Käytetty Skoda Octavia vm. 2018 yllättää – kulkee kuin uusi, mutta maalipinta paljastaa totuuden
Suomi-auto Octavia näyttää päällisin puolin siistiltä, mutta 233 000 kilometrin jäljet eivät pysy piilossa. Silti neliveto ja 184 hevosvoiman diesel pitävät tämän Skodan listaykkösenä käytettyjen markkinoilla.
Vähän tylsää sanoa, mutta välillä on hyvä palata perusasioiden äärelle. Suomen automarkkinoilla tämä voisi tarkoittaa Volvon, Toyotan tai vaikkapa Skodan hankkimista. Tällä kertaa lankesimme Skodan pauloihin. Eihän sellaista Octaviaa voi vastustaa, jos tarjolla olevassa yksilössä ovat tehot kohdillaan, kulutus pohjalukemissa ja punaväri pinnassa. Amatöörikin tajuaa, että hyviin tehoihin ja pieneen kulutukseen pääsee vain dieselillä tai ladattavalla hybridillä. Esimerkkiautomme on diesel. Tämä nakuttava tekniikka saa monelta otsan kurttuun, mutta itse kuulun vankasti pro diesel -puolueen kannattajakuntaan.
Octaviamme oli aikamoinen herkkupaketti, sillä sen kaksilitraisesta dieselistä oli pumpattu mukavat 184 hevosvoimaa. Vaihteisto on kaksoiskytkintekniikkaan perustuva DSG-laatikko. Kun tehoa on tarjolla hyvin, on olennaista panna merkille, että tässä autossa on neliveto. Tämä Octavia ei sudi turhan päiten.
Vetomiehille kerrottakoon, että Octavian perässä möllöttää vetokoukku. Eli Muulia vaan perään, jos siltä tuntuu! Nyt eletään syksyä, mutta talvi kurkottaa jo oven takana. Tässä Skodassa ei tarvitse palella, sillä autossa on polttoainekäyttöinen lisälämmitin. Sen avulla matkustamon saa hetkessä mukavan lämpimäksi, vaikka ulkona olisi reilusti pakkasta.
Octaviamme on vuosimallia 2018, ja se on niin sanottu Suomi-auto. Tämä tieto ilahduttaa aina, samoin kuin se, että Octavia on huollettu merkkiliikkeessä. Tämä on ihan olennainen tieto, sillä Skodamme ei ole mikään pakasta vedetty yksilö – auton mittarissa on 233 000 kilometriä. Lukema on reilu, muttei mitenkään pelottavan suuri.
Skodat kuuluvat yleensä kilpailuryhmänsä tilavimpiin autoihin – niin tämäkin Octavia. Edessä on tietty väljät oltavat, mutta myös takapenkillä on avara tunnelma. Tavaratilan luukku aukeaa puskurista kattoon saakka, ja sen kautta isoon ruumaan on helppo sovitella vähän kookkaampiakin esineitä.
Ajettavuudeltaan tämä Octavia on jämäkkä ja mukava. Reilusta ajomäärästä huolimatta, auto ei tunnu millään muotoa löysältä. Kun syynäsimme autoa tarkemmin, huomasimme, että sen keulassa oli aikamoinen rypäs kiveniskemiä. Osumia oli niin paljon, että auton nokka kannattaisi tässä vaiheessa jo maalauttaa uudelleen.
Kansanauton kyydissä
Octavia on ollut Skoda-malliston kiintotähti vuodesta toiseen. Mallinimellä on pitkät perinteet, sillä Skodan mallistossa oli Octaviaksi kutsuttu auto jo 1950-luvulla. Nykyisillä Octavioilla ei ole tietenkään mitään tekemistä noiden muinaisjäännösten kanssa.
Takamoottoreistaan – ja horjuvasta itälaadustaan – tunnetut Skodat aloittivat matkan kohti valoa 1990-luvun lopulla, jollain ensimmäinen uuden polven Octavia esiteltiin. Se oli käytännössä VW Golfin pohjarakenteelle rakennettu, hiukan Golfia isompi keskiluokan menopeli. Octaviasta tuli Suomessa heti todellinen hittituote. Menipä sitten minkä tahansa marketin parkkipaikalle, niin silmiin osui sen kummemmin etsimättä aina muutama Octavia.
Myös Octavian jättimäinen isoveli Superb on suosittu malli, samoin kuin muhkea katumaasturi Kodiaq. Sähköpuolella Skodan syömähammas on Enyaq.
Lauri Larmela
