Haluatko oppia keskittymään? Liiku, rassaa mopoa tai laula karaokea – aivotutkija suosittelee
Olemme kadottaneet tarkkaavaisuutemme, kykymme keskittyä. Hyvä uutinen on, että keskittymistä voi oppia uudelleen. Huono uutinen se, että digipaasto on paasto, ei keskittymisen mestarikurssi.
Kännykästä on tullut keskittymättömyytemme kuva.
Vilkaisu, kohta toinen.
40 kertaa päivässä.
100 kertaa päivässä.
144 kertaa päivässä. Kaikki luvut ovat arvioita siitä, miten usein päivän aikana katsomme puhelintamme. Pieninkin luku tarkoittaa pari kertaa tunnissa. Suurin, no, paljon.
Kirjan lukeminen on taas mittari keskittymiselle.
Mikä tekee keskittymisestä hyvää tai huonoa?
Miksi keskittyminen kännykkään on huonoa keskittymistä ja mutta keskittyminen kirjaan hyvää? Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen ei arvota kännykkää ja kirjaa sellaisenaan hyväksi tai huonoksi, mutta keskittyminen niihin on erilaista.
– Lukeminen vaatii tarkkaavaisuudelta kahta asiaa: pitää jaksaa tehdä samaa asiaa pitkään ja olla itseohjautuva.
Kirja ei syötä elämyksiä kuten elokuva tai äänikirja syöttävät.
– Kirjan lukeminen ei automaattisesti solju eteenpäin, vaan meidän täytyy itse tehdä lukemistyö. Työ ei ole iso, mutta me itse ohjailemme tekemistä.
Kännykkä puolestaan ohjaa meitä ja vahvistaa toisenlaista taitoa.
– Kännykkä treenaa sitä, miten hypätään nopeasti tehtävästä toiseen. Esimerkiksi somessa tulee koko ajan uusia ajatuksia, uusia päivityksiä, uusia kiinnostavia, ärsyttäviä tai mielenkiintoisia juttuja, ihan muutamien sekuntien välein.
Ärtyminen voi kertoa keskittymisen puutteesta
Aivoihin pätee sama kuin lapsiin ja koiranpentuihin – ne oppivat, eli se mitä toistat, vahvistuu. Me olemme opettaneet aivomme lyhytjänteisiksi asiasta toiseen poukkoileviksi aivoiksi. Ja se vaikuttaa meissä kaikkeen: hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, siihen mitä saamme aikaan.
”Voi apua! Ei keskittymisen pitäisi tarkoittaa paikallaan istumista!”
Keskittymistä voi mitata neuropsykologisin testein, mutta käytännössä ihminen mittaa keskittymistä arjessaan koko ajan. Ärsyyntyminen, tarkkaavaisuuden pätkiminen ja olo, että tehtävä ei suju, ovat merkkejä keskittymisen puutteesta. Ajatusten sinne tänne poukkoilukin tuntuu vain normaalilta, näinhän asioita ratkotaan. Keskittymistämme piinaakin juuri se, että monet erilaiset asiat ovat päällä yhtä aikaa. Tuttujen, rutiininomaisten tehtävien välillä voi hypellä sujuvasti, mutta heti jos jokin tehtävistä on vaativampi, on keskittymiselle ihan toisenlaiset haasteet.
Keskittyminen mielletään usein hiljaisuudeksi tai koulussa paikallaan istumiseksi.
– Voi apua! Ei keskittymisen pitäisi tarkoittaa paikallaan istumista!
Huotilaisen mukaan alakoulussa osataan jo aika hyvin liikkuva oppiminen, jossa välitunneille on tuotu mahdollisuuksia liikkua hikeen ja hengästymiseen asti. Se auttaa oppimista.
– Myös luokkatiloihin on tuotu mahdollisuuksia oppia liikkuen eli luokassa saattaa olla vaikka leuanvetotanko tai nyrkkeilysäkki. Jos tehtävä ei suju, voi mennä vähän nyrkkeilemään ja sitten palata takaisin jatkamaan tehtävää.
Yläkoulun puolelle siirtyessä ollaankin jo perinteisessä olkaa hyvä ja käykää istumaan -oppimistilanteissa.
– Jos vain on mahdollista tehdä oppimistilanteesta enemmän fyysinen, jotain tekemistä sisältävä, niin se kannattaa tehdä, se auttaa oppimista.
Näin keskittymistä voi opetella
Miten keskittymistä sitten opetellaan? Ensin hyvät uutiset. Me kaikki olemme keskittymisen harjoittelijoita. Jo päiväkodissa opetellaan, miten tarkkaavaisuus pidetään tehtävässä ja miten tekemisestä irrottaudutaan. Sitten huonot uutiset. Digipaasto on paasto, ei keskittymisen mestarikurssi. Tapoja pitää oikeasti muuttaa, ei vain pitää niistä taukoa. Pysyvästi.
Minna Huotilainen kehottaa upottamaan kädet multaan. Leipomaan. Rassaamaan mopoa. Tekemään konkreettisia asioita.
– Jos itse huomaa, että hyvänen aika, tässä on mennyt puoli tuntia tai tunti, enkä ole ajatellut mitään muuta kuin tätä siementen kylvämistä tai mikä se asia onkaan, niin silloin se myös treenaa tarkkaavaisuutta.
Erityisen suosituksen saa musiikki.
– Musiikin harrastajilla havaitaan muita parempi keskittymiskyky. Kouluikäiset musiikin harrastajat saattavat olla jopa parikin vuotta keskittymiskyvyssä edellä muita samalla luokalla olevia musiikkia harrastamattomia kavereitaan.
Aivotutkijat ovatkin nyt erityisen kiinnostuneita musiikin ja keskittymisen yhtälöstä. Väärä nuotti tai soiton katkeaminen on välitön palaute keskittymisen katkeamisesta.
– Voi olla, että musiikista vielä löytyy meille enemmänkin vastauksia siihen, miten keskittymistä kehitetään.
Huotilainen kehottaa lämmittelemään vanhaa musiikkiharrastusta tai aloittamaan uuden. Kaikki käy, erityisesti yhteismusisointi eli kuorolaulu tai bändissä soittaminen.
Entä karaoke?
– Kyllä! Siinä on lukeminen ja laulaminen sekä oman ja taustaäänen yhteensovittamisen monitorointi. Eli karaoke on tarkkaavaisuudelle todella vaativa tehtävä.
Kuuntele Se Avun Kysymyspodcast: Miten keskittymistä opetellaan, aivotutkija Minna Huotilainen?
