Lamborghini – Kun tyyli ratkaisee – Näin syntyi italialainen legenda
Ferrari on tietysti se kuuluisin italialainen automerkki, mutta Lamborghinissä on paljon enemmän eksotiikkaa.
Oletteko koskaan ajaneet Lamborghini-traktoria? Ette varmaan. Enkä minäkään. Monet meistä tuntevat kuitenkin Lamborghinin merkin. Kun sanotaan Lamborghini, mieleen tulee jotain matalaa ja kovaäänistä. Traktorit ovat meluisia, mutta pikemminkin korkeita kuin matalia. Traktoreilla Ferruccio Lamborghini kuitenkin teki ne rahat, jotka tarvittiin autotehtaan perustamiseen.
Ferruccio Lamborghini syntyi vuonna 1916. Tuolloin Italia oli vielä kuningaskunta. Ferruccion isä oli maanviljelijä, tarkemmin sanottuna viinirypäleiden kasvattaja. Ferruccio-poika ei ollut niinkään kiinnostunut maanviljelyksestä vaan tilalla käytetyistä maatalouskoneista. Niinpä hän hakeutui tekniseen kouluun, jossa sai lisää oppia koneiden ja laitteiden ihmeellisestä maailmasta.
Toisen maailmansodan aikana nuori herra Lamborghini palveli armeijassa sijoituspaikkanaan Italian miehittämä Rodoksen saari. Palveluksensa aikana hän oppi tuntemaan läpikotaisin erilaiset koneet ja niiden ylläpidon.
Kun sota loppui, Italian kansalla oli aika käydä rauhan töihin. Monen italialaisen juuret olivat maaseudulla, ja kuokka sekä lapio olivat tuttuja kapistuksia. Mutta ajan riento oli rajua, ja koneita tarvittiin. Ferruccio Lamborghini tajusi tämän, ja otti riskin perustamalla traktoritehtaan vuonna 1948. Hanke osoittautui menestykseksi, ja Lamborghinin traktorit saavuttivat pian mainetta ynnä kunniaa.
Traktoreiden lisäksi herran tehtaissa valmistettiin lämmitys- ja ilmastointilaitteita. Toiminta oli kannattavaa, ja rahaa tuli sisään ovista ja ikkunoista. Teknisesti lahjakkaana henkilönä Ferruccio Lamborghini oli tietysti kiinnostunut myös hienoista autoista. Vuonna 1958 hän päätti ostaa itselleen Ferrarin. Malli oli 250 GT. Jostain syystä herra ei ollut tyytyväinen autoonsa, joten hän meni henkilökohtaisesti valittamaan auton erinäisistä puutteista itselleen Enzo Ferrarille. Enzo oli sitä mieltä, että Ferruccio tietää kyllä kaiken traktoreista, mutta autoista – varsinkaan Ferrareista – hän ei ymmärrä mitään.
Ferruccio ei pitänyt saamastaan palautteesta, joten hän alkoi hautoa kostoa. Sanoista käytiin pian tekoihin, ja vuoden 1963 toukokuussa perustettiin Santa Agatassa yritys nimeltään Automobili Ferruccio Lamborghini. Uusi autotehdas sijaitsi aivan Ferrarin laitosten naapurissa – mikä yllätys! Alueella oli paljon perinteistä alan teollisuutta. Riittää kun mainitaan vaikkapa nimet Ducati ja Maserati.
Lamborghini värväsi tehtaalleen alan parhaat osaajat. Giotto Bizzarini oli työskennellyt aiemmin Ferrarin palveluksessa. Nyt hän tuli töihin Lamborghinille. Tehtävä oli selkeä: uusi V12-moottori. Gianpaolo Dallaran urakkana oli korin ja alustan rakentaminen. Auton muotoilu on Italiassa aina se kaikkein tärkein asia. Tulevan Lamborghini-auton linjoista vastasi Franco Scaglione.
Lamborghinin ensimmäinen auto sai mallimerkinnän 350 GTV. Se esiteltiin vuonna 1963 Torinon autonäyttelyssä. Sittemmin mallimerkinnästä pudotettiin V-kirjain pois. Tätä mallia tehtiin vain pieniä määriä, ja tiettävästi tuotanto oli tappiollista. Mutta parempaa oli luvassa.
Herra Lamborghini palkkasi tehtaalleen lisää nuoria ja lahjakkaita insinöörejä, ja antoi heille vapaat kädet. Toimeksianto oli kuitenkin vaativa. Että tehkääpä pojat maailman paras urheiluauto, parempi kuin yksikään Ferrari! Tällä ohjeistuksella Lamborghinin porukka kävi töihin, ja pian piirustuspöydällä oli projekti nimeltään P400. Auton perusrakenne oli hurja, sillä iso V12-moottori oli sijoitettu ohjaamon taakse – ja vieläpä poikittain. Lamborghini toi pelkän prototyypin alustan näytille Torinon autonäyttelyyn vuonna 1965.
