Kitkarenkaat ovat hylkytavaraa jäisellä asfaltilla
Kitkarenkaiden, sähkömoottorin reippaan väännön ja takavedon yhdistelmä on petollinen, jos tien pinta on vähänkään liukas, kirjoittaa Lauri Larmela.
On aina terveellistä uida vastavirtaan. Näin on siitäkin huolimatta, että jatkuva jäkättäminen saattaa käydä kuulijoiden hermoille. Kaivan taas kerran verta nenästäni, ja alan luennoida talvirenkaiden ominaisuuksista.
Talvi saapui Suomeen tänä vuonna kovin varhain. Jopa etelärannikolla vallitsi jo marraskuun puolella ihan selkeä talvikeli – ei juuri lunta, mutta pakkasta kylläkin. Koska meri pysytteli kuitenkin jäättömänä, asfaltin pintaan tiivistyi kosteutta, jonka autot sitten kiillottivat peilijääksi.
Kaikenlaiset ajoavustimet ovat hienoja keksintöjä, mutta kitkarenkaiden ja jään yhdistelmälle ne eivät voi mitään.
Monet suosivat nykyään nastattomia talvirenkaita. Jäisellä asfaltilla nämä kuuluisat kitkat ovat täysin hylkytavaraa. Liikkeelle niillä toki pääsee kohtalaisen hyvin, mutta jarrutusmatkat venyvät tolkuttaman pitkiksi. Tämän takia edellä olevaan autoon olisi hyvä pitää reipas turvaväli. Tämä voi onnistua jossain haja-asutusalueella, mutta pääkaupunkiseudun hektisessä liikenteessä ajetaan talvella samalla tappituntumalla kuin kesälläkin. Tämä johtaa jatkuvin peräänajoihin.
Jäisillä pinnoilla kitkarenkailla on lisäksi vaikea tehdä merkittäviä ohjausliikkeitä – vaikkapa peräkolarin välttämiseksi. Ratti tietysti kääntyy, mutta auton suunta lähtee taipumaan tuskallisen hitaasti. Kaikenlaiset ajoavustimet ovat hienoja keksintöjä, mutta kitkarenkaiden ja jään yhdistelmälle ne eivät voi mitään.
Meillä on perheessä vanha Ford Focus, jossa on vanhat nastarenkaat. Piikkejä kiekoissa kyllä riittää, mutta renkaiden kumiseos on kovettunut pahasti. Yllättävässä tilanteessa nastat kuitenkin purevat jäähän, ja kuljettaja saa lisää peliaikaa. Mikä parasta, Focuksessa on perinteinen käsijarrukahva. Siitä kun nykäisee, niin auto kääntyy hetkessä poikittain, ja vauhti alkaa hidastua. Nämä vinkit saattavat kuulostaa vanhan ajan vetomiesten horinoilta, mutta niissä on kuitenkin vinha perä. Mainittakoon nyt samaan syssyyn, että nykyautojen sähköisillä seisontajarruilla ei voi vaikuttaa auton kulkusuuntaan millään tavalla.
Alkutalven huvittavin kokemus tuli eteen, kun pääsin sähkö-Volvon rattiin. Auto oli mallia XC40 Single. Ensimmäisessä liukkaassa liikenneympyrässä Volvo irtosi selvään peräluistoon. Tuossa tuokiossa tajusin, että auto on takavetoinen. Sähkömoottorin reippaan väännön, takavedon ja kitkarenkaiden yhdistelmä on petollinen, jos tien pinta on vähänkään liukas.
Päivitys 26.1.2024 – Kolumnin otsikkoa muutettu
