Jukka-Pekka Virosella, 23, ja Axel Hellströmillä, 21, on ollut sama unelma pikkupojasta alkaen. Se on yrittäjänä toimiminen.
Molemmilla on nuoresta iästään huolimatta vuosien kokemusta kalastamisesta. Vironen on tehnyt töitä suomalaisella troolilaivalla kolme vuotta, joista vuoden päällikkönä. Hellströmillä on troolikalastuskokemusta samalta laivalta. Hiljalleen ystävyksille kypsyi ajatus rakentaa jotain omaa.
Unelmansa toteuttamiseksi Vironen ja Hellström lähtivät kiertämään Tanskaa. He etsivät internetin meklarisivustoilta sopivia aluksia, jotta voisivat aloittaa yritystoiminnan Kaskisen saarella, Pohjanmaan maakunnan länsirannikolla.
Laiva, jossa parivaljakko oli työskennellyt, olisi ollut ostettavissa, mutta sen hinta osoittautui mahdottoman korkeaksi. Oli etsittävä toinen polku ammattikalastusyrittämiseen.
Sopivaa alusta ei meinannut löytyä etsinnöistä huolimatta Tanskastakaan. Pohjois-Jyllannissa sijaitsevasta Fredrikshavnista palatessaan pojat päättivät vielä käydä Göteborgissa tarkastamassa yhden potentiaalisen aluksen. Maaliskuun lopulla kirjoitettiin kauppakirjat noin 270 000 euron hintaan.
Haave omasta yrityksestä oli toteutunut.
Pian Vironen ja Hellström saivat kuitenkin kuulla, että EU-lähtöinen lakiuudistus tulisi muuttamaan olemassa olevia kaupallisen kalastuksen rakenteita merkittävästi. Muutos astuisi voimaan vuoden 2017 alusta lähtien. Hallitus on jo hyväksynyt kesäkuussa esityksen lähettämisen eduskunnan hyväksyttäväksi.
Uuden lakiesityksen mukaan jokainen kalastaja saisi toimijakohtaisen kiintiön, jotka jaetaan aiemman, vuosien 2011–2015 aikana saavutetun saalishistorian perusteella nykyisen kalastuskiintiön sijaan. Käytännössä kukin kalastaja saa saalishistoriaan perustuvan promilleosuuden, joka muutetaan vuosittain kiloiksi ja tonneiksi Suomelle myönnetyn kalastuskiintiön perusteella.
Koska Vironen ja Hellström aloittivat toimintansa tänä vuonna Tanskasta ostetulla troolarilla, ei kalastajilla tai aluksella ole saalishistoriaa. Siten kaksikolla ei myöskään ole oikeutta kalastaa ammatikseen, elleivät he ostaisi joltain toiselta yritykseltä saalishistoriaa käyttöönsä. Vironen ja Hellström eivät osaa arvioida absoluuttista summaa, mutta arvioivat niiden liikkuvan puolesta miljoonasta eurosta miljoonaan euroon.
Se merkitsee sitä, että ystävysten kalastusyritys uhkaa loppua heti alkuunsa. Karulla tavalla on selvinnyt, miksi uusia troolikalastajia ei ole lähtenyt alalle ponnistamaan tyhjästä eteenpäin.
Uhkakuva on synkeä: tammikuusta alkaen heidän Milton-niminen troolarinsa on vaarassa jäädä rantaan toimettomana.
– Jos lakiuudistus menee suunnitellusti läpi, sillä tavalla tässä käy, Vironen huokaa.
Nuoret kalastajat ovat maksaneet pettymyksestään yrittämisen kaatumiseen byrokratian mahdottomuuteen kovan hinnan.
400 000 euroa maksaneet sijoitukset aluksen hankintaan, kunnostamiseen ja kalastuslisenssiin ovat valumassa hukkaan. Uhka työttömyydestä kovat velat niskassa aiheuttaa tietysti huolta.
– Kiukkuiseksi tämä on vetänyt ja välillä on työkaluja lennellyt konehuoneessa. Nyt ei ole auttanut muu kuin lähteä kovaa kyytiä kalastamaan ja minimoimaan tappiot.
Vironen ja Hellström kalastavat silakoita turkisrehuksi. Kalustoa heillä ei ole riittävästi elintarvikekalan kalastamiseksi.
