Toimi näin, kun läheisesi kuolee – Yksi asiakirja on erityisen tärkeä

Kehen on oltava yhteydessä, kun läheinen kuolee?

Kun lääkäri on todennut kuoleman, terveydenhuolto ilmoittaa tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmään. Viranomaiset, pankit, vakuutusyhtiöt ja monet muut yritykset, kuten puhelinoperaattorit, saavat rekisteristä tiedon kuolemasta.

Omaisen tulisi ilmoittaa kuolemasta vainajan läheisille, työnantajalle tai oppilaitokseen, taloyhtiölle tai vuokran- antajalle. Postin voi kääntää jollekulle kuolinpesän osakkaalle. Tämän voi tehdä joko verkossa muuttoilmoituspalvelussa, puhelimitse tai palvelupisteistä saatavalla lomakkeella. Omaisen kannattaa perua myös lehtitilaukset sekä netti- ja puhelinliittymät.

Kelaan kannattaa ilmoittaa, jos vainaja saa jotain etuutta, kuten eläkettä. Tällöin Kela katkaisee etuuden heti eikä joudu perimään ylimääräistä tukea jälkikäteen kuolinpesältä takaisin.

Mitä ovat sukuselvitys ja perukirja?

Kun omainen alkaa hoitaa vainajan asioita, tärkein dokumentti on sukuselvitys. Sukuselvitys kannattaa tilata kuoleman jälkeen lähiviikkoina. Maksullisen sukuselvityksen voi tilata verkossa tai soittamalla. Toimittaminen kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Sen saa digiversiona ja pyydettäessä postitse. Omaiset voivat käyttää sukuselvitystä asioinnissa osoittamaan, että kuuluvat kuolinpesän osakkaisiin.

Perukirja on perunkirjoituksessa tehtävä dokumentti, josta käyvät ilmi kuolinpesän varat ja velat sekä kuolinpesän osakkaat eli perilliset ja leski sekä mahdollinen testamentti. Perillisiä ovat ensisijaisesti vainajan lapset. Perukirja on tehtävä kolmen kuukauden kuluttua kuolemasta ja toimitettava verottajalle joko sähköisesti tai postitse. Kuolinpesä voi tehdä perukirjan omatoimisesti tai teettää esimerkiksi asiaan perehtyneellä juristilla.

Sukuselvitys on rekisteriote vainajasta ja tämän perillisistä, ja se tarvitaan perunkirjoitukseen. Muutoin joku perillisistä saattaisi jäädä huomiotta perunkirjoituksessa.

Sukuselvityksiä toimittavat Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ja kirkot. Jos vainaja oli evankelisluterilaisen tai ortodoksisen seurakunnan jäsen, sukuselvitys tilataan kyseiseltä kirkolta. Kansankielellä puhutaan edelleen virkatodistuksesta, mutta virallinen termi on sukuselvitys. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomien vainajien osalta sukuselvitys tilataan DVV:stä.

Jos vainaja on kuulunut kirkkoon osan elämästään, niiltä ajanjaksoilta sukuselvitys tilataan kirkolta ja kirkkoon kuulumattomilta ajanjaksoilta DVV:ltä. Sekä kirkkojen että DVV:n sukuselvitystilauksen voi tehdä verkossa.

Mitä muita dokumentteja tarvitaan?

Perunkirjoitukseen tarvitaan sukuselvityksen lisäksi kuolinpesän osakkaan elossaolotodistus, jos hänen elossa olonsa ei ilmene vainajan sukuselvityksestä.

DVV:n mukaan maksullisia elossaolotodistuksia tilataan usein aiheetta, koska tieto on sukuselvityksessä.

Jos vainajalla on ollut sosiaalisen median tilejä tai suoratoistopalveluita käytössään, palvelut usein edellyttävät, että tilien sulkemiseksi esitetään todistus kuolemasta ja sulkemista pyytävän sukulaissuhteesta vainajaan. Lähiomainen voi tilata tällaisen Todistus kuolemasta -nimisen todistuksen DVV:ltä. Se ei kuitenkaan korvaa sukuselvitystä.

Milloin hautaustoimistoon kannattaa ottaa yhteyttä? Mitä tietoja tarvitaan?

Hautajaiset edellyttävät paljon järjestelyjä ja aikataulujen sovittelua, joten mitä pikemmin yhteistyö alkaa, sen nopeammin voidaan edetä.

Kun soittaa tai lähettää sähköpostia hautaustoimistoon, omaiselta pyydetään perustietoja vainajasta: nimi, henkilötunnus ja kuolinaika. Virallisia dokumentteja ei vaadita. Toimisto myös kartoittaa vainajan ja omaisten alustavia toiveita. On hyödyllistä käydä toimistossa asioiden sujuvaa järjestelyä varten.

Jos vainajalla ei ole lähiomaisia, kunta on vastuussa hautajaisten järjestämisestä.

Mitä palveluita hautaustoimistosta saa?

Hautaustoimilain mukaan vainajan tahto on ensisijainen ohjenuora hautajaisten järjestämiseen. Hautaustoimisto keskustelee omaisen kanssa siitä, oliko vainajalla toiveita hautapaikasta, valitaanko arkkuhautaus vai tuhkaus ja toivoiko vainaja uskonnollista tai muun katsomuksen mukaista hautajaistoimitusta. Huomattava on myös se, että vainajalle ei tarvitse järjestää hautajaisseremoniaa.

Hautajaisia järjestettäessä muistettavia seikkoja on paljon: missä siunaus- ja muistotilaisuudet vietetään, mistä tarjoilu ja kukat tilataan, mitä ohjelmaa muistotilaisuudessa on ja millainen arkku valitaan. Usein omainen haluaa järjestää osan hautajaisista itse. Hautaustoimistot voivat huolehtia myös kaikista hautajaisjärjestelyistä.

