YouTube-videon otsikko on Burger King Hampurilaishaaste, näyttöjä 115 000. Videolla nuori mies kertoo aikovansa syödä Burger Kingin ruokalistalta kaikki hampurilaiset yhdeltä istumalta.
Kamera käy. Pöydällä näkyy neljätoista hampurilaista, yhteispaino 3,7 kg. Kaloreita on yli 9 000. Se vastaa aikuisen ihmisen lähes neljän päivän energiantarvetta.
Mies käynnistää kellon ja alkaa ahtaa hampurilaisia suuhunsa. Aikaa ei tuhlata turhaan esimerkiksi pureskeluun. Viidentoista minuutin kohdalla puolet on syöty. Hampurilaisia uppoaa yksi parissa minuutissa.
Puolen tunnin kohdalla pöydällä on enää neljä purilaista, mutta sitten vauhti hiipuu. Alkaa tökkiä. Mies röyhtäilee ja dippaa hampurilaisia veteen helpottaakseen ruokailua.
Mies on joensuulainen Jesse Pynnönen, 26-vuotias YouTube-tähti ja Suomen ainoa kilpasyöjä. Hänen kanavallaan on lähes 90 000 tilaajaa ja parhailla videoilla melkein puoli miljoonaa näyttöä.
Pynnönen on tehnyt kymmeniä vastaavia ruokahaasteita YouTubeen. Hän on syönyt muun muassa 4 kg grilliruokaa, viisi litraa hernekeittoa ja sata raakaa kananmunaa.
– Pidän kovimpana suorituksenani sitä, kun söin 5,4 kiloa Sundae-jäätelöä. Monet maailman parhaat kilpasyöjät ovat yrittäneet samaa haastetta siinä onnistumatta. Annoksessa oli kuulemma 15 000 kaloria.
Pynnönen siis söi puolessa tunnissa tavallisen ihmisen viikon ruoat. Hienoa!
Mutta mitä ihmeen järkeä siinä on?
– Ainoa vastaus on, että olen todella kilpailuhenkinen. Tavoitteeni on voittaa yksi kansainvälinen kilpailu Jenkeissä. Jatkan tätä, kunnes saavutan sen, Pynnönen sanoo.
Kilpasyöntiin Pynnönen törmäsi pari vuotta sitten sattumalta, kun osallistui syöntikisaan Suomessa. Pääpalkintona oli matka Yhdysvaltoihin. Pynnönen voitti ylivoimaisesti ja siitä kaikki lähti.
– Periaatteessa kilpasyönnin tilalla voisi olla vaikka perhostenkeräily. Minulle pääasia tässä on kilpailu, sanoo Pynnönen.
Kilpasyönnissä pyritään kasvattamaan mahalaukun vetoisuutta joko syömällä järjettömän kokoisia annoksia tai esimerkiksi juomalla litratolkulla vettä. Itse kisasuoritus kestää yleensä 10–15 minuuttia, minkä aikana pitää syödä mahdollisimman paljon.
Pynnönen on osallistunut tavoittelemaansa kilpailuun kahtena vuonna ja ollut molemmilla kerroilla kuudes.
– Ensimmäisenä vuonna söin 60 tacoa ja toisena 90. Olin siis kehittynyt vuodessa selvästi, mutta niin olivat myös muut, sanoo Pynnönen.
Voisi kuvitella, että kun syö viikon energiamäärän kerralla, alkaa hiljalleen lihoa. Pynnösen mukaan hän on kuitenkin laihtunut alettuaan harrastaa kilpasyöntiä.
– Harrastan myös voimalajeja ja kilpailen niissäkin. Olen aina ollut isokokoinen ja painanut paljon. Ennen kilpasyöntiharrastustani painoin enimmillään 143 kiloa, nykyisin paino pyörii noin 125 kilossa.
Maailman parhaat kilpasyöjät ovatkin häkellyttävän normaalipainoisia tai jopa pieniä.
Kilpasyönnin ranking-ykkönen Joey Chestnut pitää hallussaan hot dogien syömisen maailmanennätystä. Tänä vuonna pidetyssä kilpailussa Chestnut söi 74 nakkisämpylää kymmenessä minuutissa. Mies on 185 senttiä pitkä ja painaa sata kiloa. Kuvien perusteella hän näyttää normaalipainoiselta.
Maailman parhaisiin kuuluu myös amerikkalainen Matt Stonie, jolla on pituutta 173 senttiä ja painoa 59 kiloa. Hän on internet-sukupolvea ja tekee Pynnösen tavoin ruokahaasteita YouTubeen. Stonien kanavalla on 5,6 miljoonaa tilaajaa ja hänen katsotuimmilla videoillaan on lähes 20 miljoonaa näyttökertaa.
Pynnösen esikuva, japanilainen Takeru Kobayashi, painaa vain 58 kiloa.
– Kobayashi teki lajista urheilun. Sitä ennen se oli vain syömisestä tykkäävien lihavien ihmisten touhua.
Pynnönen korostaa, että muun elämän pitää olla terveellistä ja tasapainossa, jotta lajia voi harrastaa. Ruokahaasteita hän toteuttaa korkeintaan kerran viikossa ja sanoo noudattavansa muun ajan THL:n suositusten mukaista ruokavaliota.
Tyttöystävä ja muut läheiset kannustavat häntä kuin mitä tahansa urheilijaa.
– Äiti tosin välillä sanoo, että etkö voisi tehdä niitä haasteita vaikka porkkanoilla, Pynnönen sanoo.
Pynnösen mukaan pitää olla vähän hullu, jos tätä haluaa harrastaa, mutta terveyttään kannattaa seurata. Ei riitä, että elää ruokahaasteiden ulkopuolella terveellisesti.
