Auraamaton tie ja nastattomat renkaat ovat vaarallinen yhdistelmä

Olen käynyt sotaa kitkarenkaita vastaan iät ja ajat. Aion myös jatkaa tätä taistelua lopulliseen voittoon saakka. Silvotaanpa ensin tuo termi kitkarengas, jota monet käyttävät. Ilman kitkaa ei ole pitoa. Kaikissa renkaissa pitää olla kitkaa renkaan ja tien pinnan välillä. Myös nasta- ja kesärenkaissa on tarjolla tuota sinänsä aivan välttämätöntä kitkaa. Termi kitkarengas pitäisi julistaa pannaan, ja siirtyä puhumaan nastattomista talvirenkaista.

Lähdin reitille Espoo–Kuhmoinen perjantaina 1. marraskuuta suunnilleen puolen päivän aikaan. Katsoin etukäteen säätiedotuksia, ja totesin, että nyt mennään kyllä surman suuhun. Luvassa oli nimittäin räntää ja lunta. Espoossa satoi lähinnä vettä, mutta jo Hyvinkään tasalla maa oli valkoinen. Evon metsäopiston kohdalla tien molemmin puolin levittäytyi lumoava joulumaisema – lunta oli maassa ja kuusen oksilla. Ja tietysti myös ajoradalla.

Auraa olisi todellakin kaivattu, sillä tiellä oli se varsinainen keskivalli ja kummallakin ajoradalla oma pienempi vallinsa. Automme oli uusi Opel Astra, ja siinä oli alla uudet Nokian Hakkapeliitta R5 -renkaat. Nastattomat tietysti. Nuo Nokialaiset lukeutuvat varmasti maailman parhaiden nastattomien talvirenkaiden joukkoon. Mutta kun ei ole riittävästi pitoa, niin mitäs teet. Heti kun jompikumpi etupyörä liukui loskavallin päälle, piti ottaa lisähappea, koska Opel alkoi kulkea ihan omia polkujaan. Määrätietoisesti ohjaten sain Astran aina uudelleen oikealle uralle, mutta ajaminen oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Jossain Padasjoella tie muuttui sulaksi, eikä taivaalta tullut lainkaan valkoista moskaa. Pääsimme perille ennen hämärän tuloa.

Paluumatkalla sunnuntaina olosuhteet olivat vielä kamalammat kuin menomatkalla. Yritin ajaa nopeutta 70–80 km/h, mutta välillä marssivauhti painui kuuteenkymppiin tai jopa alle, koska edessä mateli jono autoja. Tuumin, että olikohan tuossa muodostelmassa mukana montakin kesärenkain varustettua kulkupeliä.

Ohittaminen oli täysin mahdotonta, koska keskivalli kasvoi aina vaan. Kunnon nastarenkailla olisin ehkä rohjennut kokeilla onneani, ja lähteä ohitukseen, mutta koska alla pyörivät nastattomat kiekot, pysyttelin kiltisti jonon hännillä.

Liukas keli loppui vasta jossain Nurmijärven ja Vantaan välillä. Kun pääsimme perille, totesin kartturille, että ”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!”.