Kia Niro PHEV vs. Mini Countryman Plug-In-Hybrid – Kaksintaistelussa tunne vastaan järki – Kumpi voittaa?

Sanotaan, että autoja ostetaan tunteella. Ja näinhän se pitkälti onkin. Jos jokin auto ei ns. kolahda, kauppoja tuskin syntyy, vaikka ruutupaperilla asiat näyttäisivät miten hyvältä.

Onneksi makuja on monia, eivätkä kaikki arvosta samoja asioita. Toisille meistä edes ajo-ominaisuuksilla ei ole niin väliä, pääasia että autolla pääsee luotettavasti ja turvallisesti paikasta A paikkaan B. Toisille kenties kulutus on kaiken a ja o. Toisille maavaralla on ratkaiseva merkitys, kun mökkitiekin on kevään rospuuttokaudella aina niin kuoppainen.

Hinnalla on tietenkin merkitystä. Jopa ne asiakkaat, joilla olisi varaa maksaa autostaan periaatteessa mitä vaan, ovat autokauppiaiden mukaan tarkkoja rahasta – ja ehkäpä nimenomaan siksi juuri heillä onkin rahaa keskimääräistä enemmän. Varmaa joka tapauksessa on se, että ylihintaa ei halua kukaan maksaa. Mitä kalliimpi menopeli, sitä enemmän on myös saatava euroille vastinetta.

Tämän vertailun autot ovat molemmat noin 50 000 euron arvoisia. Toinen jonkin verran yli, toinen muutaman tonnin alle. Molemmat ovat samaa kokoluokkaa, ja ladattavia hybridejä. Mutta siihen yhtäläisyydet sitten päättyvätkin.

Kia Niro

Täysdigitaalinen mittaristo, kuinkas muuten. Näkymä on monipuolisesti muokattavissa. Akun varaustila (oikealla) on selkeästi esillä.

Ilmastointi ja eräät muutkin toiminnot löytyvät omasta paneelistaan tietoviihdenäytön alta – hyvä näin! Volyymia säädetään vääntönupilla.

Kia ottaa kotitolpalla virtaa sisään 3,3 kW:n teholla. 11,1 kWh:n akku jaksaa kuitenkin yllättävän pitkään – auto on varsin energiatehokas.

Mini Countryman

Hauskan näköiset ja tarvittaessa väriä vaihtavat valokehykset reunustavat Minin tietoviihdenäyttöä, jossa ei muuten juuri kehumista ole.

Tätä nappulaviidakkoa sen sijaan pitää suitsuttaa! Kunnon fyysiset käyttökytkimet ovat aina poikaa. Näitä ei tarvitse hiplata ja hivellä.

Kotilatauksessa Mini lataa 3,7 kW:n teholla, Akku on pienehkö, vain 10,0 kWh, ja kun Mini on painavakin, sähkökantamassa tulee takkiin.

Mini erottuu, mutta onko se eduksi?

Mini Countryman on jo muutaman vuoden ikäinen veteraani; pitkän kokemuksen lisäksi sen etuna on neliveto. Viime vuonna julkistettu toisen sukupolven Kia Niro puolestaan edustaa uudempaa autosuunnittelua – kilpailuvaltti tämäkin, vaikka nelivetoa Niro-mallistossa ei tarjolla olekaan.

Mini countrymanin, kuten kaikkien Minien, ehdoton kilpailuvaltti on muista autoista erottuva ulkonäkö ja identiteetti. Minillä on historia ja tarina, jolle monet muut autotehtailijat voivat olla kateellisia. Siitä voidaan toki keskustella, onko katumaasturiksi pullistettu Countryman enää mikään oikea Mini – sen verran isosta autosta on kyse – mutta ulkonäön puolesta sen kyllä heti tunnistaa merkkinsä edustajaksi.

