Lamborghini Countach LP500 – 50 vuotta sitten tuhoutuneen auton uudelleen syntyminen oli pikkupojan unelma

Geneven autonäyttely 11. maaliskuuta 1971 kello 10 aamulla. Verho vedetään pois Lamborghini Countach LP500:n päältä, ja koko autoileva maailma pysähtyy muutamaksi minuutiksi. Keltainen prototyyppi Bertonen osastolla aiheuttaa kohahduksen. Jokainen, joka on kiinnostunut autoista ja seurannut automaailman trendejä, tietää että tämän auton jälkeen mikään ei olisi enää entisellään. Niin radikaali Countach reilut 50 vuotta sitten oli.

Konseptin oli muotoillut Marcello Gandini, joka oli tosin totuttanut maailmaa kiilamaisiin muotoihin jo aiemmin. Saman miehen kynästä olivat syntyneet sellaiset virtaviivaiset muotoilututkielmat kuin Alfa Romeon Carabo (Pariisi 1968) ja Lancian Stratos Zero (Torino 1970). Mutta Countach vei geometriset muodot vielä astetta pidemmälle.

Monien mielestä maailma ei ollut nähnyt koskaan ennen tällaista ajoneuvoa. Edes vuotta aiemmin esitelty ja Paolo Martinin Pininfarinalle muotoilema Ferrari 512S Modulo ei ollut yhtä puhdas tutkielma.

Countach oli vapaa spoilereista, helmoista ja muista korin pullistuksista. Se oli rohkea keskisormen näyttö siihen asti hallinneita visuaalisia tapoja vastaan. Aggressiivinen muotokieli oli niin brutaalin toiminnallinen, että jo pelkästään sen takia Countach huokui ääretöntä karismaa. Se oli myös muodoiltaan jotain aivan muuta kuin veistoksellisen pyöreälinjainen Lamborghini Miura, jonka senkin Gandini oli muotoillut.

Äärettömän geometrinen: Countachin ensimmäisen prototyypin muodot ovat niin selkeät ja suoraviivaiset, että moni nykymuotoilija saisi ottaa niistä oppia.

Miuran seuraaja

Miura on Lamborghinin historiassa se kaikista suurin brändi-ikoni, mutta sen seuraajaksi tehty Countach on lähes yhtä tärkeä – eikä vähiten siksi, että se loi ne määritelmät, mihin Lamborghinin muotoilu yhä tänä päivänä nojaa.

Lamborghinilta puuttuu glamouria tihkuva kilvanajoon liittyvä historia, mutta autojen muotoilu on ollut niin selkää ja tiukkaan tulkittua, ettei millään toisella autovalmistajalla ole portfoliossaan mitään vastaavaa.

Innostus Countachia kohtaan Genevessä oli sen verran suurta ja ainutkertaista, että Ferruccio Lamborghinille ei jäänyt oikeastaan vaihtoehtoja. Countach olisi saatava sarjatuotantoon. Ja nopeasti. Osastolle oli jätetty jo runsaasti tilauksia. Rautaa on tunnetusti taottava, kun se on kuumaa.

Luotu liikkumaan: kiilamaisuus vain korostuu, kun Lambo on liikkeessä. Ja ne V12-moottorin äänet…

Kertautuu: geometriset muodot toistuvat upeasti lukuisissa yksityiskohdissa.

Keskimoottori – tietysti

Kun Countachia käytiin suunnittelemaan, moottori haluttiin luonnollisesti sijoittaa Miuran tapaan kuljettajan taakse. Miurasta poiketen tuo V12 haluttiin kuitenkin asentaa pitkittäin. Tästä tulee myös Lambojen mallimerkintä LP, eli longitudinale posteriore. Sitä on aina seurannut numerosarja, joka on kertonut moottorin koon.

Moottorin kokoa haluttiin myös kasvattaa. Miuran V12 oli 3,9-litrainen, mutta se oli saavuttanut jo suorituskykynsä rajat. Teho oli tuolloin – kuten yhä nykyäänkin – superautojen mittari kisassa muita merkkejä vastaan. Moottorin tilavuudeksi kaavailtiin viittä litraa, ja tehoa siitä oli tarkoitus ottaa yli 400 hevosvoimaa. Mallimerkintä olisi siis LP500.