– Lähdimme tähän koska luulimme, että Suomessa olisi mahdollisuuksia yrittää. Suomessa on iso silakkakiintiö, ja tällä hetkellä vain noin 75–80 prosenttia kiintiöstä kalastetaan, Vironen sanoo ja ihmettelee, miksi ylijäävästä kiintiön osuudesta ei liikenisi esimerkiksi heidän käytettäväkseen, kun maakohtaisesta silakkakiintiöstä kuitenkin jää osa kalastamatta.
Ei ole salaisuus, että suomalaisten ammattikalastajien keski-ikä on noussut korkeaksi. Vuonna 2010 tehdyn maa- ja metsätalousministeriön selvityksen mukaan suurin osa kalastajista on 45–65-vuotiaita.
Aiheesta puhuttiin myös Suomen ammattikalastajien liitto SAKL ry:n järjestämällä jokiristeilyllä Porin SuomiAreenan yhteydessä. Siellä peräänkuulutettiin myös, kuinka alalle tulisi saada nuoria jatkamaan vanhenevan kalastajakunnan työtä. Samaa viestiä toisti Ammattikalastajaliiton hallituksen kesäkokouksen julkilausuma vielä viime viikonloppuna 14.8.
Paikalla Porissa olivat myös Jukka-Pekka Vironen ja Axel Hellström.
Vironen päätti astua perustellun huolensa kanssa esiin. Hän esitti kriittisen puheenvuoron: ”Miten on mahdollista, että alalle voi tulla vain ostamalla olemassa oleva yritys suurella rahalla?”
– Axel seurasi kuulijoiden reaktioita ja sanoi virkamiesten kiusaantuneen. Sen huomasi, ettei tällaisia asioita julkisuuteen mielellään haluttaisi, Vironen kertoo.
– Ministeri Kimmo Tiilikainen vain totesi, että tulitte pojat ostaneeksi paatin väärästä maasta.
Virosen puheenvuoroa ei löydy Suomen ammattikalastajaliiton verkkosivujen tiedotteesta, jossa kerrottiin sinisestä biotaloudesta käydystä keskustelusta ja leppoisasta risteilytunnelmasta. Virosen kriittisiä kysymyksiä ei mainittu.
– Kaikki tietävät, miten tärkeää olisi, että kalastajien ikärakennetta nuorennettaisiin. Totuus ja korulauseet ovatkin sitten kaksi eri asiaa, Vironen lataa.
Uudessa lakiuudistuksessa neljä prosenttia kalastuskiintiöistä jaetaan aloitteleville kalastajille. Se ei kuitenkaan koske troolikalastusta – eli se ei helpota Virosen ja Hellströmin tilannetta lainkaan.
Suomen ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén muistuttaa, että toimijakohtaiset kalastajakiintiöt ovat käytäntönä jo monessa maassa, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa.
Yhtenä lähtökohtana lakiuudistukselle on ollut markkinatasapainon aikaansaaminen niin, että kalaa tulisi tasaisemmin myytäväksi kolmelle suurimmalle kalateollisuudelle – jalostettavaksi elintarviketeollisuudelle, turkistalousrehuksi tai kalajauhoksi.
Lakiuudistuksen taustalla pyritään välttämään esimerkiksi kilpakalastusta ja turvaamaan kalakannan kestävyyttä. Ylitarjonnan välttämisestä seuraa kuitenkin Sahlsténin arvion mukaan todennäköisesti kotimaisen kalan hinnan nousu.
– Lakiuudistuksen myötä kalastusyrittäjät voivat ajoittaa kalastuksen ja miettiä mikä on taloudellisesti kannattavinta, Sahlstén selvittää.
Jo nyt ulkomaiset yritykset ovat tarjonneet ostavansa suomalaisia kalastusyrityksiä saalishistorioineen, kuten selviää SAKL ry:n Ammattikalastus 2015 -raportista. Kun siirrytään toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin, tuleeko lakiuudistus aiheuttamaan myös sen, että isot – mahdollisesti ulkomaiset – yritykset tulevat syömään jollakin aikavälillä pienet tieltään pois?
– Se on tietysti mahdollista. Jollain aikavälillä tällaista voi tapahtua, koska kalastajaväki on ikääntynyttä ja omistajavaihdoksia todennäköisesti tulee lisää. Silloin nähdään kiintiöiden hintataso. Aikaisemmin on vaikeaa arvioida missä niiden arvo tulee liikkumaan.
Sahlstén myöntää, ettei lakiuudistus ole täysin ongelmaton. Kalastuksesta tulee entistä voimakkaammin suljetun piirin ala.