Myös auton sisällä huomaa välittömästi, että nyt ei istuta ihan tavanomaisessa autossa. Kojelaudan nopeusnäytössä ja tietoviihdeyksikössä toistuvat alkuperäisen Minin pyöreät mittaristoprofiilit. Mekaaniset käyttökytkimet ja säätimet muistuttavat Minin legendaarisen hienosta rallihistoriasta. Ne ovat sitä paitsi helppokäyttöisiä – aivan toista kuin monien nykyautojen kosketusnäyttöjen valikoihin piilotetut hipaisutoiminnot.

Maximise-varustetason (hinnat alkaen 51 569 euroa) Mini Countrymanissä on paljon "herkkuja", joista mainittakoon panoraamalasikatto, nahkaverhoilu, Harman Kardonin äänentoistojärjestelmä, peruutuskamera, pysäköintitutka, adaptiivinen vakionopeuden säädin ja kesärenkaissa peräti 19-tuumaiset vanteet. Koeajon aikana alla olivat kuitenkin vielä talvirenkaat, eli tässä tapauksessa 18-tuumaiset kiekot.

Urheiluistuimet kuuluvat perustason Essentialista (alkaen 46 289 euroa) lähtien kaikkiin malliversioihin. Untamed Edition (alk. 52 190 euroa) on kolmas varustetaso, joka tuo Maximiseen verrattuna lähinnä kosmeettisia muutoksia, kuten "ainutlaatuiset" Frozen Blue Metallic -muotoiluelementit.

Mini Countrymanin tilat

Etutilat: Muistitoiminnoilla varustetut etupenkit ovat aika ankarat, mutta pintakovuuteen tottuu. Ohjauspyörä voisi Minissäkin tulla vähän lähemmäs.

Takatila: Ahdasta on. Minin akseliväli on 5 senttiä Kiaa lyhyempi, ja sen tuntee polvitiloissa. Lasikaton kehykset syövät aika paljon tilaa korkeussuunnassa.

Ohjaamo: Vain makuasioista voi kiistellä, mutta onhan tässä tyyliä! Pyöreät mittarimuodot vievät ajatukset alkuperäisiin 60-luvun Mini Coopereihin. Automaattinen vaihteenvalitsinkin on mallia perinteinen.

Tavaratilat: Reilut 400 litraa ja selkeät muodot. Mini vie kilpailijastaan voiton tällä osastolla. Plussaa myös siitä, että välipohjan alta löytyy potero, jonne latausjohdot ihan oikeasti mahtuvat.

Minin urheiluistuimet tuntuvat ensi alkuun turhankin jämeriltä, mutta mitä enemmän autolla ajaa, sitä enemmän penkkien ryhdikkyyttä oppii arvostamaan. Reisitukeakin on tarjolla mallikkaasti.

Ratin säätövaroissa on ehkä hieman pihistelty, mutta 180-senttinen saa kyllä ajoasennosta luontevan. Näkyvyys autosta ulos on hyvä, ja kulmikkaan korin mittasuhteet on helppo hahmottaa ilman runsaita ajoavustimiakin.

Tietoviihdenäytön mutkikkuus paljastaa väistämättä auton malli-iän. Minkään sortin intuitiivisuudesta ei voida puhua. Toisaalta ongelma on käytännössä hyvin pieni, sillä kaikki olennaiset toiminnot todellakin löytyvät kunnollisista vanhan liiton käyttökytkimistä.

Kuljettajan ja vänkärin paikoilla istutaan väljästi, mutta takana on ahdasta. Pari kolme natiasta kyllä mahtuu kyytiin, mutta aikuiselle Mini Countrymanin tarakka käy vain tilapäiskyydityksiin. Polvet ottavat kiinni etuistuimiin ja panoraamalasikaton kehykset syövät ilmatilaa. Keskipaikka varsinkin on harvinaisen ankea.

Tavaratilaa löytyy 405 litraa ja latausjohdot mahtuvat hyvin välipohjan alla olevaan poteroon.

Kia Niron tilat

Etutilat: Sähkösäätöiset etupenkit ovat lestiltään yleispätevät. Ratti saisi ehkä siirtyä vielä pari senttiä lähemmäs kuljettajaa, mutta ajoasento on hyvä näinkin.