Valitettavasti autoteollisuudessa asiat harvoin sujuvat suunnitelmien mukaan. Lamborghini oli taloudellisessa ahdingossa, ja vuonna 1972 Ferruccio Lamborghini joutui myymään traktorien valmistuksen Same Groupille. Autobisnekseen hän sai mukaansa sijoittajat Georges-Henri Rossettin ja René Leimerin.

Alkoi hektinen aikakausi, mutta toukokuussa 1972 Rossetti ja Leimer näyttivät vihreää valoa Countachille. Ainoa muutos oli se, ettei uuden moottorin kehittämiseen ollut rahaa. Niinpä päätettiin tyytyä tuttuun 3,9-litraiseen myllyyn.

Tuotantoversio LP400 esiteltiin vuoden 1973 Geneven näyttelyssä. Kyseessä oli todellinen luiska. Countach oli 4,14 metriä pitkä, 1,99 metriä leveä ja vain 1,07 metriä korkea. Akseliväli oli 2,45 metriä. Se sai kertaheitolla kaikki kilpailijat näyttämään vanhoilta.

Pelkistetyksi stailattu: ei kovin oiva ergonomialtaan, mutta tyyliltään erinomainen työpiste.

Kuolema

Ennen kuin uudet Lamborghini Countach LP400 -nimellä kulkevat autot voitiin homologoida, alkuperäisen prototyypin oli vielä kuoltava. Englannissa järjestetyssä Mira-testissä se ajettiin 50 km/h:n nopeudella 110 tonnin painoista betonilohkoa vastaan. Tämä lyhensi autoa puolella metrillä. Hylystä liikkuu muuten yhä edelleen paljon erilaisia huhuja. Jotkut sanovat sen seisseen sateessa Sant'Agatassa vuosikymmeniä. Toiset sanovat sen päätyneen tuntemattomalle keräilijälle Sveitsissä.

Totuus saattaa kuitenkin olla vielä jotain kokonaan muuta. Luotettavia lähteitä ei yksinkertaisesti ole. Sitäkään ei tiedetä varmasti, oliko viisilitraista moottoria edes koskaan olemassa muuten kuin paperilla. Myös siitä ollaan montaa mieltä, ajoiko Lamborghinin testikuljettaja Bob Wallace Countachin ensimmäisen prototyypin todella Geneven autonäyttelyyn sen ensi-iltaa edeltävänä iltana.

Saksittu: saksiovet ovat olleet Lamborghinin tunnuspiirre Countachista alkaen.

Ja jälleensyntymä

Historia on kuitenkin historiaa, ja joskus se on pakko jättää omaan arvoonsa. Puhutaan mieluummin hetki nykyajasta. Vuonna 2017 yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä Lamborghinien keräilijöistä, eräs vanhempi sveitsiläinen herrasmies, lähestyi Lamborghinin historiasta vastaavaa osastoa ja ehdotti LP500:n uudelleenrakentamista hänen omiin kokoelmiinsa.

Seurasi kuukausia kestäneet alustavat tutkimukset. Kukaan ei tiennyt, olisiko alkuperäisen prototyypin uudelleen rakentaminen alkuperäistä vastaavaksi edes mahdollista. Lopulta konsultoituaan vielä elossa olevia vanhempia insinöörejä - ja hieman tuurinkin kautta - Lamborghinin työntekijät löysivät vanhat suunnitelmat. Lisäksi he onnistuivat vakuuttamaan Pirellin valmistamaan uudelleen alkuperäiset Cinturato CN12 -renkaat.

Käynnistynyt rakennusprojekti oli kuitenkin vielä suurempi kuin kukaan osasi aavistaa. Aikaa siihen kului lopulta kaikkiaan noin 25 000 työtuntia. Runko hakattiin esimerkiksi käsin perinteisellä italialaisella valmistustavalla. Jo se yksistään vaati kuukausien työn. Sisustus rekonstruoitiin alkuperäisten valokuvien avulla originaalia vastaavaksi.

Auton tekniikan restaurointi oli onneksi hieman helpompaa, ja kaikki uudelleenrakennetun auton mekaaniset osat ovat nyt joko alkuperäisiä varaosia, entisöityjä osia tai alkuperäisten spesifikaatioiden mukaan uudelleen valmistettuja osia. Ja kun tämä projekti on kerran tehty, Lamborghini voi periaatteessa toimittaa nyt Countachin koko voimansiirron varaosana tehtaalta. Ainoa isompi haaste oli enää siinä, ettei 5-litrainen V12 ollut käynniltään maailman tasaisin – paljon viritystyötä tarvittiin vielä.

