Peugeot 504 Coupé vuodelta 1974 – ”Matkanteko on yhtä juhlaa – tässä autossa on ranskalaista tyylikkyyttä ja eleganssia, joten pitkäkin matka sujuu vaivatta”

Klaukkalalainen Markku Pellinen on huolissaan autoilun tulevaisuudesta.

– EU:n taholta historiallisten ajoneuvojen tulevaisuus näyttää huolestuttavalta, varsinkin jos kaikki suunnitelmat kierrätystalousasetuksen ja siihen liittyvän direktiivin osalta toteutuvat suunnitellun kaltaisina. Päättäjät eivät näytä ymmärtävän tieliikenteen historian elävänä säilyttämisen tärkeyttä. Toivon hartaasti, että mepit lopulta oivaltavat asian oikean laidan ja historialliset ajoneuvot vapautetaan kiertotalousesityksestä.

Pellinen on liikkuvan ajoneuvokulttuuriperinnön elävä ilmentymä. Kavalkadi miehen hallussa olevista harrasteautoista on vakuuttava: Citroen B11 Normale -52, Renault 4 CV Sport -57, Peugeot 403 4d Sedan -60, MGA 2600 Roadster Mk1 -60, Opel Commodore A 2d Sedan -69, BMW 2002 Limousine A -74 ja VW Golf Cabriolet A -90. Tämän laivueen lisäksi Pellinen kertoo harrastavansa vanhoja mopoja, joista osa on jo myyty eteenpäin.

Markku Pellinen osaa arvostaa ajoneuvokulttuuriperintöä yli maa- ja merkkirajojen.

Peugeotin perinteet ovat erittäin pitkät: merkin ensimmäinen auto, eli Type 1, esiteltiin jo vuonna 1886.

Pitkän keulan jälkeen seuraa kaareva, voimakkaasti kallistettu tuulilasi ja valoisa matkustamo.

– Voitin viimeisen päälle entisöidyn Pappa Tunturin vuodelta -67 arpajaisissa. Lisäksi omistan erittäin harvinaisen Tunturi Tiger Army -mopon vuodelta 1986. Mallia valmistettiin ainoastaan yksi kappale, ja se kiersi Suomen varuskuntia, mutta todettiin lopulta liian heppoiseksi sotilaskäyttöön. Malli oli Tunturin viimeinen yritys pelastaa koko liiketoiminta.

Ja yksi yksilö listasta vielä puuttuu: juttumme harvinainen Peugeot 504 2.0 Coupé vuodelta 1974.

– Niin vaimoni Anittan kuin omassa lapsuuden perheessämmekin on ollut Peugeot 403- ja 404-autoja. Anittan perheessä kaksi, meillä neljä, suunnilleen 50–60-lukujen vaihteessa. Peugeotit ovat aina olleet mukavia ajaa, ja olimme jo aiemmin hankkineet mainitun 403-museoauton vuosimallia 1960.

– Tästä 504:stä etsin aluksi avomallia. Aikaa kului kaiketi ainakin kolme vuotta, mutta ei vain löytynyt sopivaa. Sitten Suomessa tuli myyntiin coupé. Kävin katsomassa autoa ja sovin kaupat. Tämä yksilö on myyty alun perin Sveitsiin ja sieltä Belgiaan, josta auto saapui sitten Suomeen ja lopuksi vaimolleni Anittalle. Tarinan hauska juonne on, että kaikki neljä omistajaa ovat olleet naisia. Näitä on Suomessa tiettävästi vain alle 15 yksilöä.

Ohjaamossa toiminnallinen klassismi pääsee valloilleen.

Aidossa coupéssa on vain kaksi ovea.

Juttumme yksilö on aikoinaan myyty uutena Sveitsiin.

Pellinen kertoo mieltyneensä 504 Coupéssa ensinnäkin tyylikkääseen Pininfarinan muotoiluun, mutta myös ajomukavuuteen ja harvinaisuuteen.

– Matkanteko on tällä autolla yhtä juhlaa. Moottorin ääni on varsin hiljainen ja rengasmelu olematonta. Ohjaustuntuma on kevyt, mutta tarkka. Autossa on ranskalaista tyylikkyyttä ja eleganssia, joten pitkäkin matka sujuu vaivatta. Pisin päivämatka tällä autolla on ollut yli 800 km.

Liikenteessä Pellinen on omaksunut rennon ajotyylin.

– Kun alla on historiallinen ajoneuvo, vältän pääteitä ja ajan rauhallisesti. Joskus kyllä pännii, kun liikennettä on paljon ja muodostuu jonoja. Silloin perässä ajaja aika usein haluaisi väkisinkin ohittaa, mutta jää sitten kuitenkin kiltisti siihen samaan jonoon.

– Ja ne turvavälit. Varsinkin vanhalla Citroënillani ajaessa täytyy pitää riittävä välimatka edellä ajavaan, koska jarrutusmatka on selvästi pidempi kuin nykyautoilla.

ZF:n 3HP12-automaatissa on kolme pykälää.

Pininfarinalla hallittiin muotoilun salat.

Pininfarinan kynästä

Peugeotin yhteistyö Pininfarinan kanssa osoittautui hyväksi ideaksi. Italialaisstudion kivikova osaaminen konkretisoitui lopulta ajattomaksi kasvaneessa muotoilussa. Vaikka 504 coupé jakoi perustansa sedanin kanssa, näytti se sittenkin kovin erilaiselta. Coupén pitkä konepelti ja korin takaosan muotoilulliset yksityiskohdat olivat saksalaiskilpailijoiden tasolla, ehkä jopa hienostuneemmat.

Vuoden 1974 päivitetyn auton yksi merkittävimmistä parannuksista oli 2,7 litran PRV-moottorin lisääminen tarjontaan. Uutta moottorivaihtoehtoa tarjottiin valituille markkinoille viisivaihteisen manuaalin parina. Uutta olivat myös etumaski ja suorakaiteen muotoiset vaakasuuntaiset ajovalot. Ohuessa kromatussa puskurissa oli koristeellinen kumilista. Profiilista vuosimallin erottivat kromatut, upotetut ovenkahvat. Myös takavalot olivat suorakaiteen muotoiset edeltäjäversion kolmen valon sijaan.

504:ään tehtiin facelift mallivuodeksi 1974, ja ajovalot muuttuivat suorakaiteen mallisiksi.