Kristiina Komulainen näki poliisina liian monta vartijoiden kiinniottamaa, joille virkavallan tulo oli helpotus: "Maijan perälle päästiin turvaan, ei jouduttu"

Sovittelija ja vuorovaikutuskouluttaja Kristiina Komulainen perää poliisien ja vartijoiden koulutukseen lisää vuorovaikutusopetusta. Komulainen kirjoitti aiheesta Facebookissa vartijoiden toimintaan liittyvän tuoreen rikosepäilyn innoittamana.

"Itse sain poliisina lyhyessä ajassa todistaa liian montaa tapausta, missä putkaan lähtevä vartijoiden kiinni ottama asiakas oli helpottunut poliisin saapuessa paikalle. Maijan perälle päästiin turvaan, ei jouduttu", Komulainen kirjoittaa.

Kauppakeskus Isossa Omenassa tapahtui lauantaina 7. tammikuuta kiinniottotilanne, jossa 35-vuotias nainen kuoli. Tämän hetken tietojen mukaan neljää Securitas-yhtiön vartijaa epäillään tapahtuman seurauksena kuolemantuottamuksesta.

Komulainen tunnetaan radio- ja tv-juontajana, minkä lisäksi hän on toiminut poliisina. Nykyään hän työskentelee sovittelijana ja vuorovaikutuskouluttajana.

Komulainen ei halua kommentoida tätä yksittäistapausta. Hän kuitenkin sanoo Avulle, että kohdatessaan työssään poliisina vartijoita hän ei nähnyt ”läpikuultavaa pahuutta”. Sen sijaan hän kohtasi usein hämmentyneitä, hukassa olevia nuoria, jotka eivät osanneet tai tienneet, miten pitäisi olla.

– He olivat kuin Bambi liukkaalla jäällä. Sitten alettiin nojata vartijaidentiteettiin, että tällainen kuuluu olla, kun oikeasti kyse on siitä, että ollaan ihminen ihmiselle.

Hän haluaa korostaa, että vartijoiden joukossa on "ihan loistavia" yksilöitä. Komulainen uskoo, että suurin osa voimankäyttöä vaativilla aloilla työskentelevistä ei halua satuttaa. Näin myös vartiointialalla.

– Toki on myös yksilöitä, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja purkavat sitä omaa pahaa oloaan, mutta he ovat harvassa.

"Hyvä poliisi osaa painia, mutta hänen ei tarvitse"

Komulainen korostaa, että poliisin ja vartijan työssä ihmishengen ja fyysisen puolen turvaaminen ovat ensisijaisia asioita. Sitä ei kuitenkaan läheskään aina tarvitse tehdä voiman avulla.

– Hyvä poliisi ei välttämättä joudu painimaan, mutta hän on silti helvetin hyvä painija. Hän osaa sen, mutta hänen ei tarvitse käyttää sitä, koska vuorovaikutustaidot ovat hyvin hallussa. Olen juuri poliisissa työskennellessäni nähnyt ne kaikista taitavimmat vuorovaikutuksen osaajat. Osalla se tulee luonnostaan.

Lue lisää: Poliisiammattikorkeakoulu muuttamassa poliisiksi kelpaavien soveltuvuustestejä vartijakohun varjossa – "Emme halua poliisista sitä keskustelua"

Komulainen peilaa julkisuudessa kerrottuja vartijoiden vähäisiä koulutustunteja Poliisiammattikorkeakouluun. Hän koki, että poliisissa tähdennetään eettisyyttä ja ennen kaikkea nojataan vahvasti lakikirjaan. Voimankäytön koulutuksessa painotetaan, millaiseen vastuuseen sen käyttäjä voi joutua. Ajatus on organisaatiossa koko ajan ilmassa ja aiheesta annetaan jatkokoulutuksia.

– Voimaa ei käytetä turhaan, mutta vuorovaikutuksen opetus on liian vähäistä. Tein lopputyöni liittyen yhteyden muodostamiseen haastavissa vuorovaikutustilanteissa. Siinä totesin, että voimankäyttö ja vuorovaikutus on eriytetty liikaa toisistaan. On erikseen voimankäytön tunnit, joita on tosi paljon verrattuna vuorovaikutukseen.

Komulaisen mielestä näiden kahden ratkaisumallin pitäisi olla samassa työkalupakissa. Kun tilanne alkaa, pitäisi miettiä myös, mitä vuorovaikutuksen keinoja voisi käyttää, ettei se eskaloidu voimankäyttötilanteeksi. Näiden kahden tavan yhdistelmä pitäisi saada selkäytimeen.