Arvostettu: italialaiset osaavat, ja kilpailu Bertonen sekä Pininfarinan kesken auttoi pitkään näitä molempia arvostettuja designstudioita.

Sävähdyttävä kokemus

Seisomme pimeässä yössä ja heikosti valaistussa hallissa Sant'Agatan teollisuusalueella hieman Lamborghinin tehtaiden ulkopuolella. Edessämme seisoo tuo uudelleen syntynyt Lamborghini Countach LP500.

Vielä lähes 52 vuotta Geneven ensiesittelynsäkin jälkeen auto on kuin ihme, toiselta planeetalta laskeutunut ufo. Sydän jättää lyönnin väliin. Suusta ei tule sanoja. Kyseessä on taideteos, joka on verrattavissa Leonardo da Vincin maalaamaan Mona Lisaan tai Michelangelon veistämään Daavidiin.

Auton muodot ovat kestäneet aikaa paremmin kuin hyvin. Saksioven – sekin Countachista alkanut perinne – avaaminen paljastaa vähintään yhtä futuristisen ohjaamon. Kaikki on äärimmäisen pelkistettyä.

Konseptiautot ovat tietysti aina konsepteja, niissä on paljon vapauksia. Istuminen kaarevalle mustalle kuljettajan istuimelle on elämys. Tämä jakkara voisi yhtä hyvin olla designhuonekalu jonkun trendikkään italialaisen firman tiloissa. Pudottautuminen Countachin sisälle vaatii tosin ensin omat pienet ponnistelunsa, koska auto on niin äärettömän matala.

Keskikonsoli on korkea, kuski istuu kuin kaukalossa. Ergonomia ei ole paras mahdollinen, mutta missäpä tuon ajan autossa se olisi… etenkään italialaisessa autossa.

Ratti on futuristinen, nappuloita ei tuohon aikaan vielä harrastettu. Vaihdekeppi on korkealla keskikonsolin päällä. Nopeusmittaria tirkistellään ratin läpi. Kaikki muu tärkeämpi tieto näkyy kojelautaan keskikonsolin oikealle puolelle sijoitetuista pienemmistä mittareista. Kaikki on todella pelkistettyä, suorastaan askeettista.

Ei mitään vinkumista

Auton käynnistäminen aiheuttaa lisää kylmiä väreitä. Nykyään sitä on jo lähes tottunut siihen, ettei auton käynnistäminen luo juuri mitään ääniä – elämyksestä puhumattakaan. Countachin viisilitrainen V12 on toista maata. Se herää ärähtäen. Lambojen käyntiääni on aina ollut maskuliinisempi kuin Ferrareissa. Ilman täyttää myös tuoksu, jota ei uusissa autoissa enää ole. Kuten sanottua, Lamborghinilta puuttuu menestyksekäs kilpa-autohistoria, mutta ilmassa leijuu silti korkeaoktaaninen tunnelma.

Emme valitettavasti pääse ajamaan LP500:lla, mutta jo sen näkeminen ja koekäynnistys liikkeessä aiheuttavat lisää värähdyksiä. Auton kiilamaisuus ja terävän kantikkaat linjat puhuttelevat yhä – ja varmaan ainiaan. Niin erilainen se on.

Saman koki myös kyseinen sveitsiläinen herrasmies, jonka kokoelmissa auto siis nykyään on. Hän näki auton ensi kertaa valmiina syksyllä 2021 Villa d’Esten klassikkonäyttelyssä. Toki hän oli ollut koko ajan yhteydessä tehtaaseen ja ajan tasalla siitä, missä auton valmistuksessa mentiin. Silti lopputulos yllätti hänetkin. Sanat puuttuvat häneltäkin, mutta lopulta hän kuvaili hetkeä näin:

”Tunne oli sama kuin Geneven autonäyttelyssä 1971, kun näin alkuperäisen konseptin. Olin taas kuin pikkupoika. Olen koko ajan unelmoinut, että joskus omistaisin vielä tuon kyseisen auton.”

Upeaa, miten unelmat voivat käydä joskus toteen.