta. Missä on tulevaisuus -sarjassa maakuntien nuoret kertovat omista ja alueittensa tulevaisuusnäkymistä.