Hanna Hakulinen ajatteli aina, että kunnianhimoisen uran voi yhdistää suureen perheeseen – ”Alusta asti on vahvistettava tyttöjen uskoa siihen, että he pystyvät”

Elokuun 21. päivänä vuonna 2013 sadat siviilit kuolivat verilöylyssä Syyrian Damaskoksessa. Heidät tappoi diktaattoripresidentin Bashar al-Assadin hallinto hermomyrkky sariinilla. Aineen käyttö varmistettiin Suomessa Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella, kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti Verifinissä.

Tapaus on esimerkki siitä, miten tieteellistä tutkimusta tekevä suomalaisinstituutti osallistuu globaaliin yhteistyöhön ja saavuttaa läpimurtoja kemiallisessa aseistariisunnassa.

Verifiniä johtaa toista vuotta fysikaalisen kemian tohtori Hanna Hakulinen, 44. Salassapitovelvollisuuden vuoksi hän ei kerro, minkälaisia sota-alueilta otettuja näytteitä suomalainen laboratorio on tutkinut viime vuosina. Työn merkittävyys tulee ilmi ilmankin.

Kemiallisia aineita käytetään yhä väärin ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia vastaan esimerkiksi Ukrainassa ja Venäjän oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin sekä Skripalien kaltaisissa myrkytystapauksissa.

Hakuliselle kemiallisista aseista vapaan maailman puolesta taisteleminen on unelmatyö.

– Pohjimmiltaan kyse on rauhantyöstä. Jos minulla on pieninkään mahdollisuus vaikuttaa maailmanrauhaan, haluan tehdä sen.

Hakulinen on elänyt monia stereotypioita rikkovan elämän ja uran. Johtotähtenä on ollut rauhan lisäksi monta muutakin arvoa, joita nykyään uhkaa sopimuspohjaisen maailmanjärjestyksen murtuminen.

Hakulinen on alun perin suomalaisen pikkukaupungin tyttö, joka on hyvän koulutusjärjestelmän, vapaan liikkuvuuden ja tasa-arvon ansiosta edennyt mikkeliläisestä peruskoulusta ilmakehän tutkijaksi Kalifornian huippuyliopistoihin sekä Nasan laboratorioon.

Hän on myös neljän lapsen äiti, joka elää uusperheessä yhdessä vaimonsa kanssa. Perheeseen kuuluu yhteensä seitsemän lasta, joista osa on jo muuttanut omilleen.

Hakulinen on aina halunnut parantaa maailmaa, mutta myös omalla esimerkillään näyttää, että nainenkin voi saada kaiken ja vieläpä omana itsenään, miehiseksi mielletyllä alalla.

– Nuorten naisten ja naisten asema ylipäänsä ovat minulle sydämen asia.

Hakulinen ei ole antanut itsensä lannistua maailman viime vuosien kehityksestä. Hän toivoisi meidän muidenkin uskovan yhä hyvään.

– Epätoivo ottaa vallan meistä kaikista, jos ajattelemme vain sitä, mihin tämä kaikki voi pahimmillaan johtaa.

Kaikki alkaa kotoa, sanovat monet. Hakulisen tarinan perusteella se pätee myös elämänarvoihin ja mahdollisuuksien tuntuun. Hänen elämänsä lähtöasetus on ollut, että jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Sen välittivät 80-luvun Mikkelissä kerrostalokolmiossa sairaanhoitajaäiti ja teknisellä alalla työskentelevä isä.

– Kotoa saamani maailmankuva on vaikuttanut siihen, mitä työtä olen halunnut tehdä ja miten olen ihmisten kanssa tekemisissä, Hakulinen uskoo.

Iso merkitys oli myös kahdeksan vuotta vanhemmalla isoveljellä, josta tuli matemaatikko ja koodari.

– Olen aina ihaillut häntä. Pikkusiskon piti tulla perässä ja pistää paremmaksi.

Vanhemmat eivät estelleet. He sanoivat niin pojalle kuin tyttärelle, että sinusta voi tulla mitä ikinä haluat. Hakulinen opiskeli peruskoulussa ilman ennakkoasenteita eri aineita kohtaan.

Pientä tyttöä kiinnosti erityisesti se, miten maailma toimii. Älylliset haasteet palkitsivat. Niinpä Hakulinen tykkäsi jo alakoulussa matematiikasta ja ympäristöopista. Yläkoulussa suosikkiaineiden joukkoon tuli mukaan kemia.

Luonnontieteet ovat yhä miesvaltainen ala. Hakulinen on kiitollinen siitä, että häntä on aina tuettu niin kotona kuin koulussa.

