Lääkemäärä kasvaa helposti, jos käy monilla lääkäreillä – Ikääntyminen lisää haittariskejä
Yhä useampi ikääntynyt tarvitsee sairauksiinsa monia lääkkeitä samanaikaisesti. Lääkelista on tärkeää pitää ajan tasalla, sillä monilääkitys lisää haittojen ja yhteisvaikutusten riskiä.
Yli kolme neljästä 65–85-vuotiaasta on monisairas eli potee vähintään kahta pitkäaikaista sairautta, vammaa tai toiminnanvajausta. Kun sairaudet lisääntyvät, lääkkeiden määrä kasvaa herkästi monilääkitykseksi. Se tarkoittaa, että käytössä on vähintään viisi lääkettä samaan aikaan. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tilastoista selviää, että toissa vuonna yli viidesosa 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista osti vähintään kymmentä lääkevalmistetta neljän kuukauden aikana.
Geriatrian professori Esa Jämsenin mielestä monilääkitys on monesti paikallaan sairauksien hoidossa. Samalla se kuitenkin altistaa lääkkeiden haitoille ja niiden yhteisvaikutuksille.
Esimerkiksi verenohennus- ja tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö lisää tunnetusti verenvuotoriskejä. Esa Jämsen korostaakin lääkevalintojen tärkeyttä.
– Kun käytetään monia lääkkeitä, lääkevalintojen merkitys korostuu, jotta haitoilta vältyttäisiin.
Ikäihmiset ovat erityisen alttiita lääkehoidon ongelmille. Yksi syy tähän on kehon koostumuksen muutos. Vanheneva keho rasvoittuu, ja sen vesipitoisuus vähenee. Tällöin vesiliukoisten lääkkeiden pitoisuus elimistössä kasvaa ja sinne kertyy rasvaliukoisia lääkkeitä. Lisäksi monien lääkkeiden vaikutusaika pitenee, koska munuaisten kyky poistaa lääkeaineita elimistöstä heikkenee.
Aina lääkehaittoja ei edes tunnisteta, koska samankaltaiset oireet ovat ikääntyneillä muutenkin yleisiä. Esimerkiksi väsymys, huimaus, ummetus ja kuiva suu ovat ikäihmisillä tavallisia vaivoja.
Omat lääkkeet ja niiden vaikutukset on syytä tuntea. Kartoittamisessa voi auttaa yli 65-vuotiaille suunniteltu lääkehoidon onnistumisen tarkistuslista Lotta, jonka saa netistä (fimea.fi) tai apteekista. Tarvittaessa listaa kannattaa käydä läpi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Oman voinnin seuranta on erityisen tärkeää, jos käyttää kipu-, nesteenpoisto-, verenohennus-, uni- ja nukahtamislääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä. Alttius kaikenlaisille lääkevaikutuksille kasvaa ikääntymisen ja toimintakyvyn laskun vuoksi. Siksi hyvin siedettykin lääke voi aiheuttaa yllättäviä haittoja. Jos niitä ei tunnisteta, oireita voidaan hoitaa uudella lääkkeellä, jolloin lääkemäärä kasvaa edelleen.
Myös pitkäaikaissairaudet saattavat vahvistaa tai heikentää lääkkeiden vaikutuksia. Muun muassa verenpainetauti ja diabetes heikentävät munuaisten toimintaa ja lääkkeiden poistumista elimistöstä.
Monilääkityksen haittariskit lisääntyvät myös silloin, kun usea lääke vaikuttaa samaan tapaan. Esimerkiksi monet niin sanotut antikolinergiset lääkkeet voivat yhteiskäytössä aiheuttaa vakaviakin haittoja, kuten sekavuutta, aistiharhoja, huimausta ja kaatuilua. Antikolinergit vaikuttavat hermovälittäjäaine asetyylikoliiniin, ja niitä käytetään muun muassa virtsanpidätysvaivojen, masennuksen ja Parkinsonin taudin hoidossa.
”Joskus iäkkään potilaan hoidossa voidaan joutua hakemaan lääkehyötyjä myös joidenkin haittojen uhalla.”
Lääkemäärä voi kasvaa helposti suureksi, jos potilas käy useiden lääkärien vastaanotoilla. Samaan saattaa johtaa se, että hoidossa keskitytään yksittäisiin sairauksiin ja niiden hoitosuosituksiin, jolloin kokonaistilanne unohtuu. Samalla lääkityksiin liittyvät riskit lisääntyvät.