– Voimankäytön koulutuksessa on näyteltyjä tilanteita ja simulaatioita. Olisi tärkeää, että niissä olisi repertuaarissa myös vuorovaikutusta, muutakin kuin kehotuksia ja käskyttämistä.

"On aika siirtyä tälle vuosituhannelle"

Komulainen korostaa, että aloilla, joiden haasteisiin voimankäyttö kuuluu, on myös nuori ikäjakauma hakijoissa ja tekijöissä. Ihmisen etuotsalohko saavuttaa kehityksen huipun vasta noin 25-vuotiaana. Se näkyy tunteiden kuumenemisena ja itsehillinnän puutteena.

– Empatian taito on erittäin tärkeä osa vuorovaikutusta ja nuorilla se ei ole vielä kehittynyt. Tätä suuremmalla syyllä koulutuksen pitää olla riittävä ja näitä asioita painottaa.

Komulaisen mukaan poliisissa aiheesta käydään avointa keskustelua, ja hän miettii, mikä tilanne on vartijoiden keskuudessa.

– Poliisissa ollaan avoimia siitä, että osa ei handlaa tilanteita. Kuten eräs kokenut poliisi lopputyössäni kuvailee, heille lähetetään tukipartio mukaan. Silti olen sitä mieltä, että on aika siirtyä tälle vuosituhannelle. Poliisikoulutus on kehittynyt hurjasti, mutta siinä on edelleen työtä. Se ei ole ikinä valmis.

Komulainen kouluttautui ensin viestintään ja myöhemmin poliisiksi. Poliisissa hän selvitteli kunniaan liittyvää väkivaltaa. Hän ehti työskennellä pari vuotta nuorempana ja vanhempana konstaapelina, kunnes irtisanoutui vuonna 2022. Ennen poliisiksi valmistumistaan hän opiskeli sovittelijaksi, minkä lisäksi hän suorittaa nyt myös filosofian maisteriohjelmaa pääaineenaan viestintä ja vuorovaikutus.

– Konfliktiratkaisu kiinnostaa minua. Pidin todella paljon ennaltaestävästä toiminnasta. En sano, ettenkö vielä palaisi poliisiksi.

Taustaa: Kristiina Komulainen opiskeli poliisiksi: ”Istut maijaan ja ruuvaat radion päälle – Katsot paria, eikä kumpikaan tiedä, mitä seuraavien kahdentoista tunnin aikana tapahtuu"

Sovittelijana Komulainen ratkoo työyhteisöjen, naapurien tai vaikkapa perheen sisäisiä riitoja. Kouluttajana hän opettaa vuorovaikutus- ja riitelytaitoja.

Vaihtoehdot ovat halailu tai kirves rintakehään, vaikka pitäisi pyrkiä näiden välimaastoon

Komulainen on tehnyt työtä muun muassa Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien kanssa. Hän ei koe, että suomalaiset esimerkiksi välttelisivät konfliktia sen enempää kuin muuallakaan. Sen sijaan meillä on kollektiivinen häpeäkulttuuri, joka eroaa muista maista.

– Luterilainen ajatus, että riita on huono ja vältettävä asia ja ihmistä pitää käskeä pyytämään anteeksi, menee pahasti metsään. Päin vastoin pitäisi opetella riitelemään, ja ketään ei koskaan saisi käskeä pyytämään anteeksi.

Komulaisen mukaan riiteleminen voi kehittää itsekunnioitusta ja toisen kunnioitusta itseä kohtaan. Hän sanoo, että ne hetket "katapulttaavat" eteenpäin sekä ihmistä että yhteisöä. Oleellista on, miten riidat ratkaistaan.

Maton alle lakaistu ongelma voi pahimmillaan lävähtää silmille, kun taas hyvin riidellystä asiasta voidaan päästä yli. Silti sovittelussakaan ei tavoitella pelkkää halailua, kuten usein oletetaan: Komulaisen mukaan joskus paras ratkaisu voi olla esimerkiksi lähteä eri teille. Ihmisyyteen kuuluu, että suhteet etääntyvät ja lähentyvät, ja vuorovaikutuksessa kuuluu olla kitkaa ja jännitteitä.

– Kun olin jehovantodistaja, uskoomme kuului kuva leijonasta ja lampaasta halailemassa. Ei tule tapahtumaan tässä maailmanjärjestyksessä! Usein haetaan joko tällaisia utopistisia ratkaisuja tai sitten toinen vaihtoehto on kirves rintakehään. Sen sijaan pitäisi pyrkiä näiden välimaastoon, Komulainen sanoo.