Apu

Kiusallinen yllätysvieras Hitler saapui Suomeen: näin vierailu Mannerheimin syntymäpäivillä sujui


Valtakunnanjohtaja Hitler vieraili harvoin ulko­mailla. Piipahdus Suomen marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä oli harvinaisuus. Tunnelma oli odottava – olisiko vieraalla tuliaisina vaatimuksia sotatoimista?
Kuvat SA-Kuva, Getty Images

Hitler saapuu Immolan lentokentälle Ruokolahdelle savuavalla lentokoneella

Neljäs kesäkuuta 1942. Neljä Messerschmitt-hävittäjää saattaa saksalaista matkustajakonetta sekä matkatavaroita kuljettavaa Heinkelia Helsinkiin.

Malmin kentän yllä luutnantti Joel Savosen johtamat Brewsterit ottavat saattovastuun, ja matka jatkuu kohti Immolaa Imatran lähellä.

Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler katselee panssaroidussa tuolissaan ikkunasta Suomen metsiä ja järviä. ”Wie schön das alles ist!” Miten kaunista!

Saattomieheksi valittu kenraali Paavo Talvela muistelee tilannetta muistelmissaan: ”Tunnelma oli juhlallinen, kun tiesi lentävänsä avaruudessa ehkä ihmeellisimmän henkilön kanssa ja joka tapauksessa nykyajan kuuluisimman ihmisen ja suurimman neron kanssa.

Porvoon ja Lappeenrannan välillä keli huononee. Pilvikatto alenee jatkuvasti, metsät höyryävät sateesta. Yksi saattajista joutuu laskeutumaan Vesivehmaalle, kaksi muuta hukkuu sumuun.

Vain lentomestari Veikko Rimminen pysyy mukana saksalaisen lentokapteeni Hans Baurin kiitäessä puunlatvojen tasalla, mittareiden varassa.

Kello 12.25 nelimoottorinen Focke-Wulf Fw 200 Condor laskeutuu Immolan lentokentälle Ruokolahdelle vasemman laskutelineen jarruhihna savuten. Mekaanikot kiiruhtavat paikalle käsisammuttimineen.

Hitler nousee koneesta kahdeksan upseerinsa kanssa. Heidät ottaa vastaan presidentti Risto Ryti.

Vain päivän varoitusaika

Vieras on tullut päivän varoitusajalla, joten lentomekaanikkokurssin oppilaista häthätää koottu kunniakomppania on vaatimaton, soittokunta puuttuu ja salossa läpättää vain yksi hakaristilippu.

Virallisen valtiovierailun sijaan Hitler on halunnut yksinkertaisen rintamavisiitin liittolaisarmeijan toimialueelle.

Hitler ohjataan panssaroituun Mercedes-Benziin, jonka Mannerheim on joulukuussa saanut häneltä lahjaksi. Matka suuntautuu Vuoksenniskalle.

Valtakunnankansleri Hitlerin Suomen Marsal­kalle lahjoittamat autot.

Hitler ei ole ensimmäinen korkean tason vieras Kolmannesta valtakunnasta.

SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler, Saksan kakkosmies, on jo alkuvuodesta käynyt Rovaniemellä kohottamassa pohjoisessa olevien saksalaisjoukkojen taistelumoraalia.

Toistamiseen Himmler saapuu kesällä Hitlerin jälkeen – jälleen kaikessa hiljaisuudessa, koska nimellä on ikävä kaiku – keskustelemaan muun muassa Suomen juutalaisista. Hän on juuri ollut Auschwitzissa seuraamassa joukkomurhakoetta kaasulla.

Marraskuussa Suomen Valtiollinen poliisi luovuttaa kahdeksan juutalaista.

Seuraavana vuonna myös sodan uuvuttama varusteluministeri Albert Speer käy Rovaniemellä ja Petsamossa sieluaan virvoittamassa.

Mutta itse Führer on harvinaisuus. Hänen ulkomaanmatkansa ovat suuntautuneet lähinnä Saksan miehittämiin maihin, Itävaltaan ja Ranskaan. Liittolaisista vain Italian Mussolini on isännöinyt Hitlerin vierailua.

Enson Kaukopään tehtaiden ratapiha-alueella, salonkivaunussa, Hitleriä odottaa juuri Suomen marsalkaksi nimitetty Mannerheim. Marski täyttää 75 vuotta, ja paikalla on Suomen ylintä johtoa.

