Koeajo | Mercedes-Benz A250e Hatchback AMG-line

Kun Hannele Herold sai tietää odottavansa kuopustaan, hän itki, mutta ei ilosta. Kaksi vuotta aiemmin syntynyttä tytärtä oli toivottu ja odotettu perheeseen hartaasti – heillä oli jo kaikki. Synnytyskin oli ollut niin vaikea, että yllättävä vahinkoraskaus lähinnä säikäytti. Tällaista tarinaa Kim ja Kia Heroldin lapsuudenkodissa puhutaan osittain vitsinä. Kim syntyi aivan jouluaaton alla vuonna 1979. Samalla Kiasta tuli isosisko. Vaikka hän oli esikoisena vanhemmille mahdottoman rakas, rakkautta riitti myös toiselle lapselle. Perheessä ei tapahtunut kuitenkaan perinteistä vallanvaihtoa, jossa kuopuksesta tulee vanhempien lempilapsi. – Siis tuohan on niin lellitty lapsi tuo mun sisko. Se näkyy kaikessa. Mä oon ollut ihan kakkonen aina. Se on vähän, kun saa sen ilmaisämpärin, niin Kia on ollut se ja mä olin se teippi siinä ympärillä, joka vaan revitään pois, Humane-yhtyeen solistina tunnetuksi tullut Kim, 43, kuvailee. Hän kiirehtii huomauttamaan, että vanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin rakastavia heitä molempia kohtaan. Molemmat myös korostavat useaan otteeseen kiittävään sävyyn saamaansa hyvää kasvatusta – he ovat saaneet tehdä ja nähdä paljon, on kannustettu ja autettu. – Joo, kyllä hänkin on ollut hyvin rakastettu, mutta tämmöisiä toteamuksia on ollut, että ei ehkä ihan yhtä rakas kuin minä, Kia, 45, jatkaa vielä. Paikkansapitävillä asioilla karrikointi on Heroldien tyyli puhua asiasta kuin asiasta. Vaikka kielikuvat ovat välillä karskeja, niissä on myös lämpöä, leikkisyyttä ja hellyyttäkin. Ei sellaisia lauseita sanota, jos ei olla hyvin läheisiä. Heroldit iskevät toisilleen jatkuvasti silmää ilman, että heidän tarvitsee fyysisesti tehdä sitä. Kia on se, kenen kasvoista näkee, milloin ei olla vakavissaan tai vähintään liioitellaan. Kimillä taas on täysin pokka naama – ei ole ihme, että hän pelaa pokeria. Hänestä tulisi täydellinen sätkyukko Posse-ohjelmaan. Kim tuntuu heittävän huulta siskoaan enemmän, mutta itseasiassa Kia oli se, joka kaiken aikoinaan aloitti. Lapsena hän tosin koetteli veljen huumorintajua ennen kaikkea tekoina. Hän esimerkiksi teippasi Kimin kavereidensa kanssa kiinni ”milloin mihinkin” – vaikkapa käsistään mönkijän ohjaustankoon. Pikkuveljeä oli yksinkertaisesti hauskaa vähän piinata. Hevostyttönä Kia toi kotiin oman raippansa, jolla antoi kyytiä Kimille. – En kyllä ymmärrä, missä meidän vanhemmat ovat silloin olleet, Kia toteaa päätään puistellen. – Vedit mua raipalla feissiin, Kim toteaa. Se on sentään liioittelua, vaikka raipan heiluttelu kuulostaa ilman sitäkin aika rajulta. Heroldien kohdalla se ei kuitenkaan ollut niin ihmeellistä. Heidän leikkinsä olivat fyysisiä, joten mikseivät yhteenototkin olisi olleet. Raippa jäi lopullisesti hevostalleille, kun Kim kasvoi Kian kiinni. Heroldit ovat kasvaneet perheessä ja suvussa, jossa on aina puhuttu suoraan. He ovat tottuneet siihen, ettei ajatuksia tarvitse piilotella tai sanomisia koristella. Välissä ei ole sanomatta jääneitä sanoja. Kai jotain nyt kuitenkin? Ainakin riitojen jälkeen Heroldit puhdistavat pöydän eri tavalla. – Mä soitan Kialle ja se laittaa aina luurin kiinni. Siis tää on