– Mielipiteitä on yhtä paljon kuin kalastajiakin ja jokaisessa asiassa on hyviä ja huonoja puolia. Jokin järjestelmä on kuitenkin oltava ja väistämättä joku kärsii siitä, Sahlstén pyörittelee.
– Huono puoli on, että ala muuttuu entistä suljetummaksi. Hyvä puoli taas on se, että kalastaja voi päättää koska kalastetaan. Kun puhutaan kannattavuudesta, oikealla ajoituksella saa paremman hinnan.
Sahlstén ymmärtää myös Virosen ja Hellströmin näkökannan, vaikka ihmettelee, miten lakiuudistus on voinut tulla ystävyksille uutisena. Maa- ja metsätalousministeriö kun tiedotti jo heinäkuussa 2015 valmistelevansa toimijakohtaisten kiintiöiden käyttöönottoa osana EU:n yhteisen kalastuspolitiikan kansallista toimeenpanoa koskevaa hallituksen esitystä.
– Uusille toimijoille kynnys tulla alalle on korkea ja se on tietysti hankalaa. On kuitenkin ymmärrettävä, että jos uusia tulee, joudutaan ottamaan vanhoilta pois. Hallinnollisesti vastuu siirtyy toimijoille, koska omasta kiintiöstä kalastaminen suoristaa byrokratiaa. Mutta eduskunta sen päättää, meneekö laki läpi. Valmistelu on kuitenkin ollut avoin ja kaikki ovat päässeet kertomaan näkemyksiään, Sahlstén sanoo.
Virosta ja Hellströmiä hämmentää erityisesti se, että vaikka he vuokraisivat kalastuskiintiöt, se kasvattaisi vuokraavan yrityksen eikä vuokraajien saalishistoriaa.
– Vanhat yrittäjät saavat tällä systeemillä itselleen eräänlaisen eläkesäätiön, toisin sanoen ikuisen rahantekovälineen. Näin tietyt yritykset saavat hallita Suomen kalastusta vuosikymmeniä eteenpäin. Se on huolestuttavaa nuorten kalastajien näkökannalta, kalastajat kummastelevat.
Vironen ja Hellström eivät kuulu Suomen ammattikalastajien liittoon, koska kokevat, että liitto ei aja heidän asiaansa.
– SAKL:n toimitusjohtaja Kim Jordas käytännössä sanoi meille, että ei uusille kalastajille voi ruveta antamaan kiintiöistä, koska vanhat kalastajat alkavat marisemaan. Käytännössä siis ajetaan vain tietyn porukan etuja, Vironen ihmettelee.
Kun Viroselta ja Hellströmiltä kysyy, onko kalastuspiireissä esiintynyt uuden lakiuudistuksen vuoksi vastarintaa, pojat katsovat troolarinsa messissä toisiaan hölmistyneinä.
– Ei kukaan ota meitä vakavasti, koska suuri osahan hyötyy tästä. Tämä on niin ainutlaatuinen tilanne. Ei Suomessa ole juuri lainkaan nuoria troolikalastajia. Väitän jopa, että alle 25-vuotiaat voi laskea yhden käden sormin. Eikä se ole kovin suuri ihme.
Tulevaisuus on epätietoisuuden peitossa.
– Ainoa mahdollinen ratkaisu on laittaa alus myyntiin ja toivoa, että joku ostaa sen. Tuntuu aika lohduttomalta.
_
Ministeri: ”Hyöty haittaa suurempi”
Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, mitkä ovat tärkeimmät perusteet lakiuudistuksen takana?
”Silakan, kilohailin ja lohen toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskevan lakiehdotuksen tavoitteena on parantaa yritysten mahdollisuuksia suunnitella ja ajoittaa kalastustoimintansa siten, että se vastaisi nykyistä paremmin markkinoiden kysyntään. Tämä mahdollistaisi kalasta saatavan tuottajahinnan nousun ja elinkeinotoiminnan kannattavuuden parantumisen. Esimerkiksi silakan troolikalastajat voisivat päättää milloin lähtevät kalastamaan ja miten oma toimijakohtainen kalastuskiintiö hyödynnetään. Nykyinen yritysten välinen kilpajuoksu kaikille yhteisen kalastuskiintiön käyttämiseksi loppuisi. Vastaavista järjestelmistä on hyvät kokemukset Pohjoismaissa, muissa Itämeren maissa sekä maailmanlaajuisesti.