Mannerheimilla on yllään harmaa asetakki, olkaimissa Uudenmaan Rakuunarykmentin tunnus ja Suomen leijona, lähes mustat saapashousut sekä suikka, jonka nahkahihna on vedetty lakin päälle.

Mannerheim otti Hitlerin vastaan Enson Kaukopään tehtaiden ratapiha-alueella.

Ylipäällikkö ei juhlia olisi kaivannut, kun maa on sodassa: ”Juhliminen Päämajassa samaan aikaan, kun miehistö ja upseerit ovat kovilla ja saavat vähän väliä nähdä jotakuta toveriaan kannettavan pois, olisi kerta kaikkiaan mautonta.”

Marski on kuitenkin taipunut ottamaan vastaan päämajan upseerilähetystön ja hallituksen onnittelijat, kunhan se tapahtuu rintamalla tarkastusmatkalla – ja koko armeijalle on annettava ylimääräinen olutannos, ryyppy sekä pyhäpäivän ateria.

Muut onnittelijat ylipäällikkö on ohjannut Helsingin-kotiinsa, jossa heitä isännöi kenraalimajuri Heikki Kekoni.

Mannerheim on saapunut edellisenä päivänä Mikkelistä, junassaan viisitoista vaunua. Rytin johtama valtiovallan onnitteluseurue on tullut Helsingistä.

Hitler luovuttaa Mannerheimille Saksan Kotkan ritarikunnan kultaisen suurristin. Samanlaisen ovat saaneet muun muassa Italian Mussolini ja Espanjan Franco. Marski saa myös Hitlerin kookkaan muotokuvan, jonka hopealevyyn on kaiverrettu: ”Sydämellisimmällä kunnioituksella.”

Mannerheim kiittää Hitleriä hänen vierailustaan ”juuri niinä päivinä, jolloin Saksan johto, Saksan miehiset sydämet ja Saksan aseet ovat taistelleet valtavia ja loistavia taisteluita ja antaneet meille toivon pian tapahtuvasta laajakantoisesta ratkaisusta”.

Hitler luovuttaa Mannerheimille maastoautoja

Metsätiellä Hitler kättelee suomalaiset upseerit ja esittelee Mannerheimille kolme lahjaksi tuotua jykevää Steyr 1500 -maastoautoa. Hitlerin henkilökohtainen autonkuljettaja, everstiluutnantti Erich Kempka on tuonut ne metsäautotielle pari päivää aiemmin.

Ratapihalla Hitler piipahtaa Rytin vaunussa, jossa hän – Rytin sanoin ”itku silmässä” – selittelee, miksi ei voinut auttaa Suomea talvisodassa. Rytin valitellessa edellistalven tiukkaa elintarviketilannetta, Hitler kerkeästi lupaa, että siihen Saksalta kyllä löytyy apua.

Johtajat siirtyvät juhlalounaalle Mannerheimin junaan.

Kasvissyöjä Hitlerille ei liha maistu. Keittiö loihtii hänelle parsakeittoa ja vihannesvanukasta. Muut syövät lohta ja täytettyä hanhea. Viinin ja samppanjan nirso absolutisti vaihtaa teehen.

Tupakkaa poltetaan Hitleristä piittaamatta.

Ryti käy juhlapuheessaan läpi Mannerheimin ratkaisevaa merkitystä Suomen historiassa ja kiittää Hitleriä vierailusta.

Vastauspuheessaan Hitler onnittelee marsalkkaa kaikkien saksalaisten sotilaiden nimissä, ”jotka ihaillen katsovat suomalaisiin aseveljiinsä ja heidän suureen johtajaansa”.

Mannerheim luki kohtaamispaikaksi valitussa junanvaunussa kiitos­puheen Hitlerille.

Talvisota on tehnyt Hitleriin vaikutuksen, ehkä jopa vauhdittanut Saksan suurhyökkäystä itään.

Mannerheim pitää 20-minuuttisen kiitospuheen suomeksi.

Lyhyessä saksankielisessä osiossa hän sanoo arvostavansa sodan keskellä tapahtuvaa vierailua, joka ”korostaa sitä aseveljeyttä, joka kovassa yhteisessä taistelussa on syntynyt mainehikkaan ja valtavan Saksan armeijan ja meidän pienen maamme armeijan välille”.

Lounaan jälkeen Mannerheim, Hitler, Ryti ja kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel vetäytyvät salonkivaunuun luottamukselliseen keskusteluun.