maailman huonoin tapa! Siltä tulee joku A4 siitä, miten huono veli mä oon. Mä soitan, niin sit se on ”ai taasko sä haukut mua” ja klik, Kim kertoo. Parin viikon puhaltelun jälkeen Kia on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän kokee, etteivät asiat jää kuitenkaan selvittämättä vaan solmut aukeavat itsestään. Hehän tuntevat toistensa läpikotaisin, kaikkea ei tarvitse aina purkaa auki erikseen. Ne oli vaan silleen, et sä voit Kia lähtä himaan, nyt löytyi hyvännäköinen poika. Kun Kia oli 16-vuotias, hän lähti ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille. Määränpäänä oli Pariisi, sillä hän oli voittanut mallikilpailun, johon hän oli osallistunut mallina toimineen tätinsä suosituksesta parantaakseen ryhtiään. Tuolla matkalla Ranskan Elle-lehdessä työskennellyt, Claudia Schifferinkin löytänyt, Odile Saron ihastui Kiaan. Tunnollisena opiskelijana hän halusi kuitenkin käydä ensin lukion loppuun – ja onneksi kävikin. Ylioppilaslakille oli myöhemmin tarvetta. 19-vuotiaana Kia muutti mallintöiden perässä Milanoon, jonne Kim tuli moikkaamaan häntä. Kun sisarukset menivät Kian mallitoimiston alakerrassa olleeseen kahvilaan syömään, mallibuukkeri käskytti yläkerran ikkunasta Kimin takaisin toimistolle. Hän pääsi saman tien alusvaatekuvauksiin malliksi. – Me mentiin jonnekin linnaan kaheksi päiväksi. Siellä pyöri naisia alusvaatteisillaan. Olin, että täähän on maailman paras duuni, mä saan rahaa tästä. Soitin mun mutsille, että I’m staying! Hän todellakin jäi Milanoon. Lentoemäntänä työskennellyt äiti toi pojan tavarat kaupunkiin myöhemmin. Mallitoimisto vitsaili, ettei Kiaa enää tarvittu. – Ne oli vaan silleen, et sä voit Kia lähtä himaan, nyt löytyi hyvännäköinen poika, Kia kertoo. Hän ei ollut kuitenkaan pahoillaan tilanteesta. Kateus ei ollut aiemminkaan mahtunut heidän väliinsä. Tuntui vain hyvältä, että veljellä oli mahdollisuus pärjätä. Onhan Kim Kiankin mielestä ”maailman nätein poika”. Maailma vei Heroldeja. Mallintöiden jälkeen Kia aloitti toimittajaopinnot Pariisissa. Sieltä matka jatkui myöhemmin Australiaan. Samaan aikaan Kim seikkaili Ranskan ja Italian lisäksi esimerkiksi Espanjassa ja Japanissa. Kimiä on jälkikäteen harmittanut, ettei hän käynyt tuolloin siskonsa luona, vaikka Australiaan olisi voinut lentää melko vaivattomasti ainakin Japanista. Lentoemännän lapsina heillä oli tuolloin vieläpä mahdollisuus matkustaa ilmaisilla perhelipuilla. Harmia kompensoi kuitenkin se, että Kim teki Kialle tuolloin kuvakollaasin heidän lapsuudenkuvistaan. Kialla on edelleen tallessa tuo taulu, jonka takana lukee lihavoiduin, kuulakärkikynällä raapustetuin kirjaimin ”I love you forever Kia”. Miten Heroldit uskalsivat lähteä niin nuorina maailmalle? Vastaus löytyy ainakin osittain suomenruotsalaisesta kodista – ympäristöstä, missä sosiaalisuutta syötettiin kauhakaupalla vilkkaalle sisaruskaksikolle. Auvoisassa lapsuudessa heidän ympärillään riitti aina elämää eli ihmisiä. Heroldien vanhemmilla oli, ja on edelleen laaja ystäväpiiri, jonka lapsista tuli automaattisesti Kian ja Kimin kavereita. Juhlia juhlittiin, illanistujaisia istuttiin ja reissuja reissattiin aina suurella joukolla. Saman pöydän ympärillä saattoi olla 40 