Lääkäripelon syy voi olla vuosien takaisissa huonoissa kokemuksissa – Jos vastaanotto jännittää, ota avuksi muistilapputekniikka

Jarilla oli ollut hankalia vatsakipuja jo yli vuoden. Hänen edellisestä lääkärikäynnistään oli vuosikausia. Käynnin syynä oli ollut pitkittynyt yskä, mutta lääkäri oli mittaillut potilasta päästä varpaisiin ja tokaissut, kuinka valtavan ylipainoinen tämä oli. Sitten seurasi varttitunnin läksytys huonoista elintavoista. Jari päätti, ettei enää koskaan astu vapaaehtoisesti lääkärin vastaanotolle. Nyt oli kuitenkin pakko, sillä vatsakivut olivat ankaria.

Vaikka Jarin tarina on kuvitteellinen, se ei ole tavaton. Lääkäripelon syyt voivat liittyä ikäviin kokemuksiin. Jos lääkäri ei ole kohdannut potilasta oikein, traumaattinen tilanne voi jäädä vainoamaan jopa vuosikymmeniksi.

Lääkärikammo voi liittyä myös sairauden ja kuoleman pelkoon.

– Sata prosenttia ihmisistä kuolee, ja erilaisia sairauksia on paljon. Sairauden ja kuoleman pelko liittyy ihmisyyteen, sanoo lääkäri ja psykoterapeutti Outi Seppälä.

Itseään on helpompi pitää terveenä niin kauan kuin diagnoosia ei ole. Oma huolikin alkaa helposti huolestuttaa. Pitäisikö varata aika lääkärille? Entä jos löytyy jotain vakavaa?

Seppälä tietää tapauksia, joissa lääkäri­pelko on viivästyttänyt vastaanotolle menoa niin, että sairaus on ehtinyt edetä liian pitkälle.

Ylipainosta huomauttelu karkottaa potilaan

Ylipaino on monelle arka asia myös lääkärin vastaanotolla. Outi Seppälän mielestä yhteiskunnassamme vainotaan ylipainoisia – eikä vain terveydenhuollossa. Tällainen asenne pahentaa painoon liittyviä ongelmia.

– Aiemmin ylipainoon suhtauduttiin terveysvalistuspainotteisesti. Nykyisin kuitenkin ymmärretään, että ylipaino liittyy usein masennukseen, ahdistukseen, monenlaisiin murheisiin ja traumaattisiin kokemuksiin. Pelkkä terveysvalistus ei tällaisissa tapauksissa riitä.

Lääkärintyössään Seppälä hyödyntää oppeja, joita hän on saanut opiskellessaan ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi. Hän uskoo, että suurin osa ylipainoisista tietää painavansa liikaa. Lääkärinä hän ei nosta potilaan liikakiloja tikunnokkaan muista asioista irrallisena vikana, joka tulisi korjata. Sama pätee esimerkiksi tupakointiin. Seppälä puhuu siitä terveysriskinä, ei paheksuttavana tapana. Viestintä vaatii taitoa.

– Jos potilaalla on ylipainoon liittyviä vaivoja, kuten nivelkipuja, kohonnut verenpaine tai sappikivet, otan painon puheeksi niiden kautta. Silloin asiakas yleensä ymmärtää asian hyvin, hän kertoo.

Seppälän mukaan potilas saattaa joskus jopa loukkaantua, jos ylipainoon, tupakointiin tai alkoholiongelmaan ei puututa lainkaan. Potilas voi kokea, että hänen ongelmansa ohitetaan.

Luottamuksen puute lisää pelkoa

Ihannetilanteessa potilas tietää, että lääkäri on hänen puolellaan.

– Pelot ovat kytköksissä elämänkokemuksiin. Jos on ollut turvallinen lapsuus sekä elämä, ja on voinut luottaa siihen, että saa tarvittaessa apua, lääkäripelkoakaan ei yleensä ole, Outi Seppälä sanoo.

