Kaikilla herkuilla nelipyöräohjauksesta hierovaan istuimeen – Vuoden 2016 Renault Talisman on ajaton
Koska näit viimeksi Renault Talismanin? Löysimme sellaisen, ja käväisimme totta kai koeajolla.
Käytetyn koeajo Renault Talisman Sedan DCI Twin Turbo EDC Intens 4Control vm. 2016
Rapea ranskalainen. Näin Ranskassa valmistettuja autoja nimiteltiin aikoinaan. Rapeudella viitattiin tunnetusti herkullisiin ranskalaisiin patonkeihin, ja ehkä myös ranskalaisautojen puutteelliseen ruostesuojaukseen. Valitettavasti huono maine elää pidempään kuin olisi kohtuullista.
Etsimme nyt ranskalaista eksotiikkaa, koska sellaiseen pääsee käsiksi kohtuuhinnalla – kunhan unohtaa ranskalaisiin autoihin liitetyt ennakkoluulot. Citroën C6, Peugeot 607 ja Renault Vel Satis on kaikki kuopattu jo vuosikymmeniä sitten, mutta Renaultin sortimentista löytyy yllättävä salaherkku. Ja nyt puhumme tietysti Renault Talismanista. Se esiteltiin vuonna 2015, ja se tuli tehtaan mallistossa Lagunan paikalle. Mallin myynti Pohjoismaissa loppui jo vuonna 2020.
Autoliike SAKAn valikoimista bongaamamme Talisman oli vuodelta 2016. Kun ottaa huomioon kahdeksan vuoden iän, voi 138 000 kilometrin ajomäärää pitää erittäin kohtuullisena. Sama pätee hintaan: 13 880 euroa. Tutkimme autoa tarkemmin, ja ensimmäisenä kiinnitimme huomiota sen mallimerkintään: Talisman Sedan DCI Twin Turbo EDC Intens 4Control. Vaikuttava rimpsu kertoo korimallin lisäksi sen, että moottori on kaksoisahdettu diesel. EDC tarkoittaa kaksoiskytkinautomaattia, ja Intens varustetasoa. Huimin juttu on kuitenkin 4Control – nelipyöräohjaus.
Erilaisia herkkuja oli muutenkin vaikka kuinka: Bosen soitin, mittariston tuulilasinäyttö, hierova kuljettajan istuin, kaistavahti ja peruutuskamera. Nämä ovat tänä päivänä kenties jo normikauraa, mutta vuonna 2016 tämä Talisman oli todellinen runsaudensarvi.
Talismanin muodoissa on jotain ajatonta. Klassinen sedan-kori ei vanhene koskaan käsiin yhtä nopeasti kuin koppimaiset crossoverit ja muut päiväperhot. Edessä on erinomaiset tilat, ja takapenkillekin mahtuu, vaikka mistään limusiinista ei voidakaan puhua. 2,8-metrisen akselivälin ansiosta polvitilat ovat kuitenkin väljät. 515-litrainen tavaratila on riittävän iso, mutta onnettoman pieni lastausluukku heikentää sen käyttökelpoisuutta.
Koeajolla totesimme, että kaksoisahdetussa dieselissä oli kivasti paukkua. Kun vääntöä on lähes 400 newtonmetriä, kaasupoljinta ei tarvitse pitää jatkuvasti lattiassa. Nelipyöräohjauksen vaikutusta ajettavuuteen oli mahdotonta havaita. Takapyörät kyllä kääntyivät kuten pitääkin.
Williamsilla kaarteeseen
Ehdottomasti hauskin Renault, jolla olen päässyt ajamaan, on 1990-luvun Clio Williams. Lisänimellä viitattiin siihen, että Williamsin F1-tallin kilpureissa oli 90-luvun alussa Renaultin V10-moottorit.
Clio Williamsin keulalla oli kaksilitrainen, 150-hevosvoimainen nelikko. Tuo teho kuulostaa kovin mitättömältä, mutta kun auto painoi vain tonnin, niin kulkuhalut olivat kunnossa. Valmistajan mukaan Clio Williams kiihtyi satasen vauhtiin 8,2 sekunnissa. Tänä päivänä tuo lukema ei juuri säväytä, mutta 30 vuotta sitten se oli pikkuautolle todella huima.
Williamsin paras puoli oli kuitenkin sen riemukas ajettavuus. Ohjaus oli erittäin tarkka ja alusta tiukka. Pienen harjoittelun jälkeen tiukkoihin asfalttikaarteisiin saattoi ajaa ylikovaa, vaihtaa alas ja nostaa kaasu ylös. Tällöin Clio nosti sisäkurvin puoleisen takapyörän ylös, ja lähti lievään peräluistoon. Se oikeni, kun painoi kaasun taas pohjaan. Ai mitä leikkiä!
