Apu

Kimmo Ohtonen: Uusi sukupolvi nousee sodan raunioista

Kimmo Ohtonen: Uusi sukupolvi nousee sodan raunioista
Jos pelkäämme käydä vuoropuhelua eri mieltä olevien ihmisten kanssa, on vaikea ymmärtää nuorten ajatuksia ja arvomaailmaa, Kimmo Ohtonen kirjoittaa.

Vierailin Itä-Ukrainassa. Siellä sota valtion joukkojen ja Venäjän tukemien separatistien välillä on jatkunut kuuden vuoden ajan. Konfliktissa on kuollut yli 13 000 ihmistä ja loukkaantunut noin 30 000. Puolitoista miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja pakenemaan uuden elämän toivossa muualle.

Monilla ei ole ollut mahdollisuutta paeta. Lukemattomat vähävaraiset perheet ja vanhukset ovat joutuneet jäämään konfliktin keskelle. Arkea varjostaa päivittäisten tulitaistelujen jyrinä. Puutetta on kaikista suomalaisille itsestäänselvistä perusasioista, kuten puhtaasta vedestä, ruoasta, hygieniasta ja lämmityksestä.

Itä-Ukrainan nuorten ympäristötietoisuus yllätti

Kun turvallisuudentunne ja elämän peruselementit ovat retuperällä, ihmisellä on harvoin mahdollisuus murehtia muiden tai ympäristön hyvinvointia. Arki ja kaikki energia kuluvat selviytymiseen. Sen takia olin yllättynyt, kun kuulin tarinoita Itä-Ukrainan nuorista, joille ympäristönsuojelusta on tullut sydämen asia.

Yksi nuori kerää järjestelmällisesti roskia saastuneessa kotilähiössään, toinen puhuu kasvisperäisen ruoan puolesta. Kaverukset kampanjoivat vaatteiden kierrättämisen mahdollisuuksista. Nuoret aktiivit luovat vallitsevan kulttuurin keskellä uusia ajattelutapoja käyttäen sosiaalista mediaa sanomansa välittämiseen. Hiljalleen seuraajien määrä on kasvanut.

Pikemminkin aikuiset ovat vimmaisen ehdottomia

En yritä väittää, että ”gretamania” olisi vanginnut tämän sodan runteleman maanosan. Itä-Ukrainan ilmastoaktiivinuoret eivät marssi eduskuntatalon portaille massoina. Heitä näyttää olevan vielä kourallinen siellä täällä, mutta jokainen heistä kehittää kulttuuriinsa juurtuneita ajattelutapoja.

Me aikuiset olemme kovia olettamaan. Niin olemme olleet silloinkin, kun nuoret ovat marssineet kaduilla ilmaston puolesta. Nuoruuden vimma ja ehdottomuus kuuluvat jokaisen sukupolven kehitystarinaan. Niin myös tämän, ympäristötietoisen joukon, jolle tulevaisuus kuuluu. Monilla heistä on silti faktat hallussa ja rohkeutta ilmaista näkemyksensä.

Omituista kyllä, vimmaiseen ehdottomuuteen tuntuu törmäävän eniten aikuisten keskuudessa. Aikuisten, jotka kiukuttelevat, kun nuoret kertovat tieteellisiä faktoja ja ilmastokriisin syitä.

Kaksinapaiset kysymykset rakentavat polarisoitunutta maailmanjärjestystä

Aikaamme värittää mustavalkoinen ajattelutapa, jossa aatteelliset jakolinjat syntyvät joko-tai-kysymysten ympärille. Saako enää lentää? Pitäisikö Suomen ottaa vastaan turvapaikanhakijoita? Pitäisikö nuorilla olla oikeus lintsata koulusta ilmastomarssin takia?

Kun esitetään kaksinapaisia kysymyksiä, rakennetaan vastauksilla polarisoitunutta maailmanjärjestystä. Jos pelkäämme käydä vuoropuhelua eri mieltä olevien ihmisten kanssa, on vaikea ymmärtää nuorten ajatuksia ja arvomaailmaa.

Itä-Ukrainan nuoret kuulevat päivittäin tykkien kumisevan lähistöllä. Elämä on vaikeaa, mutta pitkään jatkunut sota ei ole pystynyt murtamaan heitä.

Kenties konkreettiset toimet oikeiksi miellettyjen asioiden puolesta voivat olla heille elämän punainen lanka. Toimiessaan ihminen voi haaveilla paremmasta huomisesta. Ehkä kuulemme heistä vielä. Mutta jo nyt ukrainalaiset ilmastoaktiivit ovat hiljainen osa globaalia sukupolvikokemusta, joka liikuttaa nuoria ympäri maailman toimimaan planeetan tulevaisuuden puolesta.

Julkaistu: 10.3.2020
Kommentoi »