Mercedes-Benz ML – Kolmen litran V6 jyrisee ja vaalea nahka tuoksuu – Nyt on luksusta
Pienen saunamökin kokoinen maasturi kiilteli niin viehkosti, että suuta alkoi kuivata. Emme pystyneet enää pidättelemään vaan löimme dieselin tulille.
Usein on niin, että ensivaikutelma ratkaisee. Näin kävi tämänkin Mercedeksen kanssa. Iskimme silmämme pienen saunamökin kokoiseen ML-maasturiin Espoon SAKAn myyntihallissa. Tummansininen metalliväri kiilteli niin viehkosti, että olimme heti myytyjä. Kurkistus ovesta sisään sai meidät viheltämään: loputtomiin vaaleaa nahkaa ja kaiken huippuna ohjauspyörä, jonka yläpuolisko oli jalopuuta – tai ainakin jonkinlaista jäljitelmää.
Suuta alkoi jo kuivata ja mieli palaa koeajolle. Vilkaisimme kuitenkin ensin hintalappua: 25 900 euroa. Ei halpa, mutta ei älyttömän kalliskaan. ML ei ollut ihan uusi, sillä se oli vuosikertaa 2012. Auton mittarissa oli 193 000 kilometriä, mikä on dieselille vielä ihan kohtuullinen lukema.
Emme pysty enää pidättelemään, vaan lyömme koneen tulille. Avaraan myyntihalliin tulvii sulosointuja, kun iso diesel aloittaa työnsä. Olimme päätelleet jo etukäteen moottorin iskutilavuuden perusteella, että nyt on keulalla enemmän kuin neljä sylinteriä. Tässä tapauksessa niitä on kuusi kappaletta. Kolmelitrainen kuutonen on kaikin puolin keskimääräistä vakuuttavamman oloinen pata. Tehoa se tuottaa 258 hevosvoimaa, mikä on ihan mojova lukema. Mutta kyllä sitä paukkua pitääkin olla, sillä ML painaa 2,2 tonnia.
D silmään ja ulos hallista – maantie kutsuu. Kun kuutonen lämpenee, sen jyrinä vaimenee rauhoittavaksi taustahyrinäksi. Ja kun vähän polkaisee, niin iso tähtikeula hyökkää ihan kunnolla. Valmistaja ilmoittaa kiihtyvyydeksi välillä 0-100 km/h 7,4 sekuntia, mikä kuulostaa ihan uskottavalta. Toisaalta yhdistetyn kulutuksen normilukema on vain 7,2 l/100 km. Taas kerran tulee todistettua, että vaikka dieselit haluttaisiin kieltää, ne pystyvät tarjoamaan hyvää kulkua kohtuullisella kulutuksella.
Mercedeksen ajettavuutta voisi kuvailla sanalla majesteetillinen. Ajokokemukseen vaikuttaa voimakkaasti se, että autossa on ilmajousitus. Niinpä kyyti on ihanan pehmeää, melkeinpä unettavaa, mutta myönteisessä mielessä.
Kaarramme takaisin autoliikkeen pihaan ja perehdymme tarkemmin auton varusteluun. Nahkaverhoilu tuli jo mainittua. Ja etupenkithän ovat tietty sähkösäätöiset. Etupenkkien sähkölämmityksessä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tässä Mesessä on peffagrillit myös takapenkkiläisille. Siinä on pientä luksusta sitä arvostaville. Samaan sarjaan kuuluu myös polttonestekäyttöinen lisälämmitin. Sen lisäksi pakettiin kuuluvat peruutuskamera ja puskurin alle taittuva vetokoukku. Se ei ole pelkkää silmänlumetta, sillä ML:n suurin sallittu vetomassa on peräti 3 500 kiloa.
Näin erikoiset ja hyvin varustellut autoyksilöt ovat usein tuontitavaraa, mutta tämä yksilö on aikanaan rekisteröity uutena Suomen kilpiin.
Mercedes-Benz ML 350 BlueTec 4Matic Premium Business vm. 2012
- Moottori V6, diesel, turbo
- Iskutilavuus 2 987 cm3
- Teho 190 kW (258 hv)
- Voimansiirto Neliveto, automaattivaihteisto
- 0−100 km/h 7,4 s
- Huippunopeus 224 km/h
- Yhd. EU-kulutus 6,7 l/100 km
- CO2-päästöt 179 g/km
- Mitat Pituus 4 945 mm, leveys 1 951 mm, korkeus 1 858 mm, tavaratila 690 l
- Omamassa 2 175 kg
- Hinta 25 900 € marraskuussa 2023, SAKA, Espoo
Kenelle?
Jos haluaa vetää isoja taakkoja ja nauttia samalla luksuskyydistä, niin tämä hyvin varusteltu, "alkuperäinen Suomi-auto" voi olla loistovalinta.
Lantikasta Blazeriin
Joku kysyi kerran minulta, että mikä on hulluin maasturi, jolla olen päässyt ajamaan. Lyhyt Land Rover jostain 1970-luvulta on ehdottomasti kärkikolmikossa. Siinä oli nuhaisen tehoton dieselmoottori, joten kaasun annostelu oli helppoa: aina pohjassa. Muistaakseni sain tämän Lantikan kulkemaan noin satasta, mutta kiihdytykseen kului vajaa minuutti.
Vähän samaa sarjaa oli venäläinen UAZin maasturi, jonka ostimme armeijan ylijäämähuutokaupasta joskus 2000-luvun alussa. Autoon tuli sateella vettä sisään, ja onnistuinpa kerran jopa pudottamaan UAZin etukardaanin tielle kesken ajon.
Paremman pään autoista mainittakoon Mercedeksen G-Wagen. Ajoin viisilitraisella bensakoneella varustettua yksilöä vuonna 2003. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta yli 300-heppainen vinkkeli tuntui G-Wagenin keulalla hiukan alamittaiselta voimanlähteeltä. Vääntöä olisi kaivattu lisää.
Tarkemmin harkittuani osaan kyllä nimetä kultamitalin voittajan: 1970-luvun Chevy Blazer, jonka 5,7-litraisen veekasin kylkeen oli pultattu julmetun iso turboahdin. Kun sen paineet alkoivat nousta, koko malmikasa tuntui keulivan.
– Lauri Larmela –