– Ehkä se on onneakin, että minulla on ollut yläkoulusta saakka mahtavia opettajia ja myöhemmin ohjaajia ja esihenkilöitä, jotka ovat kannustaneet.

Hakulinen tietää, ettei jokaisen nuoren naisen tilanne ole yhtä hyvä. Hän toivoo, että tytöt kokisivat jo varhain, että luonnontieteet on normaali ala myös heille.

– Alusta asti on vahvistettava tyttöjen uskoa siihen, että he pystyvät ja tuettava heidän omia kiinnostuksenkohteitaan.

Oman polkunsa Hakulinen sai valita jo hyvin nuorena. Teini-ikäisenä hän tunsi, ettei 1990-luvun Mikkeli ollut hänen paikkansa. Hakulisen ystäväpiirissä oltiin suvaitsevaisia ja puolustettiin myös eläinten oikeuksia. Kotikaupungin katuja hallitsivat kuitenkin pilottitakkiset, maskuliinisuutta ja rasismia ihannoivat skinheadit.

– Mikkeli oli pieni, ahdasmielinen kaupunki, jolla ei ollut minulle mitään tarjottavaa. En ikinä pyydellyt siellä omaa olemassaoloani anteeksi, mutta silti isommassa kaupungissa pystyi olemaan vapaammin sellainen kuin on, Hakulinen muistelee.

Nuori tyttö haki Helsinkiin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja muutti pois kotoa 16-vuotiaana. Häntä kutsui kouluun sen suvaitsevainen ilmapiiri. Luonnontieteiden opetus oli laadukasta, vaikka Kallion lukio on painottunut ilmaisutaidon oppiaineisiin.

Hakulinen arvostaa sitä, että Suomessa pitkälle voi päästä aivan tavallisesta, pikkukaupungin peruskoulusta ja muusta kuin oman alan erikoislukiosta. Nuorten ei tarvitse päättää tulevaisuudestaan liian aikaisin.

– Toki Suomessakin joudutaan tekemään päätöksiä aikaisessa vaiheessa, mutta kuitenkin merkittävästi myöhemmin kuin jossain muualla. On hirvittävän suuri paine, jos jo yläkoulun alussa joutuu valitsemaan, mihin suuntaa. Näin on esimerkiksi hyvän ystäväni perheessä Ranskassa.

Hakulinen alkoi opiskella kemiaa Helsingin yliopistossa vuonna 2000. Parikymppisen yliopisto-opiskelijan tavoitteet olivat selvät. Hän halusi opiskella niin pitkälle kuin mahdollista ja tehdä merkittävän uran, mutta myös tulla äidiksi.

Ensimmäinen lapsi syntyi, kun Hakulinen oli vain 21-vuotias. Se on nyky-yhteiskunnassa vähän kenelle vaan naiselle, mutta etenkin korkeasti koulutetulle.

Hakulisesta on vaikeaa sanoittaa sitä, miksi hän on aina halunnut lapsia ja vielä niin aikaisin. Hän arvioi, että pohjimmiltaan vanhemmuudessakin on kyse oman elämän merkityksellisyydestä.

– Suurin saavutukseni on suhteeni lasteni kanssa. Sanon heille aina, että te olette suosikki-ihmisiäni maailmassa.

Nykyään lapsia tupataan saamaan paljon lähempänä sitä ikää ja elämäntilannetta, missä nelikymppinen Hakulinen on nyt. Hänelle itselleen toimi hyvin tulla äidiksi jo kesken opintojen.

– Ei yliopisto-opiskelu poikennut juurikaan vanhemmuuden kannalta siitä, että olisin käynyt töissä. Muutenkin nuoressa äitiydessä parasta oli se, että elämä jatkui ennallaan lapsen syntymän jälkeen. Nuorena jaksoi eikä stressannut.

Hakulinen ei missään vaiheessa epäillyt, etteikö suuren perheen voisi yhdistää kunnianhimoiseen uraan. Vuonna 2009 hän muutti Yhdysvaltoihin tekemään väitöskirjaa. Hakulinen oli 28-vuotias ja perheessä kolme lasta, joista nuorin viiden kuukauden ikäinen.

– Kolmannenkin jälkeen tiesin, ettei tämä ollut vielä tässä.

Tutkijaperheen kuopus syntyi Yhdysvalloissa tammikuussa 2012.

Hakulinen haluaa kannustaa naisia tavoittelemaan sekä töitä että perhettä, mutta ei kaunistele todellisuutta. Kiireistä on ja tukea tarvitaan.

Hakulinen kiittää amerikkalaista väitöskirjaohjaajaansa ja perheen lastenhoitajaa.

– Lastenhoitaja piti huolta lapsista silloin, kun olin itse poissa. En olisi selvinnyt ilman häntä.

