Viidennen polven mylläri Lauri on nähnyt, miten ihmisten arvot ovat muuttuneet – Nykyään ostaja haluaa, että jauhoilla on tarina

Kun Rapion Myllyn pihaan ajaa, silmät osuvat punamultaisiin rakennuksin Rapionjoen rannalla. Pehmeä lumi peittää puut ja pihamaan. Pakkaspäivänä talvinen aurinko hellii. Koski virtaa jäästä vapaana ja tuottaa sähköä viljan jauhamiseen.

Juvalainen mylly ei ole megaluokkaa, liikevaihto on noin 300 000 euroa vuodessa. Mutta sillä on yksi iso etu suuriin kilpailijoihinsa verrattuna: kaikki jauhettava vilja ostetaan lähiseudulta.

Ja kun näin on, asiakkaalle voidaan kertoa, mistä jauhoihin käytetty vilja on tullut. Joskus jopa pellon tarkkuudella.

Varsinkin nuoremmille ostajille on tärkeää tietää, mistä kotiuunissa paistuvan leivän raaka-aineet ovat peräisin.

– Asiakkaat ovat kertoneet miettivänsä leipoessaan tai ruokaa laittaessaan, minkälaisesta paikasta jauhot on ostettu ja elävät sitä tarinaa läpi vielä siellä kotona, kertoo mylläri Lauri Härkönen.

29-vuotias Lauri ottaa myllyn hoitaakseen vanhemmiltaan Lasselta ja Pialta alkuvuonna. Vanhemmat jäävät töihin perheyritykseen. Kolmen hengen porukalla myllyä on hoidettu jo vuosia. Kesällä tarvitaan muutakin apua.

Rapion myllyn punaiset rakennukset sopivat joen rantaan ja muodostavat kauniin kulttuuriympäristön.

Mylläri Lauri Härkönen pitää tärkeänä, että myllyn jauhot ovat lähiseudun viljasta.

Lauri kuvailee Rapion Myllyä tavalliseksi pieneksi myllyksi, joka ostaa lähialueelta viljaa ja valmistaa siitä elintarvikkeita kuten jauhoja ja hiutaleita. Tuotteet myydään suoraan asiakkaille tai kauppojen kautta. Myös verkko-ostaminen on tavallista, joskin kehitettävää riittää.

Raakakiloja kulkee juvalaismyllyn kautta 300 000 kiloa vuodessa. Kaura, ohra, ruis ja vehnä eli suomalaiset perusviljat kuuluvat valikoimaan. Vilja tulee pääasiassa kotipitäjästä Juvalta, naapurikunnasta Sulkavalta ja Joroisista.

Kaikki vilja ostetaan lähialueelta, pisimmillään noin kuudenkymmenen kilometrin päästä, ja siihen on syynsä, kertoo Lauri.

– Mitä lähempää, sitä parempi. Taloudellinen syy ja logistiikka vaikuttavat. Kuuluu arvomaailmaankin, että tuetaan paikallista toimintaa. Miun mielestä on tärkeää, että pysyisivät nämä maaseutualueet jollain lailla elossa. Suomalaisen ruuantuotannon ylläpitäminen on tärkeä asia.

Rapion Myllyssä viljan alkuperä osataan kertoa. Myllyn väki tietää aika tarkkaan, missä kyseinen peltokin sijaitsee. Nykyajan kielellä voidaan puhua läpinäkyvyydestä.

– Kun rakentaa kaiken totuuden pohjalle, ei tule virheitä missään tilanteessa. Ei myöskään koeteta polkea hintoja viljelijään päin.

Osa Rapion myllyn sähköstä syntyy omasta koskesta.

Jos viljelijä haluaa myydä viljaansa Rapion Myllylle, viljasta otetaan näyte, joka analysoidaan laboratoriossa.

– Esimerkiksi ruisviljasta otetaan muutama litra jyviä, mitataan kosteus ja katsellaan päälle päin, miltä se näyttää. Mitataan hehtolitran paino. Se kertoo siitä, onko vilja täyttä tavaraa vai höttöä.

Sakoluku on tärkeä. Se kertoo, miten vilja muodostaa sitkoa: kuinka se suurustuu ja sakenee. Uusissa lajikkeissa sakoluku voi olla hyvinkin korkea, minkä vuoksi niistät tehtyyn jauhoon on helppo leipoa. Vilja on myös puitava oikeaan aikaan, jotta lopputulos on hyvä.