Rohkea hanke sai paljon huomiota osakseen. Herra Lamborghini tajusi, että tässä hankkeessa on potentiaalia. Niinpä hän palkkasi Bertonella työskentelevän muotoilija Marcello Gandinin töihin. Gandini piirsi alustan päälle hurjan näköisen korin. Valmis tuote esiteltiin maailmalle Geneven autonäyttelyssä vuonna 1966. Kaikki varmaan arvaavat, että tämä otus oli se maailman kuuluisin Lambo eli Miura. Matala, leveä ja kaiken puolin pahan näköinen peto.
Nimi Miura viittaa härkätaisteluiden maailmaan. Kaupunkilegendan mukaan tämän niminen herra eli aikoinaan Espanjassa, ja ansaitsi elantonsa härkiä kasvattamalla. Sittemmin kaikki Lamborghinit ovat saaneet nimensä juuri näistä häristä. Ja kas kummaa, Lamborghinin logossa on juuri tällainen vihainen taisteluhärkä.
Miuran seuraajaa alettiin työstää 1970-luvun alussa. Ensimmäinen prototyyppi esiteltiin vuonna 1971 Geneven autonäyttelyssä. Proton koodinimi oli LP 500. Valmis tuote, LP 400 Countach tuotiin parrasvaloihin vuonna 1974. Countach oli muodoiltaan kulmikkaampi kuin Miura. Myös tekniseen perusrakenteeseen oli tehty muutoksia. Keskimoottori oli edelleen tyyppiä V12, mutta nyt se oli käännetty pitkittäissuuntaan. Näin moottorin jäähdytys saatiin paremmin toimivaksi, ja myös ajo-ominaisuudet olivat rauhallisemmat kuin Miurassa, joka oli lievästi sanottuna levoton peli. Countach on Miuran ohella yksi legendaarisimmista Lamborghineista. Se pysyi tuotannossa aina vuoteen 1990 saakka.
Ferruccio Lamborghini myi sekä auto- että traktoritehtaansa vuonna 1973. Vanhoilla päivillään hän vetäytyi tilalleen Perugian maakuntaan, ja keskittyi viininviljelykseen. Tämä oli selvä paluu juurille, sillä hänen isänsä oli harjoittanut samaa ammattia. Ferruccio Lamborghini kuoli 76 vuoden ikäisenä vuonna 1993.
Lamborghinin autotehdas siirtyi Chryslerille vuonna 1987. Vuonna 1998 Volkswagen-yhtymä hankki Lamborghinin omistukseensa. Vuonna 2023 Lamborghinin vuosituotanto ylitti ensimmäisen kerran 10 000 kappaleen merkkipaalun. Tämä saavutus oli paljolti Urus-katumaasturin ansiota.
Härkää sarvista
Siinä on avaimet, tuokaa takaisin ennen iltaa. Mutta juodaan nyt vielä yhdet espressot! Näin lausahti Claudia Schneider maaliskuussa 2006. Paikka oli Italian Santa Agata ja Lamborghinin tehdas. Toimittajakollega Vesa Eskola oli järjestänyt Tuulilasille harvinaisen mahdollisuuden. Olimme pääsemässä Lamborghini Murcielagion rattiin. Larmela ajaisi ja Eskola kuvaisi.
Pihalla odottava Murcielago oli väriltään oranssi. Mitään lupalappuja ei tehty. Me vain lähdimme ajelemaan. Kokemus oli monestakin syystä tajunnanräjäyttävä. Hurjin juttu oli tietysti 6,2-litraisen V12-moottorin luonne ja ääni. Sairasta pauhua ei voinut välttää oikein mitenkään, sillä Murcielagomme oli avomallinen. Entäs se koneen luonne? Myrkyllinen, noin lyhesti sanottuna. Voimaa oli kuin jenkkikasissa, mutta kierrosherkkyys oli aivan toista luokkaa.
Italiassahan paistaa aina aurinko – eikö niin. Tuona maaliskuun päivänä alkoi kuitenkin sataa. Niinpä Larmela ja Eskola joutuivat sulkeisharjoituksiin, joissa tehtävänä oli kangaskaton pystyttäminen. Rätti oli huomattavan alkeellinen, mutta erittäin vaikeasti koottava. Lopulta homma onnistui, ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Pystyimme pitämään Lambon ojien välissä, vaikka välillä meinasi mopo karata käsistä. Kun kuvat oli saatu pakettiin, vein Eskolan Bolognan rautatieasemalle. Sitten ajoin vahingossa umpikujalle. Jouduin siinä sitten peruuttelemaan Lamboa muutaman sata metriä. Oli muuten jännää.
Kaikesta huolimatta pr-henkilö Claudia sai autonsa takaisin yhtenä kappaleena vähän ennen kello viittä.
