Maailma näytti synkältä kahden nuoren miehen mielissä loppukesästä.

Apu-lehti kertoi elokuussa, kuinka 23-vuotias Jukka-Pekka Vironen ja 21-vuotias Axel Hellström olivat kovassa paikassa. Ystävykset olivat saaneet kuulla, että EU-lähtöinen lakiuudistus oli muuttamassa kaupallisen kalastuksen rakenteita tavalla, joka vaarantaisi suuria satsauksia tehneen kaksikon elinkeinon harjoittamisen.

Hallitus oli hyväksynyt kesäkuussa lakiesityksen lähettämisen eduskunnan hyväksyttäväksi. Esityksessä kalastajat saisivat toimijakohtaisen kalastuskiintiön vuosien 2011–15 aikana saavutetun saalishistorian perusteella. Koska Vironen ja Hellström aloittivat toimintansa vuoden 2016 alussa Tanskasta ostetulla troolarilla, kalastajilla tai aluksella ei ollut saalishistoriaa. Ostettu alus olisi jäänyt rantaan toimettomana tammikuusta 2017 alkaen.

Käytännössä kaksikon ainoaksi vaihtoehdoksi olisi jäänyt toisen yrityksen saalishistorian ostaminen. 400 000 euron investointien jälkeen uudet sijoitukset olisivat olleet mahdottomia.

Asiassa tapahtui yllättäen merkittävä käänne.

Eduskunta hyväksyi lain 25. marraskuuta, mutta siihen oli tehty oleellisia muutoksia – nyt myös 2016 aloittaneet kalastajat saavat saalishistoriaa. Kalastajat saivat saalishistorian 2016 alkuvuodesta lokakuun loppuun. Uudessa mallissa yhtälöön lasketaan samalla kaavalla vielä kaksi vastaavaa saalisvuotta.

Jukka-Pekka Vironen kertoo olevansa tyytyväinen muutoksiin. Nyt heillä on mahdollista jatkaa yritystoimintaansa.

– Tämä on ollut suuri helpotus. Olemme saaneet hyvin kalaa, mutta kaikki tuotot on laitettu velan lyhennyksiin – vain kämpän vuokra ja joku tankki bensaa on niistä rahoista maksettu, hän selvittää.

Uhkakuvat velkahelvetistä ja työttömyydestä poistuivat muunnellun lakiesityksen ansiosta.

– Stressitaso laski aika hurjasti, kun epävarmuustekijä poistui. Nyt uskaltaa tehdä lisäinvestointeja. Motivaatio on aivan eri tasolla. On eri asia herätä aamulla, nyt hyppään kuin vieteri sängystä ylös.

Vironen uskoo, että hänen ja Hellströmin taistelu kannatti – myös Apu-lehdessä. Kaksikko sanoo kuulleensa viestejä, että myös mediahuomiolla oli merkittävä vaikutus lakiesityksen muokkaantumiseen.

– Uskon, että Apu-lehden jutulla oli suuri vaikutus. Kuulimme eri paikoista, että se olisi herättänyt myös ministeriössä keskustelua. Kaksi muutakin mediaa kirjoitti asiasta, mutta muut eivät hiillostaneet sillä tavalla ministeriä ja virkamiehiä kuin Apu, Vironen arvioi.

– Kun luimme jutun, nyökkäilimme Axelin ja Axelin isän kanssa, että nyt saattavat lähteä pyörät pyörimään.

Vironen yllättyi Apu-lehden jutun luettuaan, että Suomen ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén esitti artikkelissa näkemyksiä, joissa hän myönsi, ettei lakiuudistus ole täysin ongelmaton.

– Ministeri Kimmo Tiilikaisen vastaukset lähinnä lisäsivät tuskaa, mutta Sahlsténin näkemys oli yllättävä veto, sillä ne olivat eri linjassa kuin esimerkiksi Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordaksen puheet.

Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousneuvos Risto Lampinen oli merkittävässä roolissa lakiuudistuksen muuttamisessa uusien kalastajien eduksi.

Kalastajien ikärakenteen vanhentuminen oli herättänyt huolta kalastuspiirien juhlapuheissa, mutta alkuperäisessä lakiesityksessä sanat ja teot eivät kohdanneet.

– Asiaan tuli silloin vain yleisiä kommentteja, mutta myöhemmin  loppukesällä saimme useita yhteydenottoja, Lampinen sanoo.

Asia oli ollut jo aiemmin esillä, mutta Lampinen kertoo, että lakiesitykseen ehdotettiin muutoksia syyskuun alussa, kun eduskunta aloitti lakiesityksen käsittelyn.

Artikkeli Virosesta ja Hellströmistä julkaistiin 18. elokuuta Apu-lehdessä 33/16.

– Teimme arvion näiden kahden kalastajankin tapauksen tietäen. Virosen ja Hellströmin tapaus oli keskeinen, joka teilläkin oli lehdessänne. Se oli voimakkaasti esillä julkisuudessa. Ehkä ministeriössäkin heidän tarinansa oli luettu. Mutta haluan korostaa, että asiaan vaikutti erityisesti kokonaisuus ja muutkin kuin vain heidän tarinansa.

Lampinen korostaa, että päätöksen tärkein vaikutin oli oikeudenmukaisuus.

– Ratkaisun tekeminen oli siten eduskunnan käsittelyssä. Se päätyi kannattamaan viime vuosina kalastuksensa aloittaneiden kannalta myönteistä ratkaisua. Mielestäni on hyvää hallintoa, että pyritään mahdollisimman oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.

Ratkaisu ei ole tyydyttänyt kaikkia. Suomen ammattikalastajaliiton blogissa löytyy nimetön kitkeränsävyinen kirjoitus ”Maraton muuttui pikajuoksuksi”, jossa kritisoidaan sitä, että lakiesityksen pykälät muuttuivat viime hetkillä.

”Pitkään alalla olleet yrittäjät eivät varmaan kiittele ministeriön ja eduskunnan lipsumista saalishistorian osalta, uudemmat toimijat saavat ilmaista saalishistoriaa,” blogissa todetaan penseästi.

Risto Lampinen on sitä mieltä, ettei aina voi mennä enemmistön ehdoilla.

– Sellaista mallia ei ole, joka tyydyttäisi täysin kaikkia osapuolia tai siinä ei olisi lainkaan väliinputoajia. Enemmistö vastusti lakiesityksen muuttamista, mutta asiassa painoi oikeudenmukaisuus. Pidempään alalla olleiden kalastajien kohdalla muutoksesta tulee noin 0,5–3 prosentin ja lohenkalastuksessa noin 5 prosentin vähennys käyttöoikeuteen ja sen mukaiseen kiintiöön, mutta koska vasta-alkajalle on valtavan suuri merkitys lasketaanko hänelle kolmen vuoden kalastushistoria vai saako hän vain yhden tai kahden vuoden historian, päätimme toimia näin.

Lampinen kertoo, että lakimuutoksessa oli aikataulupaineita, mutta kokee, että lakiesityksen muutoksissa toimittiin kestävin perustein.

– Kun laki on nyt hyväksytty ja olen saanut etäisyyttä lainvalmistelun työstressiin, koen, että tulimme tehneeksi oikean ratkaisun. 

Alkuperäisen Apu-lehden jutun Virosen ja Hellströmin vaikeuksistä voit lukea tästä linkistä

Teksti Samuel Savolainen Kuva Petri Mulari