Kysyin, oliko kyseessä kansanparantaja tai muu guru – Kuulemma ei, vaan perinteinen pakoputkien korjaamiseen keskittynyt hitsari
Menin paikan päälle aikaisin aamulla, koska mitään ajanvarauksia ei kuulemma tehty. Verstaan seinällä oli lehtiö, johon sai kirjoittaa oman autonsa rekisterinumeron, kirjoittaa Lauri Larmela.
Käytin 12-vuotiaan automme määräaikaishuollossa. Focuksemme ei siis todellakaan ole tuore tapaus, ja kilometrejäkin on mittarissa jo 175 000. Autoa on kuitenkin huollettu säännöllisesti, ja mahdollisesti ilmaantuneet viat on korjattu. Vaan nyt tuli tutulta korjaamolta hälyttävä puhelu tyyliin: ”Tules katsomaan mitä löysin.” Tuo oli niin paha lausunto, että oli pakko lähteä heti käymään pajalla.
Ongelmana oli se, että yksi pakoputken kiinnikkeistä oli pettänyt, ja tämä pisti painetta putken joustoliitokselle. Kysyin, että mitäs tehdään? Mekaanikko kertoi, että joustoliitoksen ja kannatinkiinnikkeen uusiminen olisi aika iso juttu. Pitäisi ottaa rööri irti turbon päästä ja uusia samalla varmaan myös katalysaattori. Totesimme yhdessä, että aika kallista tulee, vaikka tarkoista summista ei ollutkaan puhetta.
Mikäs nyt lääkkeeksi? Fordia ei kuitenkaan voinut panna seisomaan, ja vuosittainen huoltokin oli juuri tehty. Tässä kohtaa mekaanikko veti ässän hihastaan: ”Mene käymään Tiittasen luona!” Kysyin, että oliko kyseessä joku kansanparantaja tai muu guru. Kuulemma ei, vaan perinteinen pakoputkien korjaamiseen keskittynyt firma. Hitsipilliä peliin ja siihen malliin.
Hommat luvattiin hoitaa ihan perinteisellä jonotusmenetelmällä.
Soitin Tiittaselle, joka kehotti tulemaan vierailulle Helsingin Malmille. Menin paikan päälle aikaisin seuraavana aamuna, koska mitään ajanvarauksia ei kuulemma tehty. Verstaan seinällä oli lehtiö, johon sai kirjoittaa oman autonsa rekisterinumeron. Hommat luvattiin hoitaa ihan perinteisellä jonotusmenetelmällä. Minulla oli tuuria, sillä Ford pääsi hoitoon alle puolessa tunnissa.
Maestro Tiittanen vilkaisi putkea. Hän ilmoitti, että liitospalan voisi kyllä vaihtaa, mutta ennen sitä Focuksen etupään apurunkoon pitäisi kajota. Tätä herra ei kuulemma lähtisi mistään hinnasta tekemään.
Sen kummemmitta puheitta Tiittanen kuitenkin rakenteli putkelle uuden kannatinkiinnikkeen hitsaamalla rikkoutuneen osan paikalle vähän uutta rautaa. Homma kesti viisi minuuttia. Kun kysyin työn hintaa, tuli ilmoitus kuin sieltä kuuluisalta apteekin hyllyltä: ”Kaks kymppiä!” Maksan yleensä kortilla, mutta nyt kun lompakosta sattui löytymään juuri oikeanlainen seteli, kuittasin laskun vanhan liiton tekijämiehelle vanhan liiton tyyliin, käteisellä.
Kyllä se putki vielä varmaan räjähtää, mutta nyt on menty jo monta viikkoa Tiittasen hätäapukorjauksen varassa. Ei pörinää eikä kolinaa.