Keskimäärin suomalaisilla on lääkäripelkoa harvinaisen vähän, koska äitiys- ja lastenneuvolatoiminta on rakentanut luottamuksen terveydenhuoltoon.

– Sen sijaan maahanmuuttajat saattavat tulla oloista, joissa viranomaisiin ei ole voinut luottaa. Tämä saattaa näkyä suhtautumisessa terveydenhuoltoon.

Seppälän mielestä suomalaisen terveydenhuollon pahin ongelma on jatkuvuuden puute, mikä heijastuu myös pelko­potilaisiin. Jos lääkärin ja potilaan välillä ei ole luottamuksellista hoitosuhdetta, lääkäripelko korostuu. Potilaan on helpompi uskoutua lääkärille vaikeistakin asioista, jos hän on asioinut tämän kanssa aiemmin jonkin yksinkertaisen terveysongelman vuoksi.

– Outoon ihmiseen voi olla vaikeaa luottaa, vaikkei pelkoja olisikaan. Erityisen vaikeaa se on ihmiselle, jolla on pelkoja. Jos luottamussuhde on olemassa ja perusasiat etukäteen tiedossa, kaikki on ammattilaiselle helpompaa, asiakkaalle mukavampaa ja yhteiskunnalle kannattavampaa.

Vastaanotolle kannattaa valmistautua

Hyvä keino jännityksen hallitsemiseen on valmistautua vastaanotolle etukäteen. Siitä on myös suurta hyötyä lääkärille. Lyhyttä vastaanottoaikaa ei tarvitse kuluttaa perusasioiden kyselemiseen, jos tiedot on jäsennelty valmiiksi paperille.

Potilaan kannattaa laittaa muistiin, milloin vaivat ovat alkaneet, mitä on tutkittu, millaisia kokemuksia hoidosta ja lääkkeistä on ja mitä toivoo käynniltä.

– Jos potilasta jännittää, hän voi tarkistaa muistilapulta, mitä piti puhua. Lääkärille voi antaa siitä kopion. Näin kaikki oleelliset asiat tulee huomioitua.

Seppälä kaipaa vastaanottotiloihin inhimillistä kohtaamista. Hän muistelee lämmöllä työpaikkaa, jossa kymmeniä vuosia palvellut vahtimestari oli kuin apulaisterapeutti. Monet potilaat kertoivat huoliaan vahtimestarille, joka osasi lohduttaa ja rauhoittaa potilaita. Tarvittaessa tämä kysyi ohjeita lääkäriltä tai terveydenhoitajalta.

– Kun potilas nyt menee terveysasemalle, hän tökkää Kela-kortin automaattiin. Kukaan ihminen ei kohtaa häntä, ei sano päivää ja tervetuloa ja kerro, että lääkäri on myöhässä, mutta potilas on oikeassa paikassa ja voi istua rauhassa. Sellainen lisäisi turvallisuudentunnetta. Tämä on väärä paikka säästää.

Seppälä myöntää suoraan, että osa lääkäreistä on oikeasti pelottavia ja käyttäytyy huonosti. Jos lääkäri on tyly, siitä kannattaa huomauttaa. Potilaalla on oikeus vaihtaa lääkäriä, jos hoitosuhde ei toimi. Jatkuva lääkärin vaihtaminen on kuitenkin huono ratkaisu, koska hoidon jatkuvuus kärsii.

Vuorovaikutustaitojen opettaminen on nykyisessä lääkärikoulutuksessa aivan eri tasolla kuin pari vuosikymmentä sitten.

– Tietenkin lääkärit ovat ihmisinä erilaisia, mutta nuorilla lääkäreillä on useimmiten hyvät vuorovaikutustaidot, Outi Seppälä sanoo.

Asiantuntija: yleislääketieteen erikoislääkäri, psykoterapeutti ja työnohjaaja Outi Seppälä, Helsingin terveyskeskus.