Kilpirauhassairaudet ovat koetelleet Johanna Yliluoman kehoa ja mieltä – ”Putoan herkästi syviin vesiin”
Kilpirauhasen liikatoiminta koetteli Johanna Yliluoman terveyttä rajusti. Leikkauksen ansiosta vointi parani, mutta sen mukana tuli kilpirauhasen vajaatoiminta.
Kevättalvi 2022 oli rovaniemeläiselle Johanna Yliluomalle, 61, rankka. Hän joutui kiusatuksi työssään lähihoitajana, ja samanaikaisesti huhki Airbnb-majoittajana.
– Stressi oli kova, enkä saanut öisin nukutuksi. Laihduin rajusti, ja hiukset lähtivät päästä tuppoina, hän kertoo.
Aivotoimintakin sakkasi. Johannasta tuntui, ettei hän ymmärtänyt lukemaansa, kun hän valmistautui lääkelupatenttiin. Hän koki kulkevansa sumussa, ja mieliala painui miinukselle.
Lisäksi silmät oirehtivat. Ne olivat kuivat ja tulehtuivat herkästi. Silmät myös punoittivat ja olivat alkaneet pullottaa.
– Valitin oireistani työterveydessä monta kertaa. Lopulta olin ihan tööt-tööt, ja minut kiikutettiin Lapin keskussairaalan päivystykseen.
Johannalla todettiin vaikea masennus. Se ei kuitenkaan selittänyt kaikkia oireita, joten hän sai lähetteen verikokeisiin. Hän kuitenkin varasi ajan vasta kesällä, koska oli masennuksen takia lamaantunut.
– Lääkäri soitti minulle saman tien, vaikka oli viikonloppu. Kilpirauhasarvoni olivat aivan mittaamattomat. Lääkehoito piti aloittaa heti.
Kilpirauhasen liikatoiminnan syyksi paljastui Basedowin tauti. Se on autoimmuunisairaus, johon kuuluu kilpirauhasen toimintahäiriön lisäksi silmäoireita. Tautiin liittyy perinnöllinen alttius. Johanna sai jälkikäteen tietää, että hänen suvussaan oli muitakin kilpirauhaspotilaita.
– Kun Basedowin tauti selvisi oireitteni syyksi, työterveyslääkäri lohdutti, että olin onnellisessa asemassa. Olinhan jo päässyt hoitoon. Hän sanoi, että älä huoli, seuraavana kesänä tauti on vain muisto. Se lohdutti ja rohkaisi.
”Kukaan ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt struumaan huomiota, vaikka se näkyi selvästi.”
Valitettavasti Johannan tauti osoittautui vaikeahoitoiseksi. Lääkitystä säädettiin koko ajan, mutta vointi ei parantunut. Marraskuussa hänellä oli aika endokrinologian erikoislääkärille. Tämä totesi heti kättelyssä, että Johannan kaulalla oli iso struuma. Se oli pakko leikata.
– Kukaan ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt struumaan huomiota, vaikka se näkyi selvästi. Tätä on ollut vaikea ymmärtää. Olin kuitenkin huojentunut, kun kuulin, että kilpirauhanen poistettaisiin. Jospa kärsimykseni loppuisivat siihen.
Leikkaus tehtiin tammikuussa 2023. Sitä ennen kirurgi piirsi Johannalle kuvan perhosesta, jota kilpirauhanen muistuttaa. Hän lupasi tehdä parhaansa.
– Luotin, että hän osaisi hommansa. Eihän sitä keskiajalla eletty.
Leikkauksen jälkeen liikatoiminta muuttui vajaatoiminnaksi. Sen vuoksi Johanna tarvitsee loppuelämänsä hormonikorvaushoitoa. Vointi kuitenkin parani hienosti, ja myös arki alkoi pelata. Tosin silmät oireilivat kortisonihoidosta huolimatta herkästi.
– Olin myös kaiken kokemani jälkeen psyykkisesti hauras, mutta en tuolloin älynnyt hakea keskusteluapua. Sitä ei myöskään minulle tarjottu. Vain yksi hoitaja kyseli, miten jaksoin henkisesti.
Johanna yritti palata entiseen työhönsä, mutta siitä ei tullut mitään. Hän vaihtoi uuteen työpaikkaan, jossa oli kuitenkin sisäilmaongelmia. Ne pahensivat silmäoireita niin, että Johanna joutui jättämään työn.
– En ole enää sopiva lähihoitajan työhön. Menetin liikaa voimia, kun laihduin sairauden vuoksi. Vaikka olen nyt normaalipainoinen, lihasmassaa on liian vähän. Minun on keksittävä jotain muuta. Haaveeni liittyvät matkailualaan. Ensin on kuitenkin saatava pääkoppa kuntoon.
”Muistona kulkemastani matkasta minulla on hymyilevä arpi kaulassani.”
Johanna on anonut ja hakenut terapiaa. Hän ei halua kuormittaa puolisoaan ja lapsiaan ongelmillaan yhtään enempää.
– Olen myös löytänyt Facebookin vertaistukiryhmät. Ne ovat ihan paras paikka jakaa kuulumisia, purkaa tuntoja ja saada hyviä neuvoja.
Johannalla myös kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on osoittautunut hankalaksi. Sopivaa lääkeannosta haetaan koko ajan.
Masennustaipumuksensa vuoksi Johannalla on lisäksi käytössä mielialaa tasaava lääke.
– Putoan herkästi syviin vesiin. Silloin haen voimaa musiikista ja luonnosta: painun metsään kuulokkeet korvilla ja rauhoitun olemalla yksin. Toisaalta lataan akkujani ihmisten parissa. Rakastan jutella ja etenkin kehua muita.
Johanna on kaiken kokemansa ansiosta ymmärtänyt, etteivät suuretkaan mullistukset merkitse loppua, vaan ne voivat olla uusia alkuja. Johanna uskoo, että hän pystyy vielä vaikka mihin, kunhan saa terapian avulla elämänilonsa ja rohkeutensa takaisin.
– Päristelen yhä pinnalla ja kohta saan siivet. Muistona kulkemastani matkasta minulla on hymyilevä arpi kaulassani.