Toimistot ovat tottuneita tekemään yhteistyötä seurakuntien kanssa. Jos vainaja siunataan kristillisin menoin, toimistot voivat varata siunauskappelin tai kirkon sekä papin ja kanttorin järjestäjän puolesta. Pappi kutsuu omaisen erikseen siunauskeskusteluun, jossa sovitaan hautajaisten kulusta.

Vähimmillään hautaustoimistosta on ostettava vainajan kuljetus sairaalasta siunauspaikkaan, hautausmaalle tai krematorioon. Toimisto vastaa myös niin sanotusta arkkuunhuollosta, jossa vainaja siistitään, kammataan ja puetaan ja nostetaan arkkuun. Omaisen on myös ostettava arkku vainajan säilytystä ja kuljetuksia varten. Jos vainaja tuhkataan, pitää hankkia myös uurna.

Yksikään viranomainen ei tarjoa yksilöllistä, kokonaisvaltaista neuvontaa siitä, miten omaisen tulisi toimia läheisen kuoltua. Suomen Hautaustoimistojen Liiton jäsenyritykset ovat sitoutuneet hautausalan eurooppalaiseen standardiin, jossa työnkuvaan kuuluu myös omaisten ohjaus. Se voi olla esimerkiksi neuvontaa siitä, miten sukuselvitys tilataan ja perukirja tehdään sekä mitä muita asioita pitää hoitaa kuoleman jälkeen.

Miten hautapaikka varataan?

Vainajalle on lain mukaan tarjottava hautapaikka kotikunnan seurakunnan toimesta uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Jos vainaja haudataan sukuhautaan, ollaan yhteydessä kyseisen seurakunnan virastoon. Hautapaikka ostetaan tavallisesti 25 vuodeksi. Lisäksi voidaan sopia haudan hoidosta.

Omaisen ei tarvitse hankkia hautauslupaa. Hautaustoimisto huolehtii, että hautauslupa on sitä tarvitsevilla tahoilla ennen hautausjärjestelyitä.

Hautaustoimistot tekevät keskenään yhteistyötä, jolloin vainajan siirto esimerkiksi kotipaikkakunnalta hautauspaikkakunnalle hoituu sujuvasti. Omaisten ei tarvitse järjestää vainajaan liittyviä kuljetuksia vaan se on toimistojen tehtävä.

Mitä hautajaiset maksavat?

Hautaustoimistojen perushinnastot ovat nähtävillä niiden verkkosivuilla. Myös omaisen kanssa keskustellessa kerrotaan eri palveluiden kustannuksista, jotta päätöksenteko olisi helpompaa. Toimistot antavat kustannuslaskelman hautauspalveluista.

Jos vainajan kuolinpesä on varaton, usein omaiset huolehtivat hautajaisten kustannuksista. Toimistot muistuttavat myös omaisia tarkistamaan, onko vainaja oikeutettu hautausavustukseen esimerkiksi työnantajan tai ammattiliiton vakuutuksesta.

Jos omaisten ei ole mahdollista maksaa hautausta, sosiaalitoimi myöntää vainajalle täydentävää toimeentulotukea hautajaisia varten. Siitä kustannetaan peruskustannukset sekä hautaustoimistolle että seurakunnalle.

Mitä pitää tietää, jos hautausmuodoksi valitaan tuhkaus?

Vaikka vainaja tuhkattaisiin, tavallisesti vainaja hyvästellään siunaus- tai jäähyväistilaisuudessa arkussa. Tuhkaus tehdään vasta tämän jälkeen. Hautaustoimisto hoitaa asioinnin krematorion kanssa ja toimittaa uurnan krematorioon arkun viemisen yhteydessä. Omaiset voivat noutaa uurnan tuhkauksen jälkeen krematoriosta.

Tuhka voidaan sirotella hautausmaan muistolehtoon. Jos tuhka haudataan omaan hautapaikkaan, seurakunnan kanssa sovitaan uurnan hautaamisen aikataulusta. Joillakin hautausmailla uurnan saa peittää itse hiekalla.

Tuhkan voi sirotella myös muualle kuin hautausmaalle, mikäli siihen on hankittu lupa.

Mitä hautajaisten jälkeen tapahtuu?

Hautajaisten jälkeen hoidetaan perukirjaan ja muihin jäämistöoikeudellisiin asioihin liittyvät asiat. Olemassa olevaan hautamuistomerkkiin huolehditaan vainajan tiedot tai tilataan uusi hautakivi. Muistolehtoihin hautausmaan ylläpitäjä tilaa nimilaatan. Hautaustoimistot voivat auttaa näissä järjestelyissä.

Omaisten on hyvä asioida esimerkiksi Kelassa, koska taloudellinen tilanne usein muuttuu vainajan kuoltua. Omaiset voivat olla oikeutettuja asumistukeen, lesken eläkkeeseen tai lapseneläkkeeseen.

Omaiset voivat osallistua suru- tai vertaistukiryhmiin oman jaksamisen tukemiseksi. Hautaustoimisto osaavat usein neuvoa, kokoontuuko paikkakunnalla suru- tai muita vertaistukiryhmiä.

Lähteet: Digi- ja väestötietoviraston johtava asiantuntija Anu Strömberg, Suomen Hautaustoimistojen Liiton puheen- johtaja Sari Koukkari, suomi.fi-sivuston Läheisen kuolema -opas.

Juttua muokattu 12.11. kello 10:35: muutettu väestörekisteri väestötietojärjestelmäksi.