ihmistä. Välit lämpenivät väkisinkin vähän etäämmältäkin tuntuvien kaveriehdokkaiden kanssa, kun he vaikkapa joutuivat porukalla sveitsiläiseen päiväkotiin laskettelureissulla. Muut lapset iskivät kyntensä kiinni suomalaisiin. – Ne vaan morkkas ja hakkas meitä, se oli aivan hirveetä, Kim kertoo, eikä laske tällä kertaa leikkiä. – Me vaan itkettiin, se oli niin traumatisoivaa. Kukaan ei välittänyt meistä tai puhunut meille mitään, Kia komppaa. Ja siinä missä kamala kokemus lähensi lapsia, se myös karaisi. Heroldit olivat tottuneet maailmaan, jossa apu ei ollut kännykän yhden napin painalluksen päässä vaan piti pärjätä omillaan. Se helpotti Kimin elämää esimerkiksi Pariisin-vuosien collect call -aikana, kun kotiin saattoi soittaa yleisestä puhelimesta, mutta sillä ehdolla, että puhelun vastaanottaja oli valmis maksamaan lystistä. Kun heräsin, mulla oli kolme reikää vatsassa. Olin et, okei, nyt multa on viety kaikki sisäelimet. Vanhemmilta saadusta tuesta Heroldeilla ei ole koskaan ollut pulaa. He suhtautuivat ulkomaille muuttoonkin myötämielisesti. Yrittäjäisä oli saattanut toivoa, että toinen lapsista olisi jatkanut perheen konsultointialan firman pyörittämistä, mutta silti he olivat ensimmäisenä yllyttämässä lapsia jäämään maailmalle, kun mallimaailmassa kerran oli kysyntää. – Mut onhan se, 16-vuotiaana Ranskaan… En kyllä päästäisi omaa tytärtäni, Kia toteaa. Toteamusta ei ihmettele, kun kuuntelee Heroldien sattumuksista ulkomailla. Kerran Kim joutui kovien vatsakipujen takia pahamaineiseen ranskalaiseen sairaalaan. Kun Kim alkoi kysyttäessä luetella lääkärille allergioitaan, hänet oli jo tainnutettu uneen. – Kun heräsin, mulla oli kolme reikää vatsassa. Olin et, okei, nyt multa on viety kaikki sisäelimet, Kim sanoo. Selvisi, että häneltä oli leikattu umpisuoli. Kuuntele, kun Heroldit muistelevat Kimin sairaalareissua sekä Kian kielitaidon peruja: Kun Kia tuli katsomaan veljeään sairaalaan, morfiineilla täytetty Kim pyörtyi hänen eteensä. Kiasta oli tällaisissa tilanteissa lohtua, mutta myös käytännöllistä iloa, sillä hänen kielitaitonsa oli parempi ainakin tuohon aikaan. Hän opiskeli kieliä kaseteilta ja vietti aikaa paikallisten kanssa, toisin kuin Kim, jolla oli aina suomalainen tyttöystäväkin. – Kialla oli aina joku 16 ranskalaismiestä, siinä oppii nopeasti, Kim heittää. Selkkaukset eivät jääneet sairaalan seinien sisäpuolelle. – Kun lähdin sairaalasta, mut ryöstettiin. Kian kaveri oli tuonut mulle rahaa sairaalaan ja mulla oli 200 frangia, kun pääsin sieltä ulos. Kaksi kundia ryösti mut. Mä annoin vaan lompakon, kun olin niin huonossa kunnossa, ja anelin, että voinko pitää 50 frangia, että pääsen hotelliin. Ne pitivät palaverin ja antoivat mun pitää sen. Olin ihan fiiliksissä. Tarina ei lopu siihenkään. Kuukauden päästä Kimillä tuli lihas ulos leikkaushaavoista, sillä ne oli tikattu allergisoivilla tikeillä. Hänet leikattiin uudelleen Suomessa. Kim yritti saada ranskalaista kirurgia kiinni tämän jälkeen, mutta pariisilaisesta sairaalasta todettiin, että sen nimistä lääkäriä ollut. – Oon tähänkin päivään luullut, että sinne on vaan joku äijä kävellyt huoneeseen ja leikannut mut. Nykyään markkinoinnin ja viestinnän parissa työskentelevä