Takatila: Autojen rakennesuunnittelussa on otettu huimia harppauksia eteenpäin. Vaikka Kia ei ole kuin 4,4 metrin mittainen, takapenkillä on ison auton tilat.

Ohjaamo: Selkeää ja tyylikästä. Vaihteenvalitsimena toimiva rulla on ratkaisuna helppokäyttöinen. Ohjauspyörän ja penkkien lämmitystä sekä eräitä muita perustoimintoja käytetään kätevistä painokytkimistä.

Tavaratilat: Tässä ei ole hurraamista. Nimenomaan lataushybridissä tavaratilasta joutuu tinkimään. Litravetoisuus on vain 348 l, kun Niron täyssähköversioon menee yli sata litraa enemmän.

Kia Niro on poikkeuksellisen monipuolinen automalli; ja siinä menestyksen salaisuus piileekin. Niroa myydään niin perinteisenä hybridinä, täyssähköautona kuin nyt testattavana lataushybridinäkin.

Eri malliversioiden ja neljän eri varustetason (LX, EX, Business Premium, ja Business Luxury) myötä Niron hintahaitari on todella laaja. Lähtöhintainen perushybridi LX-varustelulla maksaa 31 921 euroa ja kallein täyssähkö-Niro Business Premium -varusteilla 53 499 euroa. Tuttuun korealaistyyliin jo perusvarusteisissa malleissa on kyllä tilpehööriä monille autonostajille ihan riittämiin.

Tässä vertailussa mukana ollut Niro -lataushybridi oli parhaiten varusteltu Business Luxury -versio, lähtöhinnaltaan 46 477 euroa. Ilmastoitujen, vegaaninahalla varustettujen etupenkkien mukavuusominaisuuksista emme kevätkeleillä päässeet kuitenkaan vielä nauttimaan.

Kia Niro – Ominaisuudet

• Kokonaisteho 184 hv
• Vääntö 265 Nm
• 0−100 km/h 9,6 s
• Huippunopeus 168 km/h
• CO2-päästöt EU-yhdistetty 19 g/km
• Polttoainesäiliön tilavuus 37 l

Mitattu kulutus

11,1 kWh:n akku riitti testilenkillämme (+1 C) 45 kilometrin sähkökantamaan. Polttoaineen kulutus mitattiin akku tyhjänä. Näin jokainen voi itse arvioida omien ajojensa kulutuksia.

Lähiledit ovat erinomaiset. Kolmen luksin kantama yltää 144 metriin ja keilan leveys 50 metrissä on 27,0 m. Arvosana 5/5

Kauko­ledit ovat tavanomaiset. Kolmen luksin kantama on 201 metriä ja keilan leveys 150 metrissä 17,71 m. Arvosana 3/5

Mini Countryman – Ominaisuudet

• Kokonaisteho 220 hv
• 0−100 km/h 6,8 s
• Huippunopeus 196 km/h
• CO2-päästöt EU-yhdistetty 43 g/km
• Polttonestesäiliön tilavuus 36 l

Mitattu kulutus

10,0 kWh:n akku riitti testilenkillämme (+1 C) 34 kilometrin sähkökantamaan. Polttoaineen kulutus mitattiin akku tyhjänä. Näin jokainen voi itse arvioida omien ajojensa kulutuksia.

Lähiledit ovat todella hyvät. Kolmen luksin kantama yltää 119 metriin ja keilan leveys 50 metrissä on 28,0 m. Arvosana 5/5

Kauko­ledit ovat loistavat. Kolmen luksin kantama on peräti 260 metriä ja keilan leveys 150 metrissä 50,5 m. Arvosana 5/5

Kiihtyvyys 0–100km/h (sekuntia)

Vaikka Minillä on selkeä tehoerokin puolellaan, kylmällä asfaltilla myös neliveto auttaa starteissa. Varsinaisia mittauksia emme kitkarenkailla tehneet, mutta ero autojen välillä on selvä. Mini kiihtyy ripeästi, mutta ei Kiallakaan jalkoihin jää.