Lajissa onkin ylipainon lisäksi myös muita ilmiselviä riskejä. Kaksi ihmistä on
tukehtunut syödessään kilpaa.
– Ammattilaiskisoissa niin ei ole tapahtunut, sanoo Pynnönen.
Ammattilaiskisoissa? Siis tässä lajissa voi olla myös ammattilainen?
– Maailmassa on ehkä 4–5 ihmistä, jotka elävät puhtaasti palkintorahoilla. Sitten on niitä, jotka elävät tubettamisella ja syömällä näytöksissä.
Lajin ykkösnimet voivat ansaita jopa puoli miljoonaa dollaria vuodessa. Pynnönen itse tienaa tubettamisella pikkurahaa fysioterapeutin opintoihinsa, mutta se ei ole hänen ainoa motiivinsa.
– Videoiden tekeminen on hauskaa ja samalla viihdettä yleisölle. Tykkään tehdä niitä.
Entä tubettajan vastuu? YouTubessa ei ole myöhäisiltoja, vaan kanavalla voi olla kuka tahansa milloin tahansa. Pynnösen mielestä ei ole ongelma, että jotkut häntä seuraavista ovat mahdollisesti lapsia.
– Ymmärrän vastuuni ja korostan videoillani sitä, millaisia vaatimuksia tämä laji tuo mukanaan.
Joskus Pynnöseltä kysytään, miten kilpasyömisen voi aloittaa.
– En suosittele sitä koskaan alaikäiselle, Pynnönen sanoo.
Videoita katsoessa tuntuu pöyristyttävältä, että samaan aikaan kun ihmisiä kuolee aliravitsemukseen, toiset kilpailevat sillä, kuka syö nopeimmin. Pynnönen sanoo miettineensä asiaa.
– Ihmiset ajavat autoilla kilpaa, vaikka kaikilla ei ole autoa, ja moni syö ruokaa enemmän kuin tarvitsee. Kilpasyöminen ei tietenkään sillä muutu paremmaksi, että maailmassa on muutakin ylikulutusta, mutta hiilijalanjälkeni on yleisesti ottaen pieni. Nukun yöni rauhassa.
Jos Pynnönen ei saa haasteessa kaikkea ruokaa syötyä, se tulee lähes aina käytettyä myöhemmin. Viimeksi hän vei yli jääneestä jätti-Tobleronesta loput koulukavereilleen.
Burger Kingin haasteesta ei sen sijaan jäänyt muille. Listan kaikki neljätoista hampurilaista oli lopulta syöty ajassa 1 tunti ja 33 minuuttia.
– Aikaa meni todella paljon, mutta onnistuin siinä.
Kilpasyönti on etenkin USA:ssa suosittu laji. Siinä pyritään syömään lyhyen ajan sisällä niin paljon ruokaa kuin mahdollista. Yleensä kilpailu kestää 10–15 minuuttia. Tyypillisiä kilpailuruokia ovat tacot ja hot dogit.
Tavallisesti ihmisen mahalalaukku sysää ruokaa kohti suolistoa supistelemalla, mutta kilpasyöjällä kyseinen ominaisuus, peristaltiikka, on heikentynyt. Siksi hänen mahalaukkunsa laajenee kuin ilmapallo. Samasta syystä hän ei tunne kylläisyyttä tavalliseen tapaan.
Harjoittelun tuloksena myös kilpasyöjien ruokatorvi laajenee. Näiden kahden tekijän vuoksi he pystyvät ahtamaan ruokaa sisäänsä normaalia enemmän ja nopeammin.
Tällä kaikella on tietenkin ikäviä sivuvaikutuksia, jotka vaihtelevat sekä yksilön että syödyn ruoan mukaan. Hot dogit esimerkiksi tuottavat pahimmat krampit. Kramppien lisäksi kilpasyönnistä tiedetään seuraavan ainakin pahoinvointia, oksentelua, närästystä ja ripulia. Kolme kilpailijaa on kuollut. Kaksi heistä tukehtui, yhden kuolinsyy ei ole tiedossa.
Pennsylvanian yliopistossa vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa spekuloidaan, että kilpasyönti saattaisi johtaa gastropareesiin eli mahalaukun hidastuneeseen tyhjenemiseen, mutta siitä ei ole näyttöä.
Pyysin tätä juttua varten kommenttia useilta suomalaisilta lihavuuden ja maha-suolikanavan asiantuntijoilta. Heistä jokainen joko kieltäytyi kommentoimasta tai ohjasi asian kollegoilleen. Yksi suostui lopulta kertomaan näkemyksensä nimettömänä.
– Se on sairas ja kaheli ilmiö, asiantuntija sanoo pöyristyneenä.
Kun kerroin Pynnösestä, asiantuntija ilmoitti tietävänsä, kenestä on kyse.
– Ymmärrän, että tämä tuo hänelle ansioita, mutta herrajumala, toivoisin, että hän on varoittava esimerkki. Terveen ihmisen suolisto selviää jopa tällaisesta. Kun ahmimista seuraa pitkä paasto, kokonaisenergiamäärä ei siitä paljon kasva. Tällaista sirkushuvia voi silti harrastaa vain nuori ja terve ihminen. En halua kommentoida tätä millään positiivisella tavalla, asiantuntija päättää puhelun.
Pynnönen sanoo ymmärtävänsä ihmisten voimakkaat reaktiot. Hän ei haluaisi lajin pariin ketään, joka ei tiedosta riskejä. Hän itse sanoo kärsineensä lähinnä väsymyksestä ja huonovointisuudesta. Oireiden voimakkuus riippuu hänen mukaansa haasteen suuruudesta.
Lopuksi Pynnönen vielä vakuuttaa, ettei hän tee tätä rahan takia.
