Nissan Micra ei uutta häpeä – Tässä on oiva pikkuauto vaikka nuorison kesämenopeliksi

Priimakuntoinen Micra asialliseen hintaan. Pitäisikö iskeä kiinni?

8.6.2023 Tuulilasi

Kevät on jotenkin pikkuautojen aikaa – eikö niin? Kulkutarpeita on monenlaisia, ja kesällä ajelut yleensä vain lisääntyvät, joten nyt pitää varautua. Monesti tilanne on se, että juuri ajokortin saanut nuori kaipaa kulkupeliä, jolla voi vapaasti ajella, kun perheen ykkösauto on varattuna muissa tehtävissä.

Uudet pikkuautot ovat läpi linjan hyvin kohtuuhintaisia, mutta vähän ajettu käytetty auto on aina hyvä vaihtoehto sekin. Katsastimme LänsiAuton valikoimaa. Siellä oli Fiestaa, Poloa ja Yarisia vaikka kuinka paljon. Päädyimme kuitenkin yhteen Nissan Micraan, koska se oli miltei uudenveroinen. Vuoden 2021 viimeisenä päivänä rekisteröidyllä yksilöllä oli ajettu vain 20 500 kilometriä. Autosta pyydettiin 16 900 euroa. Summa on melko kohtuullinen, sillä pakasta vedetty Micra maksaa edullisimmillaan 19 300 euroa.

Perinteisellä tyylillä toteutettu mittaristo on ihanan selkeä.

Ajoimme Micran ulkoilmaan, ja aloitimme auton tarkemman pyörittelyn. Ensihavaintona oli se, että tämä nykymalli on edeltäjiään selvästi aikuisemman oloinen. Tämä johtuu ehkä siitä, että sen muodot ovat kulmikkaat siinä missä edelliset vuosikerrat olivat hellyttävän pyöreitä. Kuten olettaa saattaa, Micran maalipinta oli erinomaisessa kunnossa. Myös auton sisäpuoli oli täyttä priimaa.

Pikkuautojen varustus ei useinkaan päätä huimaa, mutta Micrassa oli mukavasti tilkettä. Löytyi lämpöpaketti, joka kattoi sekä moottorin- että sisätilanlämmittimen. Ilmastointi oli automaattista mallia, ja vakionopeudensäädinkin kuului sortimenttiin. Ohjauspyörä oli mallia monitoimi, sillä Bluetooth-yhteyden, vakkarin ja nopeudenrajoittimen säätimet oli sijoitettu ratin yhteyteen. Se pakollinen kosketusnäyttö oli seitsentuumainen.

Kojelaudassa on kaikki kohdallaan. Oikeasta jalkatilasta pilkottaa lisälämmitin.

Pikkuautojen tiloista ei ole yleensä paljon sanottavaa. Ne kun ovat järjestään joko niukat tai vieläkin niukemmat. Iloisen poikkeuksen muodosti Renault Captur, jollaista koeponnistimme pari kuukautta sitten. Sen takapenkille mahtui ihan oikeasti kaksi aikuista. Micra ei vastaavaan suoritukseen yllä. Takapenkki sopii lapsille tai kauppakasseille. Etutiloissa ei ole mitään valittamista. Tavaratila on pikkuautoluokalle tyypillisesti vaatimaton.

Edessä on hyvät tilat. Istuimet saisivat olla vähän paremmin topatut.

Takapenkki on tähän luokkaan tyypillinen, eli ahdas.

Micran keulalla on mikäs muukaan kuin litrainen kolmipytty turbolla terästettynä. Koneen teholukemaksi ilmoitetaan 92 hevosvoimaa, mikä on näille pikkumyllyille oikein tyypillinen lukema. Moottori on muuten oiva työmyyrä, mutta tyhjäkäynnin tuntumassa koneen veto on vähän ohutta. Vaihteistona on viisiportainen manuaali. Kuusi vaihdetta on nykyään melkein normi, mutta kyllä viidelläkin pärjää, kunhan pykälät on niputettu järkevin välein. Micrassa näin on.

Ajettavuudeltaan Micra on tyypillinen pikkuauto: ohjaustuntuma on ohut, ja jousitus vähän turhankin kimmoisa.

Kommentti

Suomi on todellista Nissan-kansaa. Suosion juuret ulottuvat sinne ikiaikojen taakse, jolloin ei puhuttu Nissaneista vaan Datsuneista. Viimeisen kymmenen vuoden ajan Nissanin ykkösveturi Suomessa on ollut Qashqai. Sitä ennen mentiin Primera edellä. Kypsempi väki muistaa tietysti myös Sunnyt ja Cherryt.

Mutta kuka muistaa mallimerkinnän Datsun 1000? Tuo pikkuauto oli 1960-luvun tavaraa. Eräs tuttuni sai sellaisen isältään ajokorttilahjaksi vuonna 1984. Auto oli silloin 15-vuotias ja priimakunnossa – ajettu vain kesäisin.

Kutsuimme pikkuista Datsunia Tobaksi. Hauskaa oli, mutta onnistuimme tuhoamaan auton sikakuntoon yhdessä kesässä. Tobassa oli kauheat penkit. Heitimme ne jorpakkoon, ja ostimme Autovahinkokeskuksesta kaksi Saabin hienoa tuolia. Emme koskaan ehtineet pultata niitä kiinni lattiaan, vaan ajelimme irtonaisten istuinten syleilyssä. Hullua!

Joskun syksyn korvalla Toban moottori alkoi sitten keittää, ja leikkasi lopulta kiinni. Punainen Datsun 1000 päätyi lopulta romuttomalle. Moottoria ei edes yritetty korjata.

Lauri Larmela