Virtsakivet ovat yleensä virtsateihin sakkautuvaa kalsiumoksalaattia. Kalsiumkivet syntyvät usein munuaisaltaassa ja kulkevat virtsanjohdinta pitkin virtsarakkoon. Pieniä kiviä ei välttämättä edes huomaa, ja ne saattavat löytyä sattumalta kuvantamistutkimuksissa.

Jos kivet eivät mahdu liikkumaan virtsanjohtimessa ja kiilautuvat jonnekin, alkaa tuskallinen kipu. Se tuntuu jommassakummassa kyljessä, selässä tai vatsan puolella. Kipu säteilee tyypillisesti kylkeen tai vatsan reunaa pitkin nivustaipeisiin. Se ei rauhoitu tavallisilla särkylääkkeillä, vaan usein tarvitaan vahvaa opioidipohjaista kipulääkettä suoneen tai lihakseen. Myös tulehduskipulääkettä voidaan antaa samoin.

Jos virtsakivi liikahtaa, kipu voi laantua hetkeksi. Kova aaltomainen kipu iskee kuitenkin jälleen, kun kivi kiilautuu jonnekin. Virtsakivistä kärsivä voikin liikkua levottomasti yrittäessään löytää asentoa, jossa kipu lievenee. Usein potilas myös voi pahoin ja oksentelee, sillä virtsakivet ärsyttävät vatsakalvoa.

Pahimmillaan virtsakivet vahingoittavat munuaisia. Jos kivi kiilautuu pahaan paikkaan ja munuaisaltaan paine nousee, munuainen voi pahimmillaan tuhoutua. Siksi virtsakivipotilaan munuaisten toimintaa seurataan tarkasti. Perusterveydenhuollossa ensisijainen tutkimus on virtsateiden ultraäänitutkimus. Itse kiveä ei siinä aina nähdä, mutta tutkimuksella voidaan varmistaa, ettei kivi ole tehnyt munuaisaltaaseen virtausestettä, joka voisi vaurioittaa munuaista. Sairaalassa perustutkimus on tietokonetomografia, jossa kivikin yleensä erottuu. Veren korkea kalsiumarvo viittaa kalsiumkiviin.

Joskus virtsa on veristä, koska kivet ovat raapineet limakalvoa. Veri virtsanäytteessä viittaakin vahvasti virtsakiviin. Valtaosalla potilaista on verta virtsassa, mutta yleensä niin vähän, että se näkyy vain mikroskooppitutkimuksessa. Virtsasta tehdään myös bakteeriviljely, sillä joskus virtsakiviin voi liittyä rakon bakteeritulehdus.

Virtsaa kannattaa siilata. Virtsaa esimerkiksi sideharson tai keittiösiivilän läpi, koska kivi olisi tärkeä löytää. Laboratoriossa tutkitaan, onko kyseessä kalsiumkivi vai harvinaisempi virtsahappo- tai oksalaattikivi. Tämä vaikuttaa jatkotutkimuksiin ja hoitoon, jos kivet uusiutuvat.

Jos kivi ei poistu itsekseen, tarvitaan toimenpiteitä. Pienille kiville käytetään eniten murskaushoitoa, jossa energia-aalto ohjataan elimistön läpi kiveen. Tällöin kivi murskautuu. Munuaisissa oleva iso kivi poistetaan tähystimellä. Jos kivi on jo siirtynyt virtsanjohtimeen munuaisaltaan ja rakon väliin, urologi voi joskus onkia sen rakon kautta joustavalla tähystimellä.

Jos kipulääkitys tehoaa eikä ultraäänessä ja verikokeissa näy mitään hälyttävää munuaisissa, tilannetta voidaan seurata. Yleensä alle viiden millin kokoinen kivi poistuu itsestään virtsan mukana parin vuorokauden kuluessa. Vettä kannattaa juoda runsaasti. Jos virtsakivikohtaus on ensimmäinen, potilas siirretään yleensä erikoissairaanhoitoon.

Veden juominen vähentää virtsan väkevyyttä eli laimentaa sitä. Jos virtsa on kovin väkevää, sen ainesosat alkavat sakkautua. Kun virtsa on laimeaa, pienet kalsiumhippuset huuhtoutuvat omia aikojaan virtsan mukana. Päivässä virtsaa pitäisi erittyä vähintään kaksi litraa, mikä käytännössä tarkoittaa noin 6–8 vesilasillista.

Virtsakivet ovat yleensä elämäntapasairaus hieman samaan tapaan kuin kihti, mutta myös perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä niiden synnyssä. Usein virtsakivipotilaan ravinnossa on paljon eläinproteiineja, liikaa suolaa ja niukasti nesteitä. Eläinproteiinien ja suolan saannin vähentäminen olisikin tärkeää. Jos on taipumusta virtsakiviin, kannattaa vähentää myös runsaasti oksalaattia sisältäviä ruokia, kuten raparperia, pinaattia, punajuurta, manteleita ja pähkinöitä.

Virtsakivet kehittyvät pikkuhiljaa, ja niiden syntymiseen voi mennä vuosia. Kivet ovat ikääntyneiden riesa, eikä niitä yleensä ole aivan nuorilla.

Säännöllinen liikunta ehkäisee virtsakiviä usealla tavalla. Ylipaino on sairauden riskitekijä, ja liikunta auttaa osaltaan painonhallinnassa. Liikunta parantaa myös aineenvaihduntaa, jolloin munuaisten toiminta vilkastuu. Lisäksi liikunnan aiheuttama tärinä helpottaa kiven poistumista.

Asiantuntija: yleislääketieteen erikoislääkäri, vastaava lääkäri Esa Ruuskanen, Terveystalo.

Lähde: terveyskirjasto.fi