Kia on Kimin luona kuin kotonaan, eikä valokuvaajan tarvitse maanitella sisaruksia olemaan rennosti läheisissä tunnelmissa. Edelleen muusikon ja vähän mallinkin töitä tekevä Kim ehdottaa, jos otettaisiin sellainen video, missä hän painaa Kian pään syliinsä ja möyhii sitä nyrkillään velikultamaisesti. Kia on heti mukana ideassa, mutta Kim hoksaa, että se voisi näyttää oudolta, liiankin läheiseltä. Kim on vieraanvarainen isäntä. Hän pahoittelee edellisenä viikonloppuna pidettyjen lasten synttäreiden jälkeistä sotkua, josta ei näy vieraiden silmiin jälkeäkään – paitsi lastenhuoneesta pilkistävä lelumeri. Kim ehtii kysyä monta kertaa, haluaisiko joku kahvia, limsaa tai välipalapatukoita. Jossain vaiheessa hän ilmestyy keittiöstä käsissään laatikollinen suklaapusuja. Pienten kaksosten isä tietää, että elämä on helpompaa, kun kaikilla on verensokeri kohdallaan. Kim ja Kia Herold ovat itsekin kuin kaksoset. Kun toinen hengittää, toinen jatkaa edellistä omaa tarinaansa tai harppaa kohti seuraavaa asiaa. Välillä he juttelevat suomeksi, välillä ruotsiksi. Kim myöntää auliisti tykkäävänsä puhua ja olla esillä. Monipolvinen puhetulva ei kieli kuitenkaan siitä, että jommankumman pitäisi saada itseään toista enemmän esillä. Molemmat ovat ylivilkkaita, joilla riittää asiaa. Kim purki vilkkauttaan lapsena liikuntaharrastuksiin, välillä kuuteen seitsemään lajiin yhtä aikaa. Kia puolestaan viihtyi talleilla hevosten parissa, kuten nykyäänkin. Heroldit kasvoivat Haukilahdessa Espoossa. Myöhemmin perhe muutti Kauniaisiin. Myös Inkoo ja Lohja tulivat paikkakuntina tutuiksi isovanhempien kautta. Erityisesti Inkoo on Kialle ja Kimille edelleen rakas paikka. Lapset leikkivät keskenään ja mahtuivat myös toistensa kaveripiireihin, kuten mahtuvat nykyäänkin. Siinä, missä mallivuosien jälkeen musiikkiuran aloittaneen Kimin Social Butterfly -kappaleen musiikkivideolla tanssii hänen kavereitaan, bailaa siellä myös oma sisko yhtenä osana porukkaa. Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Heroldit hitsautuivat yhteen entistä enemmän. Yhteisöllisten kommuunivuosien jälkeen olo oli orpo, kun asuikin yhtäkkiä jossain yksiössä Helsingin Lauttasaaressa. Heroldit päätyivät viettämään paljon aikaa yhdessä ulkona – siis ravintoloissa ja muissa riennoissa – kavereineen. Monet päivät menivät pitkiksi ja illat venyivät yöhön. – Mä tapasin itse asiassa silloin mun tyttären isänkin Kimin kautta, Kia muistaa. Tuntuiko Kimistä kiusalliselta, kun Kia alkoi seurustella yhtäkkiä hänen kaverinsa kanssa? – Mä oon ollut aina tosi hyvää pataa Kian poikaystävien kanssa, siis ennen kuin hän täytti 40. Sen jälkeen ne ovat olleet vähän oudompia veijareita. Taso on mennyt alaspäin. – Hei, Tinder Suomessa, Haloo! Kia huomauttaa viitaten deittisovelluksen rajalliseen valikoimaan. Kun Kimiä pyydettiin Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun osallistumisensa jälkeen kahden viikon matkalle Kuubaan tanssimaan, hän halusi Kian mukaan. Sisko ensin kieltäytyi, sillä hän oli juuri eronnut lapsensa isästä – juuri siksi Kim häntä pyysikin, toipuakseen rakkausmurheistaan. – Joku nainen soitti mulle ja ylipuhui mut mukaan. Se sanoi, että sun pitää elää. Olinkin, että okei, mä