Lakiehdotus sisältää myös erityiset menettelyt aloittavien yrittäjien alalle tulon kannustamiseksi ja toimintaedellytysten turvaamiseksi niissä kalastusmuodoissa, joissa uutta järjestelmää ei otettaisi käyttöön. Aloittava kaupallinen kalastaja voisi sen perusteella saada pienet kalastuskiintiöt silakan tai lohen rysäkalastukseen, joka on perinteinen alalle tulon kanava. Verkkokalastukseen ei jatkossakaan tarvita toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä, koska lakiehdotuksen mukaan sille varataan riittävät kaikille yhteiset kalastuskiintiöt.”
Jaatteko näkemyksen, että kalastuksesta ollaan tekemässä uuden lakiuudistuksen myötä entistä suljetumpi ala?
”Kaupallinen kalastus on haastava elinkeino, jossa toimitaan luonnon ja julkisen vallan asettamilla ehdoilla. Esim. silakan troolikalastuksen aloittaminen vaatii jo nyt merkittäviä investointeja kalastusalukseen ja pyydyksiin sekä osaavaan miehistöön. Euroopan unionin yhteinen kalastuspolitiikka on lisäksi asettanut kapasiteettikaton jäsenvaltioiden kalastuslaivastolle, koska Euroopassa on liikaa kalastuskapasiteettia. Näin ollen uutta kalastusalusta ei voi rekisteröidä ennen kuin sen omistaja on hankkinut riittävän kapasiteettitilan Suomen kalastusalusrekisteristä esimerkiksi ostamalla jo rekisteröidyn kalastusaluksen.
Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttöönotto nostaa jonkin verran kynnystä ryhtyä kaupalliseksi kalastajaksi. Järjestelmän hyödyt ovat kuitenkin merkittävästi suurempia kuin siitä aiheutuvat haitat.”
Hallitus on halunnut edesauttaa yrittäjyyttä, mutta lakiuudistuksessa siirryttäisiin kansallisista kalastuskiintiöistä toimijakohtaisiin kiintiöihin. Tällä nuorten kalastajien – joilla ei ole kertynyt aiempaa saalishistoriaa – pääseminen yrittäjiksi alalle tehdään mahdottomaksi, ellei osteta kovalla rahalla jo olemassa olevia yrityksiä?
”Yrittäjyyden edistäminen on hallituksen erittäin tärkeä tavoite. Myös tämä lakiehdotus on tärkeä askel yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi, kuten edellä on selostettu.
Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamisen perusteet on järjestelmän käyttöönoton kannalta tärkein elementti. Perusteista on keskusteltu alalla monen vuoden ajan ja pyydetty alan toimijoilta näkemyksiä niistä. Suurimman kannatuksen on saanut ehdotus siitä, että perusteena käytetään kalastusyritysten saalishistoriaa.
Kalastuselinkeinon suurempia ongelmia on kalastajakunnan korkea keski-ikä ja alhainen rekrytointitaso. Näin ollen jokainen nuori kalastaja on enemmän kuin tervetullut alalle. Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttöönotto nostaa kynnystä alalle tulolle, koska jatkossa on myös investoitava toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin. Toisaalta uusi järjestelmä antaa juuri nuorille kalastajille varmuuden paremmista toimintaedellytyksistä. Nuori kalastaja voi käyttää hankkimansa toimijakohtaisen kalastuskiintiön myös vakuutena investoinneille. Tämä helpottaa nykyisten kalastusyritysten sukupolvenvaihdoksia, ja voi tuoda nuoria kalastajia niiden omistajiksi.
Nuorten kalastajien alalle tuloa ei kuitenkaan voida edesauttaa nykyisten kalastusyritysten kustannuksella, esimerkiksi antamalla nuorille kalastajille toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä troolikalastukseen ilman saalishistoriaa. Tämä heikentäisi olemassa olevien kalastusyritysten toimintaedellytyksiä.”
Olitte mukana keskustelemassa Porin SuomiAreenan yhteydessä järjestetyllä jokiristeilyllä, jossa peräänkuulutettiin, että alalle pitäisi saada nuoria jatkamaan vanhenevan kalastajakunnan työtä. Olivatko nämä vain kauniinkuuloisia korulauseita, mikäli sanat ja käytäntö uuden lakiesityksen mukaan eivät kuitenkaan näiltä osin toteudu?
”Kuten edellä on tuotu esille lakiehdotuksen tavoitteena on elinkeinotoiminnan kannattavuuden parantaminen, joka myös hyödyttää nuoria alalle tulevia kalastajia.” ●
Teksti Samuel Savolainen Kuvat Petri Mulari
Juttu on julkaistu Apu-lehden numerossa 33/2016