– Kauralle tehdään myös koekuorinta, koska sen kuoriutuvuus on yksi onnistumistekijä. Kaurasta tehdään myös koepuuroja esimerkiksi kitkeryyden testaamiseksi. On hurjan suuria eroja siinäkin, paljonko punnitusta jyvästä saadaan lopputulosta.

Ostopäätöksen jälkeen vilja joko haetaan myllyn varastoon tai jätetään odottamaan noutoa maatilalle. Jauhaminen käy nopeasti, puolenkymmentä myllyä voi jauhaa samaan aikaan. Viljaa ei kuitenkaan jauheta juuri koskaan varastoon, vaan tilausten mukaan kauppoihin tai leipomoihin.

Tämä on välttämätöntä siksi, että Rapion myllyssä ei käytetä lisäaineita eikä säilyvyyttä parantavia aineita.

Myllyssä jauhetaan viljaa tarpeen ja tilauksen mukaan. Laurin mielestä jauhojen on oltava tuoretta, sillä lisäaineita ei käytetä.

Lähiruoka kiinnostaa aiempaa enemmän kauppiaita ja kuluttajia.

– Koronalla ja sodalla on ollut vaikutusta kuluttamiseen. Ehkä sitten yhä nuoremmilla ja nuoremmilla on kasvanut mielenkiinto siihen, mistä ruoka on peräisin. Arvostus kotimaiseen ruokaan tuntuu kasvaneen ja nimenomaan nuorilla, arvioi Lauri.

Juvalaista viljatuotetta tilataan ja ostetaan pääosin Etelä-Savoon ja muualle Itä-Suomeen, mutta verkkokauppa toimii valtakunnallisesti Lapista Turun saaristoon.

– Moni asiakas sanoo, että arvomaailma on muuttunut. Erityisesti ensimmäisenä koronakesänä ihmisillä oli hirveä tarve puhua. Kun korona alkoi maaliskuussa, meillä myynti räjähti. Mietittiin keskenämme, että mikähän tässä on, kun ihmiset leipoo niin hirveästi. Oliko se joku turvallisuuden tarve? Haettiin kotoista oloa ja on sitä jäänytkin.

Koronavuosina suosioon nousi hapanjuureen leipominen ja Lauri muistuttaa, että myös puurojen syönti lisääntyi.

– Uunipuurojen tekeminen on alkanut kiinnostaa. Yksi selitys voisi olla se, että kun tällä alueella on paljon leivinuuneja ja kalliin energian aikaan alettiin lämmittää puulla, siinä samalla syntyy myös uunipuuro kuin ilmaiseksi.

Puhtaan viljan syömisestä arvioidaan innostuneen nimenomaan niiden, jotka kiinnittävät huomiota ruuan alkuperään ja yksinkertaiseen ruokaan.

– Muistan ikuisesti, kun meille tuli nuori lapsiperhe vieraaksi ja äiti sanoi metelöiville lapsille, että tällaisessa paikassa pitää olla hiljaa. Mie yllätyin ja koin sen jotenkin arvostavana. On rikkautta, kun täällä kuulee kaikkea ja ihmiset elää mukana. Siihen me pyritäänkin, että eletään toinen toistamme tukien.

Rapionjoki luo tunnelmallisen kehyksen myllyn ja kahvilan toiminnalle.

Haastattelua tehdään myllykahvilassa, jonka pöytään on katettu kaurakakkua ja rieskaa. Kesäaikaan kahvilan yhteydessä on myymälä, josta asiakkaat hakevat erilaisia jauhopusseja.

Kahvila syntyi, kun vapautuneille tiloille ei keksitty mitään muutakaan käyttöä ja myllyllä vierailevat ryhmät halusivat kahvia ja kahvileipää sen sijasta, että olisivat vain ostaneet jauhoja.

– Oli aika iso työ löytää kumppanit, joiden kanssa lähdettiin tekemään, keittämään ja kokeilemaan reseptejä. Koko ajan piti samalla muistaa, mikä se meidän linja on. Alusta alkaen on haluttu tavallisen ihmisen tehtäviä reseptejä, joihin aineet löytyy. Ei mitään kommervenkkejä, kuvailee Pia Härkönen, jonka vastuulla leipominen ja reseptiikka ovat.

Pia leipoo ja testaa innokkaasti vuosikymmenten työn jälkeenkin. Ennen joulua mietittiin tämän vuoden joulukakun reseptiä. Sellainen julkaistaan joka vuosi.

