Tuulilasi

Koeajossa sähkö-Mersu – vain pikalataus puuttuu

Koeajossa sähkö-Mersu – vain pikalataus puuttuu

Jos Leaf, e-Golf tai vastaava on liian pieni ja Tesla liian kallis, B-Mersu saattaa sopia sähköisen liikkujan perheautoksi. Sähkö-johtotähdestä puuttuu kuitenkin pikalatausmahdollisuus, mikä voi häiritä pidemmillä reissuilla.
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Vesa Linja-aho
Mainos

Yksi juttu mikä hidastaa sähköautojen yleistymistä on merkkiuskollisuus. Skoda-kuski haluaa sähkö-Skodan ja Fordeihin hurahtanut sähkö-Fordin. Hyppy sähköautoiluun on monelle iso, eikä siihen syssyyn haluta enää merkin vaihtoa päätä hämmentämään.

Tunnistan tämän itsessänikin: Skoda Octaviaa vuosikaudet ajaneena sähkö-Volkkarit e-up! ja e-Golf ovat kaikista käteen sopivimpia vekottimia tuttuine VAG-konsernin hallintalaitteineen.

Octaviastani kaipaa lähinnä isoa tavaratilaa: yksi alun perin sähköiseksi suunniteltu mökkireissu peruuntui kun viiden hengen tavarat eivät kertakaikkiaan mahtuneet e-Golfin takakonttiin – Hämeenlinnan pikalatauspisteen kanssa Pälkäneelle ajelee muuten ihan mukavasti. Ongelma ratkeaa meidän osaltamme kun nuorimmainen kasvaa ulos ratasiästä, mutta ison tavaramäärän kanssa liikkuville vaihtoehtoja ovat lähinnä Tesla ja Nissan e-NV200 – ja uutena tuttavuutena Mercedes-Benzin B-sarjalainen.

Koeajoin sähkö-B-Mersun elokuun alkupuolella. Ratin taakse istuessa autosta tulee välittömästi laadukas ja viimeistelty vaikutelma, kuten kyseiseltä merkiltä voi odottaakin. Kaipaamaan jäi lähinnä avaimetonta käynnistystä, johon on jo tottunut e-Golfin kanssa. Ohjaamon design sinisine ompeleineen tuo sähköisen fiiliksen.

Liikkeelle lähdettäessä kiinnitän ensimmäisenä huomiota kyydin hiljaisuuteen. Auto liikkuu jykevän tuntuisesti ja kiihtyvyys oli laiskempi kuin mitä olin odottanut. Tämä ongelma korjaantuu kuitenkin pian, kun painelee hätävilkun vieressä olevasta pienestä napista ajotilaksi sport. Valikossa on kolme ajotilaa, eco, sport ja eco plus. Vakiona käynnistettäessä päällä on Eco.

Vaihteenvalitsin on tutun näköinen viiksi. Mersuja en ole pahemmin ajatellut mutta viiksi onkin tuttu toukokuiselta Teslan koeajolta. Tuomas Saulialan blogikirjoituksessa kerrotaan vaihteenvalitsimesta ja valotetaan tarkemmin Teslan ja Mersun yhteistä taivalta – kannattaa tutustua.

(Tuomaksen blogi on muuten seuraamisen arvoinen jos sähkö- ja hybridiautot kiinnostavat – erityismaininta kuvituksesta, jotenkin nuo järjestelmäkameralla ja pitkällä kokemuksella otetut kuvat näyttävät upeammilta kuin omat iPhone-tuotokseni.)

Mutta takaisin Mersun rattiin. Kun kaasu… eikun kiihdytyspolkimen survaisee pohjaan, autoa ei tunnu kiihdyttävän kestomagneettitahtikoneen tuottama vakiovääntö, vaan auto lähtee ripeästi liikkeelle ja hyökkää vielä lisää kun vauhtia on muutama kymmenen kilometriä tunnissa.