Ohituskiihtyvyys 80–120 km/h (sekuntia)

Kun kaasun linttaa pohjaan, molemmilla autoilla kestää hetki ennen kuin vaihteisto löytää oikean pykälän. Kia automaatti on muutenkin vähän verkkaisen oloinen. Minin voimalinja on sulavampi, ja toki hevosvoimillakin on merkitystä.

Erot tiloissa ja ajettavuudessa

Vaikka Mini ja Kia ovat ulkomitoiltaan lähes yhtäläiset, Niro on sisätiloiltaan selvästi väljempi. Eron huomaa erityisesti takapenkillä. Modernin rakenteen ansiosta kyytiin mahtuu vaikka kolme täysimittaista aikuista. Tavaratila on sen sijaan pieni pettymys: vain 348 litraa. Täyssähkö-Nirossa olisi yli sata litraa enemmän (475 l). Latausjohdot eivät mahdu puolittaisen välipohjan pieniin lokeroihin millään.

Etupenkeillä ei ole valittamista, mutta ratti saisi mielellään säätyä vielä pari senttiä lähemmäs kuljettajaa.

Autot ovat ajettavuudeltaan hyvinkin erilaisia. Mini Countrymanin ohjaus on kankean oloinen, mutta silti maantieajossa suuntaa joutuu jatkuvasti hieman korjaamaan. Mutkatielle mentäessä tilanne paranee ja voidaan jopa puhua jonkin sortin ajonautinnosta.

Minin 1,5-litrainen ja kolmisylinterinen, turboahdettu bensamoottori tarjoaa 125-hevosvoimaa tehoa ja 220 Nm vääntöä. Mikään erityinen maantiekiituri tämä auto ei siis ole. Moottorissa on kuitenkin makea soundi, jos konetta vähän laulattaa. Ajoakkua ei päästetä koskaan täysin tyhjäksi, joten lisätehoa kiihdytyksiin tulee 95-heppaisesta sähkömoottorista.

Neliveto on nykytyyliin rakennettu niin, että sähkömoottori tuottaa voimaa taka-akselille ja polttomoottori eturenkaille. Täyssähköllä ajellessa Mini on siis takavetoinen.

Kia Niron ajettavuutta leimaa tavanomaisuus ja harmittomuus. Mikään ei erityisemmin ärsytä, mutta ei kyllä hurmaakaan. Tässä on auto, jolla halutaan siirtyä vaivattomasti – ja sähkökantaman rajoissa edullisesti – paikasta toiseen.

1,6-litraisesta bensapadasta irtoaa 105 hevosvoimaa ja maltilliset 144 Newtonia vääntöä. Toki sähkömoottorista saa 60 hevosen verran lisää muskelia. Etuvetoisen auton käytännön suorituskyky on aivan riittävä arkiliikenteeseen.

Niroa on eri yhteyksissä ehditty moittia kovasta rengasmelusta, mutta ainakin kitkarenkailla desibelit pysyivät meidän mittauksissamme hyvin kurissa.

Vertailun voittaja on Kia Niro – Tavallinen nuori

Yhdestä autosta on moneksi – ehkäpä juuri siksi Niro valittiin Suomen autotoimittajien äänestyksessä Vuoden Autoksi 2023. Autona uusi Niro on aika tavanomainen, mutta keskeisenä valintakriteerinä olikin rahalle saatava vastine – edullisimmillaan puhutaan kuitenkin vain karvan yli 30 000 euron autosta. Kun tänä päivänä melkein jokainen uusi auto tuntuu maksavan 50 tonnia tai enemmän, Nirohan alkaa kuulostaa suorastaan halvalta. Lataushybridien hinnat tosin alkavat käytännössä nelosella, ja täyssähkö-Nirosta saakin sitten helposti pulittaa sen viisikymppiä.