– Ihan siinä alkuperäisessä reseptissä oli myös valkoista vehnää, mutta nyt tässä kakussa on pelkkää täysjyvävehnää. Kakuissa on yleensä hyvin yksinkertaiset ainekset viljan lisäksi.

Pia Härkönen testaa reseptejä. Tässä on valmistunut kokojyvävehnästä tehty joulukakku.

Suussa sulava vehnärieska puolestaan on vuosien kehittelyn tulos. Samalla menetelmällä on kehitetty koko yritystä.

– Oma linja on vahvistunut. Saadaan kesällä meidän vierailta tosi hyvää palautetta ja vinkkejä. Mehän ei olla käyty opintomatkoillakaan oikein missään, koska me tehdään meidän juttua, Pia kertoo.

Myllykahvilassa käy kesän aukiolokuukausina tuhansia ihmisiä. Korona-aika toi Rapiolle uusia asiakkaita ja nimenomaan nuoria.

Tuleeko sitten leivottua vapaa-aikana, kun päivät täyttyvät viljasta ja leivonnasta?

– No kotona en tee Brita-kakkua, kun kahvilassa niitä leivon. Kokeilen aina jotakin ja opettelen. Yölläkin saatan miettiä jotain leipomusta. Teen sellaisia leivonnaisia, joissa saa maistua vilja, kertoo Pia.

Onnistuuko leipominen Laurilta?

– Pääasiassa pizzoja tulee tehtyä, mutta kokkeilen kyllä reseptejä, kertoo mylläri viidennessä polvessa.

Perheyrityksen jatkaja Lauri Härkönen saa tuen ja vankat yritysarvot vanhemmiltaan Pialta ja Lasselta.

Lauri Härkösen ajatus perheyrityksen jatkamisesta syntyi työn lomassa pikkuhiljaa. Ratkaisu yllätti iloisesti vanhemmatkin.

– Vanhempien sukupolvien työn arvostaminen vaikuttaa ja viljan parissa työskenteleminen kiinnostaa. On mukava tehdä töitä viljojen parissa, näkee kätensä jäljen ja mitä on saanut aikaan.

Pia Härkönen iloitsee siitä, että poika jatkaa ukkinsakin perintöä.

– Eevertti sanoi aina, että tästä myllystä lähtee vain hyvää tavaraa.

Rapion Mylly ei ole megaluokan yritys, mutta tuo toimeentulon. Kasvua tavoitellaan, mutta hallitusti, jotta arvot ja asiakkaat pysyvät mukana.

Mylly on aikoinaan määritelty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi rakennetuksi kohteeksi ja remonteissa on saatu apua Museovirastosta.

Alueen tuhat neliötä muodostuvat punaisista ja sokkeloisista rakennuksista, joista näkee historian ja muutokset. Mylly, kahvila, varastorakennukset ja ryhmätila ovat varsinkin kesällä kovassa käytössä.

Entiseen puutavaravarastoon ja höyläämöön tehdyssä kesäteatterissa on pidetty myös konsertteja ja juhlia sen jälkeen, kun muutaman vuoden toiminut kesäteatteri loppui.

– Isä sanoi aikoinaan, että myllyn ulko-ovi oli hänen aikanaan jo seitsemännessä paikassa. Kun ei ollu rahhoo, jouduttiin aina pikkusen levittämään. Ovi piti laittaa ulkoseinään eri kohtaan. Rakennettiin kuin ketunpessää.

Härkösille mylly on elämäntapa. Kotikin löytyy myllyn pihapiiristä. Juvan kirkonkylällä asuvan Laurin työmatka on useampi kilometri, mutta Pia ja Lasse Härkösen työmatkaa on muutama metri. Silti töissä ei olla aina, vakuuttaa Pia.

– Minä ainakin osaan pysyä täältä pois, mutta etua lyhyestä matkasta on muun muassa silloin, kun aamulla aikaisin leivotaan. Toisaalta tämä kahvila on sellainen rauhoittava tila.

Lasse puolestaan pitää hyvänä, että talviaikaan ei koko aikaa tarvitse olla ”tisurissa” eli valmiina, jos joku asiakas sattuu käymään. Asiakastapaamiset sovitaan ennakolta.

– Kun ei ole semmoista, on mahollisuus sammuttaa valot ja laittaa ovi lukkoon. Kun tuolla asunnolla lämmittelee pakkaspäivänä, lukkoo ja kuunteloo tulen ratinata uunista ja leipoo vaikka jottain. Se on vaan itestä kiinni.