Esa Jämsenin mielestä yleislääkärien laaja ammattitaito sopii monilääkityksiä käyttävien ikäihmisten hoitoon.
– Yleislääkärit hoitavat paljon ikääntyneitä, ja he ovat tottuneet pohtimaan näiden hoitoa.
Lääkärien lääkevalintoja tukevat sähköiset tietokannat, jotka antavat tietoa lääkehaitoista ja yhteisvaikutuksista. Tietokannoista saa selville esimerkiksi, mitkä lääkkeet voivat aiheuttaa ummetusta. Haittariskityökalu voi myös varoittaa kokonaislääkityksen haittakuormasta. Ikäihmisille sopivista ja vältettävistä lääkkeistä kertoo Fimean Lääke 75+ -tietokanta.
Monilääkityksessä pyritään rakentamaan hyvää elämänlaatua tukeva hoitokokonaisuus. Lääkärin on tiedettävä, mitä potilas hoidolta toivoo. Näin hän pystyy tekemään yksilöllisen hoitosuunnitelman, jossa pidetään käytössä hyödylliset lääkkeet ja lopetetaan epätarkoituksenmukaiset hoidot.
Lääkevaikutuksia on aina tärkeää seurata. Hoidon ongelmista pitää kertoa lääkärille, jotta hän voisi miettiä vaihtoehtoisia valmisteita. Myös apteekit tarjoavat palveluinaan lääkehoidon arviointia ja laajempaa lääkehoidon kokonaisarviointia, joita tekevät erityispätevyyden opiskelleet farmaseutit ja proviisorit.
Apteekkiarviot ovat Jämsenin mielestä kuitenkin ongelmallisia, koska apteekeilla ei ole riittäviä tietoja potilaan sairaushistoriasta ja terveydentilasta.
– Lääkäri tuntee potilaan historian ja tietää, miksi lääke on valittu, ehkä kokeilujen kautta. Joskus iäkkään potilaan hoidossa voidaan joutua hakemaan lääkehyötyjä myös joidenkin haittojen uhalla.
Mahdollisesti sopimattomia lääkityksiä puretaan vain lääkärin määräyksellä ja seurannassa. Tämä tapahtuu yleensä hitaasti yksi valmiste kerrallaan, jotta lopetuksen vaikutukset tunnistetaan. Omatoimisella lääkityksen säädöillä voi olla vakavia seurauksia.
– Esimerkiksi monien pitkäaikaissairauksien lääkkeiden hyötyä ei huomaa heti, mutta lääkkeen pois jättäminen voi johtaa sairauden vaikeutumiseen ja ehkä sairaalahoitoon, Jämsen varoittaa.
”Lääkitys olisi syytä tarkistaa aina, kun vaihtaa hoitopaikkaa tai kotiutuu sairaalasta.”
Ajantasainen lääkityslista on kaikille tärkeä, mutta etenkin ikäihmisten kannattaa pitää se mukanaan. Käytössä olevien lääkkeiden lista voi ehkäistä virheitä terveydenhuollossa ja säästää aikaa vaativilta selvityksiltä, sillä tieto lääkityksistä voi olla hajallaan eri tietojärjestelmissä. Osa tiedoista voi olla myös vanhentuneita.
Laajat ajantasaiset lääkityslistat valmistuvat sähköiseen Kanta-arkistoon viimeistään vuonna 2027. Tätä ennen pätevään lääkityslistaan kirjoitetaan kunkin lääkkeen nimi, vahvuus, käyttötarkoitus, antotapa ja annostus sekä käytön kesto. Lisäksi siihen kirjataan lääkeallergiat sekä itsehoitolääkkeet, ravintolisät ja luontaistuotteet, jotka myös voivat johtaa yhteisvaikutuksiin.
Lääkitys olisi syytä tarkistaa aina, kun vaihtaa hoitopaikkaa tai kotiutuu sairaalasta. Tieto lääkityksistä ja niiden muutoksista ei aina kulje näissä tilanteissa. Joskus apteekissakin huomataan lääkkeiden yhteensopimattomuuksia, joita farmaseutti voi selvittää hoitavalta lääkäriltä.
– Aina kun ikäihmisen terveydentila tai toimintakyky muuttuu tai ilmaantuu jokin uusi oire, on olennaista miettiä, liittyykö oire lääkitykseen, Esa Jämsen sanoo.
Asiantuntija: geriatrian professori Esa Jämsen, Helsingin yliopisto. Lähteet: fimea.fi, Monisairas potilas (kaypahoito.fi), apteekki.fi sekä Duodecim- ja Super-lehdet.