Se poikii maailmansensaation. Hitler oli valvonut visusti, että kaikki äänitteet hänestä ovat lähinnä ennalta harjoiteltua huutoa ja räyhää. Kaukopihan rata-alueella se sääntö saa säröjä. 

– Juoksin tämän junan takaa ja heitin avoimesta ikkunasta pakettihyllylle ikkunan yläpuolelle mikrofonin, ja koska kaikki vaunut oli koristeltu koivunoksilla, niin mikrofonia ei voinut nähdä vaunun sisäpuolelta, muisteli Yleisradion insinööri Thor Damen jälkeenpäin.

Toisen version mukaan mikrofoni oli asennettu jo Mikkelissä ennen kuin Hitleristä tiedettiinkään, mutta lopputulos on yhtä historiallinen.

Nauhalle tarttuu yksitoista minuuttia Hitlerin normaalia puheääntä. Monologissaan hän ällistelee Neuvostoliiton sotateollisuuden vahvuutta. Neuvostotankkeja on tuhottu jo 34 000, mutta yhä niitä vain tulee taisteluun.

Toistuvasti Hitler myös selittelee katalaa Ribbentrop-sopimusta, jolla Saksa oli jättänyt Suomen Stalinin kynsiin talvisodassa. Saksa ei olisi kestänyt kahta rintamaa, Hitler vakuuttaa.

Yli 60 vuotta myöhemmin, kun alkuperäinen äänite on löytynyt, saksalaisnäyttelijä Bruno Ganz käyttää sitä opetellessaan Hitlerin puhetyyliä elokuvaan Perikato.

Ei vaatimuksia Suomelle

Isännät voivat huokaista. Niiden päätelmien lisäksi, joita vierailusta voitaisiin tehdä, on pelätty Hitlerillä olevan poliittisia tai sotilaallisia vaatimuksia. Ehkä hän pyytää suomalaisia hyökkäämään Leningradiin tai Muurmannin radalle. Mannerheim ei sitä halua, mutta vaikea tärkeää liittolaista olisi vastustaakaan.

Suomen kansainvälistä tarinaa erillissodasta Hitlerin vierailu toki koettelee, mutta muuten pelko on turha. Hitlerillä ei ole Suomelle mitään vaatimuksia tai uusia sopimuksia. Hänelle riittää tämä leppoisa, ympäripyöreä hymistely hyvistä suhteista ja paistattelu ihailemansa marsalkan rinnalla.

Hitler ei enää usko ratkaisutaisteluun pohjoisessa. Hänen kiikarissaan ovat jo Kaukasian öljykentät, joista Saksan sotakone saisi kipeästi kaipaamaansa polttoainetta. Riittää, kun suomalaiset sitovat puna-armeijan joukkoja pohjoiseen.

Marsalkka Mannerheim (vas.) hyvästelemässä valtakunnankansleri Adolf Hitlerin Immolan lento­kentällä.

Kuuden tunnin kuluttua Hitler lähtee paluumatkalle. Matkalla lentokentälle hän valittaa Rytille, miten armottomasti englantilaiset pommittavat Saksan vanhoja kaupunkeja. Hän sanoo olevansa pohjimmiltaan taiteilijaluonne, jota kulttuuriarvojen tuhoutuminen suuresti surettaa.

Lento on puolitoista tuntia myöhässä, mutta Condorin jarrurumpu on korjattu ja ilma kaunis.

Siinä oli upee laiva! Kun se starttasi, niin jo puolikentässä se irtosi ja sitten se veti noin 45–50 astetta ylös ja nousi mahtavasti”, kirjoittaa taistelulentäjä Kyösti Karhila päiväkirjaansa.

Malmilla Hitleriä odottelevat saksalaishävittäjät alkavat saattaa häntä kohti Keski-Eurooppaa.

Mannerheim vieraili Sudenpesässä

Mannerheim lentää vastavierailulle Hitlerin Sudenpesään kolme viikkoa myöhemmin. Hitler lähettää oman koneensa häntä noutamaan.

Marski tapaa myös valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin, ja tämä kehuu metsästysmajansa kellarissa olevan 38 000 pulloa ranskalaista laatuviiniä – jokin hyöty Ranskan valtaamisestakin.

Noiden tapaamisten jälkeen Marski jo tietää, ettei Saksa tule voittamaan sotaa.

Hitler-äänite ja Mannerheimin puhe ovat kuunneltavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Julkaistu: 18.5.2019