lähden. Sitten selvisi, että Kim oli järjestänyt niin, että se nainen soitti ja ylipuhui mut lähtemään, Kia kertoo. – Sehän oli maailman makein reissu. Kaksi viikkoa vaan tanssittiin ja nautittiin elämästä, hän jatkaa. – Me asuttiin yhdessä jonkun mummelin luona ja saatiin aamiaiseksi aina ranskalaisia ja suklaata. Se oli kova, Kim sanoo. Nykyään Heroldien yhteiselo ei ole niin tiivistä, sillä Kim elää pikkulapsiarkea kaksivuotiaiden kaksostyttöjen isänä. Kim kuittailee Kialle heti, ettei ole kummitätiä paljon näkynyt apukäsien merkeissä. – No hei, mitä tapahtui, kun te olitte just saaneet vauvat kotiin! Sä voit kertoo sen tarinan, Kia sanoo. Kim ei ollut nukkunut kaksosten syntymän jälkeen kolmeen päivään ollenkaan. Hänen vaimonsa ei pystynyt sektion takia aluksi osallistumaan vauvojen hoitoon, joten Kimillä oli yhtäkkiä hoidettavanaan kaksi vastasyntynyttä. Vaippoja kului, kakkaa oli joka puolella ja väsynein silmin Kim napitti pikkuruisten vauvanvaatteiden sitäkin pienempi nappeja kerta toisensa jälkeen kiinni. Kotiin palatessa vastassa oli Espanjaan juuri lähteneiden koiravahtina olleiden vanhempien jäljiltä perheen koira, jolla oli Kimin sanojen mukaan megaripuli. Silloin hän soitti Kialle ja sanoi, että tämä saa kaiken, mitä hän omistaa, jos vain tulisi auttamaan. Ja sisko tuli, seuraavaksi yöksikin. Kia kehuu Kimiä hyväksi isäksi. Lähtökohdat isyyteen olivatkin hyvät, sillä hän oli aina halunnut lapsia. Kim on myös erinomainen eno Kian nyt jo teini-ikäiselle tyttärelle, Kia sanoo. Välit vaikuttavat erityisen läheisiltä, sillä enolle voi kuulemma jopa rakkaushuolista – ja toisaalta hänelle voi soittaa myös silloin, kun haluaa uusia vaatteita. Sama kaava siis toistuu. Heroldien tavalla elää, olla ja kasvattaa, syntyy läheisiä ihmissuhteita. Läheisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset olisivat täysin samasta puusta veistettyjä. Kiassa ja Kimissä on paljonkin eroavaisuuksia. Kia on valtavan eläinrakas toisin kuin veljensä – vaikkakin Kimillä on nykyään Benji-koira, joka kuulemma ymmärtää paremmin ruotsia kuin suomea. Kim selventää, että hän on pysytellyt kauempana eläimistä lähinnä allergioidensa takia. Hänellä oli kuitenkin lapsena lemmikkeihin liittyvä rooli. Hän oli se, kenen olkapäätä vasten Kia itki, kun joku tämän sauvasirkoista, ”kävelevistä kepeistä”, kuoli. – Niillä on Inkoossa isommat haudat kuin meidän isovanhemmilla, Kim sanoo. Kim taas on sisaruksista se, joka on aina osannut vetää rajansa paremmin. Esimerkiksi mallimaailmassa hän kertoi, mitä oli valmis tekemään ja mitä ei, ja piti omista arvoistaan tiukasti kiinni. – Siinä oon aina ihaillut Kimiä. Hän tietää arvonsa. Mä oon ollu aina vähän semmoinen okei, kunhan kaikki on tyytyväisiä. Mä oisin varmaan seissyt päälläni, jos ne olisivat halunneet, Kia kertoo. Ehkä hän on perinyt luonteensa heidän äidiltään, joka on aina ollut ylikiltti, kuten Kia ja Kim kuvailevat. Äiti teki kaiken, mitä lapset keksivät pyytää. Se toi mukanaan sen, että Heroldit ovat tienneet aina voivansa luottaa vanhempiinsa. Voi olla, että juuri siksi mallimaailman paha puoli ei imaissut heitä mukaansa. Heidän ei ollut pakko laittaa kaikkea likoon, sillä kotiin saattoi aina palata.