Syynä tähän on se, että autolla on muitakin kytköksiä Teslaan kuin vaihdeviiksi, autoa kuljettaa eteenpäin Tesloista tuttu oikosulkumoottori, ei muiden valmistajien kestomagneettitahtikone.

Käyttöliittymässä vieraimman tuntuinen asia on oikean käden lepuutuspaikalta löytyvä rullatappi, jonka kanssa operoidaan monitoiminäyttöä. Nopeasti siihenkin tottui.

Moottorijarrutukselle löytyy Leafista ja Volkkareista tutun kahden tilaan sijaan kolme: tehostettu moottorijarrutus, polttomoottoriautomainen lievä hidastuminen ja D+ -tila, jolla auto rullaa melkeinpä hidastumatta. Tila valitaan hieman yllättävästi ohjauspyörässä olevista sormilla käytettävistä lätkistä, joista polttomoottoriautoissa vaihdellaan vaihteita.

Kun olen muiden sähköautojen kohdalla ruikuttanut tavaratilan puutetta, niin sitä B-mersussa löytyy riittävästi. Ei ihan yhtä paljon kuin Octaviasta, mutta melkein. Tähän ne mökkireissutavarat olisivat mahtuneet. Varsinkin korkeutta on kiitettävästi.

Mutta mökkireissu olisi jäänyt tekemättä toisesta syystä: autossa ei ole tasavirtapikalatausmahdollisuutta. Ja nopeutettukin lataus puuskuttaa vain 10 kilowatin teholla – mikä hakkaa toki volkkarien 3,7 kilowattisen laturin mutta eikö tämänhintaiseen (alkaen-hinnat lähtevät tätä kirjoitettaessa 45 tuhannesta eurosta) autoon olisi voinut lainata Teslalta myös sen 22 kilowattisen laturin?

Pidempiä reissuja B-Mersulla ei ajeta ilman kunnon lataustaukoa. Pisteenä iin päälle latausmurheissa on se, että ”tankin reikä” on roiskaistu kuskin kanssa samalle puolelle, joka aiheutti hieman harmaita hiuksia kadunvarsilatauksessa – auto pitää peruutella juuri oikeaan kohtaan, kun pelivaraa ainakaan auton mukana tulleen kaapelin kanssa ei hirveästi ole:

Pidempiä matkoja ajatellen autosta löytyy Range Plus –nappula, jota painamalla auto lataa akut seuraavalla latauskerralla hieman täydemmäksi kuin normaalikäytössä. Erikoiselta tuntuvalla ratkaisulla on pyritty siihen, että kun akkuja ei normaalisti ladata liian täyteen, ne eivät vanhene yhtä nopeasti. 

Range Plus –nappulan kanssa tein muuten henkilökohtaista historiaa: tämä oli ensimmäinen kerta kun elämässäni olen joutunut katsomaan auton käyttöohjeesta jonkun asian, kun nappulan ulkonäkö ei kerta kaikkiaan avannut sen käyttötarkoitusta. Käyttöohjeet löytyivät mutkattomasti auton omalta näytöltä:

Ilman Range Plussaa auton kantosäteeksi luvataan noin 200 km (NEDC), mikä tarkoittaa käytännössä noin 130-150 kilometrin kantosädettä maantieajelussa ja moottoritiellä 120 km/h vauhdissa noin 100 kilometriä. Range-plussattuna autolle luvataan 30 kilometriä lisää toimintamatkaa.

Kenelle sähkö-Mersu sopii? Perheellisen kaupunkiajotarpeisiin. Design on komea, kyllä tämä minulle kelpaisi. Kuitenkin, koska reissuja Tampereelle, Raumalle ja Lahteen tulee ei nyt joka viikko mutta noin kerran kuukaudessa, pikaladattava auto on lähes pakollinen, jos perheessä on vain yksi auto. Perheen toiseksi autoksi tämä sopii hyvin, 10 kilowatin laturi puuskuttaa akut täyteen vähänkin pidemmän työpalaverin aikana.

Julkaistu: 27.9.2015