Elämän kiireisimpiä vuosia helpotti Kalifornian sää ja elämäntapa. Osavaltio on eri kulttuurien sulatusuuni. Sinne sulautui myös vaalea suomalainen.

– En ikinä tuntenut itseäni ulkomaalaiseksi.

Arkea auttoi myös alituiseen Santa Monican yllä kellivä aurinko ja vieressä laineita lyövä Tyyni valtameri. Lapset rakastivat elämää rannalla.

Töissä Hakulinen nautti positiivisesta, tavoitteellisesta tekemisen meiningistä.

– Suomessakin tehdään huippututkimusta, mutta kyllä amerikkalainen ilmapiiri kuitenkin on erilainen. Siellä on vähemmän epäonnistumisen pelkoa. On myös resursseja, paikkoja ja kokemuksia, joita ei ole täällä.

Yksi sellainen paikka oli Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasa. Hakulinen pääsi sinne vierailevaksi jatko-opiskelijaksi tutkimaan avaruuden jääolosuhteita.

Vuonna 2014 ilmakehän valokemiallisista reaktioista väitellyt tohtori pitää uransa käänteitä yleisesti ottaen tavanomaisina, mutta suostuu myöntämään, että Nasaan pääseminen oli aika siistiä.

– Labratyön lisäksi siellä päästiin katsomaan, kun insinöörit värkkäsivät Marsiin lähetettyä Curiosity-mönkijää, Hakulinen mainitsee esimerkiksi.

Väitöksen jälkeen Hakulinen jatkoi post doc -tutkijana Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa ja työskenteli Etelä-Kaliforniassa ilmanlaatuun ja -saasteisiin erikoistuneelle virastolle.

Koko perhe sai Amerikan kansalaisuuden. Maan muuttuminen Donald Trumpin alaisuudessa on ollut tuskallista seurattavaa.

Yhdysvaltojen nykyinen presidentti on ajanut ahtaalle kaikkea sitä, minkä eteen Hakulinen on koko elämänsä työskennellyt. Leikkauksia ja rajoituksia ovat saaneet niin vähemmistöt, korkeakoulut kuin ilmastonmuutoksen vastainen työ.

– Kun suurvalta tekee 180 asteen täyskäännöksen suunnasta, mihin maailman pitäisi olla menossa, niin ei tässä voi kuin jäädä katsomaan, mitä tapahtuu. Huolestuttavaa on.

Passiivisena Hakulinen ei toki maailman muuttumista seuraa. Hän kokee tekevänsä oman osansa paremman tulevaisuuden eteen työskentelemällä Verifinissä. Hakulinen palasi perhesyiden vuoksi Suomeen vuonna 2017 ja nousi kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutin johtoon sen sisältä tammikuussa 2024.

Tutkimusta, kemiallista analytiikkaa ja koulutusta tekevä, kansainvälistä turvallisuutta vaaliva Verifin on Hakulisen unelmien työpaikka. Tehtävä kysyy kykyä uskoa pahan keskellä hyvään.

Kemialliset aseet ovat joukkotuhoaseita, jotka eivät erottele sotilasta pikkulapsesta.

– Ne aiheuttavat kamalan kuoleman ja kamalat vammat, Hakulinen tiivistää.

Suomalaisilla on merkittävää osaamista liittyen kemiallisten aseiden analytiikkaan. Lisäksi Verifin kouluttaa kemistejä kehittyvissä maissa ja Ukrainassa, ja tutkii toisen maailmansodan jälkeen meriin upotettuja kemiallisia taisteluaineita ja niiden ympäristövaikutuksia.

Instituutin tutkimuskohteena on myös kemiallinen rikostekninen tutkinta, jonka tavoitteena on selvittää esimerkiksi sota-alueilla käytetyn aineen lisäksi sitä levittänyt taho.

Ihmiskunnan pimeä puoli seuraa Hakulista töissä ja päivänuutisissa, mutta hän säilyttää toivon keskittymällä pieniin onnistumisiin.

– Pitää uskoa siihen, että omalla työllä on merkitystä ja nähdä tässä hetkessä ne teot, kuten ukrainalaisten tukeminen, jolla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen.

Hakulinen korostaa myös Verifinin neljäntoista työntekijän ammattitaitoa ja motivaatiota.

– Ilman tällaista porukkaa työ olisi mahdotonta.

Yksityiselämässä onnea tuo vuonna 2020 solmittu avioliitto nykyisen puolison kanssa. Hakuliselle on tärkeä arvo normalisoida myös rakkautta.

– Jokainen saa olla sellainen kuin on ja tykätä kenestä haluaa. Love is love.