Apu

Kirsi Pihan kolumni: Johtajuus on pääoma, ei ominaisuus

Kirsi Pihan kolumni: Johtajuus on pääoma, ei ominaisuus
Johtajuus ratkaistaan siinä, onko meillä suuntaa ja toimintaa, tuntuuko elämä ja puurtaminen merkitykselliseltä, kuulummeko joukkoon, kirjoittaa Kirsi Piha kolumnissaan.
Julkaistu: 11.9.2022

Elon Musk sekoilee Twitterissä ja johtaa samalla maailmaa sähköautoiluun. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen vetää kritiikistä lamppuvitsin, hallitsee Tiktok-maailman kadehdittavalla tavalla ja samalla johtaa rautaisella otteella liittoaan. Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Alexandria Ocasio-Cortez jakaa Instagram-tilillään syvästi henkilökohtaisiakin asioita, muun muassa kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Ja kyllä – pääministerimme tanssii.

Sosiaalinen media moninaisine mahdollisuuksineen rikkoo johtajuuden normeja, rooleja ja sitä kuvaa, jota olemme johtajista tottuneet näkemään. Iso osa kömpelöistä ja jäykistä normeista saakin mennä rikki.

Johtaminen on silti kinkkinen asia. Ominaisuusluettelon sijaan se on jonkinlaista pääomaa, jolle juuri nyt olisi tarvetta.

Kelan tilastot näyttävät, että mielenterveyden häiriöt ovat nousseet ylivoimaisesti suurimmaksi syyksi nuorten aikuisten sairauslomille.
Kirsi Piha

Elämme edelleen pandemiaveitsi kurkulla, Euroopassa jyllää sota. Kelan tilastot näyttävät, että mielenterveyden häiriöt ovat nousseet ylivoimaisesti suurimmaksi syyksi nuorten aikuisten sairauslomille, ja WHO arvioi, että mielen sairaudet tulevat globaalisti koskettamaan jossakin elämän vaiheessa yhtä neljästä ihmisestä. Tuntuu ehkä absurdilta puhua tällaisessa maailmassa kuvittelun tarpeellisuudesta. Todellisuudessa se on elintärkeää.

Historiantutkija, professori Yuval Noah Hararin mukaan ihmiskunta on menestynyt siksi, että se on osannut kertoa houkuttelevia tarinoita ja saanut niiden avulla ihmiset toimimaan yhdessä – niin hyvässä kuin pahassa. Se on vaatinut johtajuutta ja suuntaa. Se on vaatinut mielikuvitusta, kykyä ajatella tulevaisuutta, jota ei vielä ole ja uskoa siihen.

Harari kuvaili nykyaikaa eräässä haastattelussa mielikuvituksen kriisiksi: emme enää osaa kuvitella toivottavaa tulevaisuutta. Elämme niukkuuden nihilistisessä maailmassa, jossa edessä tuntuu olevan vain epätoivoa, luopumista ja polarisoitumista.

On samantekevää, juhliiko pääministeri tai joku muu johtotehtävissä oleva henkilö. Toivottavasti juhlii.
Kirsi Piha

Johtajuus punnitaan siinä, kuinka se pystyy kuvittelemaan meille houkuttelevan tulevaisuuden ja suunnan ja toisaalta tekemään sellaisia päätöksiä, että lupauksilla on myös katetta. Se on paitsi säntillistä työtehtävien hoitamista myös uskon ylläpitämistä.

Lopulta yhteisö, yritys, kansakunta tai kansallisvaltio ovat vain tarinoita, joiden olemassaolo riippuu uskosta niihin. Merkitykset syntyvät yhdessä. Jos nuorilta aikuisilta kysytään, usko alkaa olla katoamassa.

On samantekevää, juhliiko pääministeri, toimitusjohtaja tai joku muu päättäjä, vaikuttaja tai johtotehtävissä oleva henkilö. Toivottavasti juhlii. Politiikassa näkökulma vääristyy usein niin, että johtamisen hyvyys tai huonous ratkaistaisiin vaaleissa, lyhyellä tähtäimellä tykkäyksillä ja seuraajien tai ”ultrakannattajien” määrällä.

Todellisuudessa johtajuus ratkaistaan siinä, onko meillä suuntaa ja toimintaa, tuntuuko elämä ja puurtaminen merkitykselliseltä, kuulummeko joukkoon. Kannattaako tämän yhteisön puolesta ja mukana uurastaa?

Siihen tehtävään kannattaa säästää myös johtajuuden pääomaa. Keskusteluista, joita yhteisöissä käydään, voi päätellä, mihin se hupenee.

2 kommenttia